Viimeksi en ole kirjoittanutkaan kun kalkkunakanat saivat ensimmäiset munansa, sitten alkoi kaikki mennä pieleen.. Välittömästi seuraavana aamuna tai siis kahtena peräkkäisenä aamuna löysin molemmat kanat pahasti haavoille poljettuina, toisella selkä ihan veressä

Kanat turvaan ja kukot eristyksiin vanhaan lantalaan. Ihmettelin suuresti miksei kana ole paennut/noussut jaloilleen, eihän se kukko seisovaa kanaa polje. Toinen kana nousi kolmantena päivänä jaloilleen, ontuen, mutta haavatkin vielä syvät. Toinen ei päässyt jaloilleen, koivet sojotti suoraan taaksepäin, kaksi viikkoa hoidin ja syötin lämpölampun alla. koko ajan molemmat söivät ja joivat kohtuullisen hyvin. Sitten ukkoni kalautti tämän toisen hengiltä kun ei edistymistä jalkojen suhteen tullut. Pistimme lihoiksi sitten kaksi kukkoakin ja jätimme vain yhden kukon eloon. Näin jälkikäteen ajatellen tämä olisi pitänyt tehdä jo syksyllä, olisi välttänyt kukkojen tappelut ja muut hormonikiihkoilut. Yhdelle kukolle pari, kolme kanaa olisi jatkossa hyvä suhde. Jäljellejääneelle pariskunnalle laitoin verkon väliin, että kana saisi toipua rauhassa. Se alkoi uudelleen harvakseltaan munimaankin, mutta outoa aamuheikkoutta siihen edelleen liittyi, tasapaino oli huono. Alkoi sitten aamulla tärisemäänkin ja kun kurkkasin siiven alle niin jo parantumassa ollut haava oli tulehtunut, märkää eritti. Tärinä oli siis kuumetta. Soitin eläinlääkärille antibioottia varten, joka soitti eksoottisten eläinten

hoitolaan ja sain sitten lääkkeen. Viidentenä päivänä lopetin antibiootin annon, siihen olis muuten kuollu eli vesripulille vei. Tehosi kuitenkin haavaan ja se parantui. No, poistin väliaidan ja pariskunta oli onnellinen. Kunnes sitten jälleen löysin kanan aamulla maasta pyörimästä, horjuen pysyi jaloillaan (kukko onneksi tulkitsi oikein tilannetta, eikä ollut polkemassa). Laiton sen sonnikarsinaan, missä muninut, sitten lepäämään. Tunnin päästä kun menin niin oli munan pyöräyttänyt ja kana taas jaloillaan

Olin ihmeessä, mikä kumma se tästä muninnasta tekee niin vaikeaa..
Munanetistähän se totuus löytyy. Kanojen sairastelu-palstaa kun luin niin tulin kyllä tulokseen, että näillä on kalkkunoiden marek eli herpes. Muninta ollu kanoille niin stressi-juttu, että tauti siinä puhjennu ja sen takia eivät pysyneet jaloillaan ja kukot päässy pahoinpitelemään(tai vaan se yks hormoniMax joka saaviakin polki).
Epäilen, että tällä jäljellejääneellä isolla kukollakin on se, siis puhjenneena(tartuntahan sillä on niin kuin muillakin), mutta oireilee vaan miedosti eli ei hyppää orrelle (ei pääse sieltä kunnolla alas, tekee mahalaskun). Molemmat syö hyvin, kylpevät onnessaan hiekkakuopassa ja sukivat sulkiaan. olisiko tauti nyt selätetty? Ja meidän kana ei haudo vaan tämä mahtikukko!