Näin meillä - kirottua!

[Lasse]

Tervehdys, maatiaistenpitäjä esittäytyy.

Jos luulit, että juuri Sinulla on sattunut kehno tuuri kanoja hankkiessasi, mietipä uudestaan. Täytyy sanoa, että joskus brutaali v*tutus iskee yli niin että silmissä mustuu. Omasta pienlaumastani peräti 4 osoittautui elinkelvottomaksi. Näistä jokainen on lentokyvytön. Yksi on vinokaulainen ja -varpainen ja päälle jalkavikainen, kaksi on varpusenkokoista sekä yksi ei pysty kääntämään kunnolla päätä, edes urkottamaan astiaan, lisäksi meno on kuin hidastetusta elokuvasta - eikä kylmyyshorkasta ole kysymys. Aluksi epäilin monen ongelman olevan seurausta ihan nokkimajärjestyksestä, vaan eipä se niin ole.

Jäljelle jäävästä eliitistäkin yksi ontuu jo lupaavasti jalkaa.

En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta.. no. Ruokinta ja hoito on ollut optimaalista, liikkumatilaa on n. 40 neliötä. Toisaalta, ihan loogista. Eikös ylihuolehdituista ihmislapsistakin tule melkoisen "elinkelvottomia"

Tulikin sisäkesä, näitä vähäisiä ei ketulle raaski antaa.

[viiriäiset]

40 neliötä ja muutama kana huh huh hävitä vaivaiset (voivathan ne maistua hyvälle) ja nyt sinulla on elämäsi tilaisuus ei muita eläimiä samassa tilassa joten ota maatiaisia tai muita kanoja säilytys ohjelmaan Tai jaa pienempiin tiloihin ja hommaa paljon eri elikoita Olisin sinun tilassa iloinen
PSafro kanasta saa 100e rupeat niitä kasvattamaan ja myymään.

[Lasse]

Noh, nykyinen olinpaikka ei ole omani, joten tilaa on vaikka muille jakaa.. Kesältä tilamäärä tipahtaa n. 15 neliöön.. +mahd. ulkoaitaukseen, n. 10 neliötä.

Kanat eivät ole ainoita hoidokkejani. Jospa tuosta hautomaan intoutuisivat. Katson vielä loppukevääseen, miten lämpö ja valo vaikuttaa näiden sairaiden käytökseen. Jos ei tule muutosta, pistän ääntä kohti. Mukavia kavereitahan ne ovat, mutta rajansa kaikella.

No, jotain hyvää edes, tänään tuli ensimmäinen muna luonnonvalolla. En pakota kanoja hautomaan talven yli, saavat pyöräytellä silloin kun siltä tuntuu.

Muokkausta: Hommaisin lisää siivekkäitä vaikka heti, jos saisin jostain jätteellä kasvamattomia luomukanoja.

[Lasse]

Mitäs säilyttäjältä vaaditaan? Luulenpa, että sekakanta ei ole siihen hommaan hyväksyttävää. En taida viitsiä noita kolmea (+kukko) hävittää sen takia, että saisin jostain puhdasta kantaa. Ovat kuitenkin hyviä munijoita, todella terveitä (tuota orastavaa jalkahäikkää lukuunottamatta, mutta sehän paranee, eikös juu) muiden puolesta ja myöskin iloja silmälle.

[Lasse]

Toisaalta, eräs mahdollinen selittävä tekijä kanojen(kin) terveydestä puhuttaessa on sekarotuisuus.

[HiltaHelikopteri]

Onpa ikävää luettavaa Lasse; että on käynyt noin huono tuuri kanahankinnoissa...Ovatko nämä ensimmäiset kanasi? Jos ovat, niin selvästi ne ovat kuitenkin saaneet sinut koukutetuksi tähän mukavaan harrastukseen. Harrastukseen, jossa varmasti jokaikinen kokee tunteet laidasta laitaan---iloa ja surua, onnistumisia ja epäonnistumisia.

Kasvattajista löytyy varmasti niitäkin, joille pääasia on raha. Uskon kuitenkin myös siihen, että vaikka kasvatus hoidettaisiin kuinka huolellisesti tahansa, niin silti siinä ei voi aina onnistua niin hyvin kuin tahtoisi.

Kanoilla on aika paljon sairauksia, jotka tarttuvat hyvin helposti. Näistä esimerkkinä vaikkapa marek, jolta ei juurikaan kukaan voine välttyä. Tiukka sukusiitoskin voinee aiheuttaa ongelmia pitkään jatkuessaan samoin kuin tietenkin puutteelliset olosuhteet.

Jäin pohtimaan tuota mainintaasi, että mitenkä mielestäsi sekarotuisuus on terveysongelmia aiheuttava? Tyhmä kysymys, mutten vaan tiedä perusteluja...siksi kysyn.

[Lasse]

Kiitoksia.

Ensimmäisethän ne on, joten kai tässä oppirahoja maksellaan tai kohtalo rankaisee, syystä tai toisesta. Nämä vaivat vaan herättivät tavallista enemmän ihmetystä, kun en esim. keneltäkään alhojen pitäjältä ole vastaavia kuullut. Sekakantaisuuden piikkiin siis menee. Piikistä puheen ollen, ovathan nämä verrattomia otuksia, eli koukussa ollaan..

Oma suhtautumiseni ns. tauteihin on hieman tavallisuudesta poikkeava. Uskon vahvasti, että kuten ihmismaailmassakin, myös eläinten kohdalla, ruoka on se tärkein tekijä puhuttaessa hyvinvoinnista. Luulin välttäväni ongelmat mm. huomioimalla lajityypillisen ravinnon runsaan osuuden, toki myös huomioiden kaiken muun. Ehkäpä kasvatusmetodini "oikeellisuudesta" antaa merkkejä tämän kvartettieliitin elinvoimaisuus, tiedäpä sitten.

[smari]

Harmi jos alkaa harrastus niin että heti tulee pettymyksiä, toivottavasti iloa kuitenkin riittää myös. Itsekkin uskon hyvin paljon ruokinnan vaikutukseen, vaikka ongelmiahan voi aina tulla vaikka kuinka parhaansa yrittää. Siihen että sekarotuisuus lisäisi tai aiheuttaisi itsessään ongelmia, en usko lainkaan.

[reetta]

minä hankin ekat kanani viime syksynä, 17 sekarotuista maatiaista ja 7 brahmaa. oppirahojen maksu alkoi heti: niistä yksi satutti jalkansa ja piti lopettaa kun ei toipunut, kuukauden päästä seuraava kuoli marekkiin, sitten yksi nuorimmista brahmoista alkoi kyyhöttää orren alla sairaan näköisenä ja kun otin sen sisälle hoitoon, se kuoli päivän kuluttua. sitten vielä yksi ihan terve maatiaiskana löytyi ulkoilureissun jälkeen kanalan lattialta mystisesti kuolleena. hautajaisia tuli pidettyä. nyt (kop kop puuta) kaikki loput ovat olleet terveinä ja elossa. minä pähkäilen sen niin, että kuljetus ja muutto ovat kanoille kuitenkin aika iso stressitekijä, joka saattaa laskea puolustuskykyä ja laukaista jonkun taudin. myös se, että nämä minun kanat ovat nuoria ja aloittivat munintansa tuossa ennen joulua, saattoi aiheuttaa niille niin isoja hormonaalisia muutoksia, että mm. se katala marek iski. ja sitten; onhan jokaisessa populaatiossa osa heikompia yksilöitä, jokaisesta populaatiosta osa kuolee tapaturmaisesti ja vain tietty osa jää jatkamaan sukua. 24:stä kanasta neljä kuollutta tuntui minusta aika paljolta (varsinkin noin kahden kuukauden aikana putkeen) ja olin jo ihan epätoivoinen, ettei kukaan sanonut mulle että kanat on NÄIN herkkiä sairastumaan tai kuolemaan tosta vaan, ilman mitään varoitusta. syytin itseäni huonosta hoidosta kun en muutakaan keksinyt. vaihdoin vedet lopulta kolmesti päivässä ettei vaan pöpöt pesiydy likaiseen veteen.. kunnes rauhoituin. kyllä kai nuo mun kanaset elää parhaiten ikinä: on tilaa, kotitekoista ruokaa, ulkoilumahdollisuus, illalla taskulampun kanssa ohjataan orsille ja runoja luetaan ääneen. mutta ilmeisesti tähän on totuttava, että osan menettää joka tapauksessa, sitten tipujenkin kanssa kun niitä alkaa hautomaan keväämmällä? on ne silti ihania.

[HiltaHelikopteri]

reetta on pohtinut asiaa hyvin viisaasti ja monelta kantilta...juuri noin se menee.

[helvi]

Meillähän pääsi käymään niin, että isäkukon jälkeläinen innostui piilossa hautomaan, enkä raaskinut viikon haudonnan jälkeen poistaa munia. 6 kuoriutui, joista 3 hävisi "parempiin" suihin. 3 jäävää osoittautuivat kananuorikoiksi. Nyt yksi niistä on ollut tappolistalla jo kohta kuukauden: se kyyhöttää pää mahansa alla, ja on selvästi alimmaisena kastissakin, onneksi pääsee hyvään piiloon. Olen pari kertaa jo mennyt kanalaan sillä mielellä, että nyt se lähtee paremmille maille, mutta sitten se on aina ollut pirteenä orrella tai syömässä, siis ruokahalu sillä on tallella. Se on hiukan hitaampi yksilö, enkä raaski sitä vielä lopettaa.
Meillä on tarkoitus vaihtaa kevään aikana kukko, mutta kun noista entisistä luopuminen ottaa jonkin verran luonnolle. Tilat ovat pienet kahdelle parvelle, mutta kanamäärä (11kpl) vaatii jo 2 kukkoa, luulisi kahden veljeksen vaikka hoitelevan kanat paremmin kuin vanha ja uusi kukko, joille varmasti jossain välissä tulee valtataistelu.