Aamulla taas tein ankoille avantoa lampeen. Ja nämä touhuissaan heti polskimaan kunhan vettä näkyy.
Empä sitten ehtinyt hätään kun yksi jo sukelsi, ja jään alle. Juoksin hulluna lampea ympäri ja etsin että missä ollaan. Mutta kun löysin ja sain reiän että mahduin kiskomaan pään pinnalle oli ankka jo kuollut.
Kokeilin kaikkea mahdollista. Varovasti ravistelua , että tulee vesi pois keuhkoista. Hieroin ja annoin tekohengitystä.
Kaverit kattoivat vieressä ihan sen näkösenä että tee ny jotain!
Kyllä taas parku pääsi

Ois vaan pitänyt rohkaista itsensä ja hypätä sinne lampeen, oisin voinu tällä massalla saada jään murtumaan, kun ei sitä ollut 4cm enempää.
Kyllä sitä pitää olla ihmisen arka omasta nahastaan.