Tein kaikkeni jotta saisin matkastani mahdollisimman kanamaisen. En kyllä osannut polttaa Chicken Technoa CD:lle, joten ajelu meni kreikkalaista musaa kuunnellessa.
Varasin vuokra-autokseni Toyota Aygon. Alun perin Aygo tulee sanoista ”I” & ”GO”, mutta minulle sana tarkoittaa kananmunaa: kun kreikankielinen näkee sanan AYGO, se lausutaan AVGO ja avgo tarkoittaa kreikaksi kananmunaa. Menin siis munalla – ei töihin vaan – lomalle!
Olin myös tilannut pilailukaupasta 2 tipupäähinettä jotka pakkasin autooni mukaan Munis-tapaamiseen lähtiessäni.
Reissu Mynikseen alkoi kulkemalla lähtöruudun, eli Helsinki-Vantaan lentokentän, kautta. Löysin parkkiksen kotimaan saapuvien edestä ulkoa ja soitin Mimmin kännykkään. En raaskinnut lähteä parkkikselta pois kun parkki olisi maksanut nääs…
Kerroin Mimmille minkälaiset ja –väriset vaatteet mulla on ja että seison pienen sinisen auton vieressä ulkona. Pyysin heiluttamaan käsiään kun näkee minut, jotta en juokse halaamaan kaikkia lentokentältä ulos tulevia. 
Mimmi vastasi tulevansa heti kun vaan löytää tiensä ulos kentältä, hän kun kuullemma tuppaa eksymään jopa tavarataloissa… Jes! Ja tän naisen pitäis olla mun kartturi että löydetään Mynikseen! 
Mimmi löysi tiensä ulos kentältä ja löysimme toisemme ja matka saattoi alkaa.
Kaikkiaan matkaamme kului varmaan 3-4 tuntia ja voin kertoa että puhumattomia taukoja autossamme oli vain silloin kun vedimme henkeä! Hienosti tulimme juttuun vaikka ekaa kertaa tapasimme nokatusten!Löysimme perille lähes kommelluksitta. Alkumatkasta puhetulvamme
oli niin valtava että meinattiin missata se eka ja tärkein liittymä eli Turun tielle. Huomasin sen ihan sattumalta ja kurvasin melekein renkaat vinkuen äkkiä oikealle liittymään. ”Voi kauhee, melke missattiin toi” - ja sitten taas kälä-kälä!Pysähdyimme tauolle eräällä huoltsikalla jonka tilpehööritelineet saivat meidät kummatkin lähes transsiin; aivan iiiiiiihania ja älyttömän hauskoja JÄÄKAAPPIMAGNEETTEJA!!! Miten voi naisimmeiset viettää NIIN PITKÄN AJAN ihan vaan jääkaappimagneetteja ostaessaan???
Veikkaan että tämä oli pääsyy miksi saavuimme Teppanalle tunnin myöhässä… 
Itse ostin myös uuden T-paidan huoltsikalta koska huomasin öljytahran paidassani… Ja toki ostimme myös mukaan hedelmistä puristettua poreilevaa juomaa.
Huoltsikalle asti ajoni oli sujunut kommelluksitta, mutta huoltsikan pihalla tulikin tenkkapoo; en osannut ajaa siellä oikeinpäin vaan vedin vastakarvaan!
Tässä tavarataloissa eksyvä kartturini oli taivaan lahja 
kun jaksoi kärsivällisesti opastaa minua. Hän osoitteli myös hienovaraisesti pihaan maalattuja ajonuolia, mutta en tahtonut oikein huomata niitä kun nehän on vaan sellasia pikkasia parin-kolmen metrin kokosia maalauksia… 
Turkua lähestyessämme valitsimme väärän liittymän ja jouduimme pelkäämääni Turkkuseen ajelemaan. Isot valtatiet ovat ihan helppoja ajaa, mutta ison kaupungin keskusta minua hirvitti. Mutta sekin sujui hyvin kun jatkoimme kälätystä
ja unohdimme pelottavan liikenteen.Pari kilometriä ennen Teppanan taloa pysähdyimme laittaaksemme tipupäähineet päähän. Vähän kuumat oli mutta onneks oli ”munassamme” ilmastointi. Kun oletimme olevamme perillä, löysimme tien varrella seisomasta miehen ja naisen. Nainen, joka myöhemmin paljastui Teppanaksi, kysyi ”Olettekos tulossa munis-tapaamiseen?”. Nostin nokkaani…
…ja kysyin kopeasti ”Mistäs niin päättelet?”.
Kävimme viemässä automme parkkialueelle ja talsimme päähineet päässä Teppanan pihalle, jossa jo olikin joukko munislaisia. Käytiin tervehtimässä ja esittäytymässä ja istuttiin alas hedelmäjuomia nautiskelemaan.
Jossain vaiheessa jouduin käymään parkkiksella, ja takaisin Teppanan pihalle kävellessäni sain seurakseni Jampulan. Se oli mieleenpainuva ensitapaaminen!
Emme olleet kävelleet yhdessä vielä 5 metriäkään kun Jampulan suusta oli jo kuulunut: ”Mikset sä oo neekeri ku siäl eteläs asut?” 
Vastasin että oon aikas paljon aikaa kanalassa ja sisällä ni en kerkii ruskettuun…”. Johon Jampula tietty jampulamaisesti vastasi 
”No eihän sul oo ees kunnon kanalaa!”. 
Eihän siinä voinut muuta tehä ku nauraa herrasmiehen ainutlaatuselle keskustelun avaukselle – ja mennä heti valittamaan Vempulalle! Teppana perheineen oli laittanut kauniille ja tilavalle pihalleen kivan telttakatoksen, jonka alle mahtui pitkä pöytä ja reilusti istumatilaa. Ihanat lyhdyt valaisivat iltaamme mukavasti myöhemmin. Melkein meinas ruokailu unohtua kun mukavaa juttuseuraa ja virkistävää juomaa riitti. Hilta ja Mimmi pistivät käyntiin ruuan laiton alkamalla valmistelemaan salaattia ja Teppana raukka vietti ihan turhan paljon aikaa keittiössä. Kiitos Teppanalle perheineen, olitte erittäin vieraanvaraisia. Toivottavasti ette joutuneet passaamaan liikaa…
Olimme isohko joukko monenlaisia erilaisia ihmisiä mutta tulimme juttuun juuri niin hyvin kuin Muniksessakin tulemme. Meininki oli rento, löhösimme ruohikolla, välillä istahdimme suht sivistyneesti penkeillekin. Ja hyvää ruokaa riitti yllin kyllin!
Yöllä tunnelman kohotessa joku toi paikalle mankankin
ja osa meistä intoutui tanssimaan 
vaikka volyymiä ei saatukaan kovalle, ja vaikka radio välillä vähän suhisikin. Eepin arveluista huolimatta meikäläinen EI sammunut. Jossain vaiheessa yötä vain hiivin majapaikkaani. Sen verran oli kyllä siideriä tullut juotua, ja hämärääkin oli, etten saanut tarpeeksi peittoa vedettyä päälleni. Aamuyöstä palelin hurjasti ja aloin tutkimaan peittojani tarkemmin. Huomasin että ne olikin viikattu kaksinkerroin ja että kun ihan yksinkertasesti vaan avaan ne, niin niistä tulee ihan normaalikokoset peitot
jotka riittävät jopa minunkin leveysmittani lämmittämään!Heräsin joskun kymmenen paikkeilla ja kurkkuni oli ihan kamalan kipeä!
Johtui ilmeisesti siitä että oltiin ajettu se 3-4 tuntia ilmastointi päällä ja sitten typeryyksissäni olin vielä palelluttanut itseni nukkuessani. Äitini soitti heti ja kyseli miten menee ja ilmoitti että saa sunnuntaisin puhua eurolla niin kauan kuin haluaa… Oh no… huono ajoitus… 
Lupasin soitella äidilleni myöhemmin ja kömmin ulos muiden pariin.Juotiin pannutolkulla kahvia, aamupalaa oli tarjolla ja grillikin sytytettiin uudestaan. Saunakin oli tarjolla, ihana perinteinen sauna jossa ihan ite joutui / sai saaviin lappaamaan tynnyristä kylmää vettä ja sitten sekaan kuumasta padasta kuumaa vettä. Tällaisessa saunassa olen ollut viimeksi noin 30 vuotta sitten! Oli erittäin virkistävä kokemus ja lapsuuden muistot tulvahtivat mieleeni kun astuin lämpösestä saunasta pukuhuoneen ihanan raikkaaseen viileyteen. Kiitos Teppanalle perheineen tästäkin elämyksestä!
MOILASELLA
Alkoi olemaan aika jättää Teppana perheineen rauhaan ja mietin seuraavaa etappia. Pirautin soittaa Moilaselle joka oli vielä markkinoilla. Sovimme että lähden joka tapauksessa ajelemaan hänen kotiaan kohti ja soitellaan myöhemmin mihin aikaan hän ehtisi perille. Kartturikseni tarjoutui Ann75 joka oli reissussa upealla Honda Shadowillaan.
Ann75 ajoi edelläni ja minä körötin hissunkissun ”munallani” hänen takanaan. Ihmettelin miten liikenne sujui niin stressittömästi. Vaikka ajoimme alinopeutta, pitivät takanamme autoilevat erinomaisen välimatkan eivätkä alkaneet ohitse kaahaamaan keskisormea näytellen! Niin siis olisi Kyproksella tämä matka sujunut.
Ann75 oli erinomainen kartanlukija ja löysimme perille Moilaselle ilman eksymisiä. Tai jos eksyttiinkin niin minä en sitä huomannut! Tuijotin vain Ann75:n prätkää ja yritin pysytellä perässä. Onneks ei ollu paljoo prätkäilijöitä liikkeellä, muutoin oisin saattanut seota pyörissä ja lähteä seuraamaan ties ketä ja ties minne menossa olevaa moottoripyöräilijää! Lopulta päästiin perille ja Moilanen jo viittoilikin pihallaan
kun ihan loppusuoralla ihan vähän vaan hurautimme ohi.Moilanen esitteli ensin kanansa ja kukkonsa. Tulivat esille kun Moilanen huuteli ”Moilaaaaneeeeen!” ja heitteli pihalle herkkuja. Kyyhkyt katselivat vähän epäluuloisesti outoja vieraita, mutteivät sentään karkuun lentäneet.
Moilanen meni keittelemään kaffet ja minä räpsin paparazzimaisesti kuvia hänen kyyhkyistään.
Sain ostetuksi pienet juoma- ja ruoka-automaatit kyyhkyilleni, sekä lääkettä trichomonakseen. Sain mukaani myös pussillisen kyyhkyjen jalkarinkuloita – riittäneet pitkäksi aikaa! Tapasin myös rouva Moilasen, erittäin hauska persoona, terveisiä rouva Moilaselle kovasti!
Ann75 jatkoi omaan suuntaansa ja olin ihan yksin, ilman kartturia ja vähän väsynytkin jo ajamiseen. Päätin etten vielä suuntaa kotikylääni, vaan jatkan Lahteen tapaamaan ystävätärtäni:
”Moi! Mitä teet? Mä oon täällä-ja-täällä ja voisin olla teillä sillon-ja-sillon. Sopiiko tulla?” 
”Joo! Tuu! Ihana yllätys!” ”Mulla on nälkä, onks sul ruokaa? No, hyvä. Mulla on vielä 1 pullo valkkaria 
, mut lämpösenä, joten laitan jäitä pakkaseen nyt ihan heti.” Ja taas mentiin! 
Seuraavana aamuna pääsin tutustumaan Lahden toriin. Söin vuosien tauon jälkeen LIHAPIIRAKKAA! Nam! Vaikka se olikin kauan kaipaamaani herkkua, riitti siitä hyvin myös toripuluille, joilta kyselin josko lähtisivät matkaani – ihan muilta häpeilemättä, ääneen kyselin!
GIZZMOLA
Eräänä toisena päivänä soitin Gizzmolle ja kyselin josko sopisi tulla piipahtamaan. Sain vastaukseksi lämpimät tervetulotoivotukset ja lupauksen Flygande Jakobista!
Matkaani ei mennyt kuin noin tunti mutta ehdin soittaa Gizzmolle monen monta kertaa, kun olin niin epävarma reittini oikeellisuudesta. Matka Nurmijärveltä, Mäntsälän kautta Askolaan oli satumaisen kaunista maalaismaisemaa, ja pysähtelin vähän väliä bussipysäkeille ottamaan kuvia metsistä, pelloista ja niityistä. Lopulta ”munani” löysi Gizzmolan pihaan. Pääsin heti lintutarhaan räpsimään kuvia ja voin kertoa että Gizzmolan linnut ovat TODELLA kauniita.
Jampulakin saapui paikalle ja asetuimme syömään. Jampula antoi minun ensin maistaa ruokaa, ja kun en kuolla kupsahtanut niin hänkin rohkeni. Ja niin hyvää oli että otettiin molemmat vielä toinenkin lautasellinen! Luovutin Jampulalle myös tipupäähineet, jotta voivat ne päässään Vempulan kanssa ottaa vastaan vieraat järjestämässään Munis-tapaamisessa.
JAMPPALA
Sain kutsun myös Jampulalaan. Ja pääsinkin sinne upealla kyydillä! Gizzmo käynnisti Firebirdinsä ja huh! mitkä mörinät ja pulputukset sen koneesti lähtikään! Ihana auto ja välillä Gizzmo vähän päästeli ja minä hapuilin kauhukahvaa – mutta turhaan, ei siinä sellasta ollutkaan!
Jamppalassa räpsin taas hulluna kuvia ja ihailin eläinten paljoutta; kanoja, kukkoja, kyyhkysiä, ankkoja, hanhia, vuohia, papukaijoja, pupu…Suurin elämys oli kun sain silittää vuohta – ekaa kertaa elämässäni!
Paljon oli Jampula jo saanut aikaan ”navetassaan” ja paljon on kaiketi vielä tekemättäkin. Kaiken kaikkiaan tilava ja toimiva paikka, mahdollisuuksia täynnä! Kiitokset kauniit kutsusta Jampalle, ja toivotan tsemppiä Jampulan ja Vempulan projektiin. Vielä vähän töitä ja sitten on paratiisinne valmis! Upea paikka asua, maaseudun rauhassa. Varsinkin tykästyin siihen pieneen takapihan alueeseen, jossa on selkeesti paikat parille lepotuolille, drinksupöydälle ja maisemana ihanat pellot!
Sain kyydin Firebirdillä takaisin Gizzmolaan, ja Gizzmo nauroi kun ”vähän” kiljuinkin matkallamme. Hienosti ulvahti kun Gizzmo taas vähän päästeli ja oli pakko kurkata jäikö asfalttin renkaanjäljet
. Upee peli!Istuin ”munaani” ja paluumatka alkoi. Vastaani huristeli hieno moottoripyörä, vähän samanlainen kun Ann75:lla. Ajaja välkytti minulle valoja ja heilautti kättään silleen alempana. Mieleeni tuli heti kuinka Ann75 moikkaili muita prätkäkuskeja tiellä ja ihmettelin kun tollasen hienon prätkän omistaja nyt tällasella ”munalla” köröttävälle alkaa viittomaan. Selitys löytyi sadan metrin jälkeen: keskellä tietä seisoi LEHMÄ! Siinä se musta nuori lehmä törötti seistä kaistallani! Tuijotimme toisiamme pitkän tovin, miettien kumpi meistä on se hölmömpi… Aikani oottelin ja kun ei ammu siitä mihkään liikahtanut niin uskaltauduin jatkamaan matkaani vastaantulijoiden kaistalle hieman poiketen. Varokaa siis lehmiä tiellä kun menette Jampulan ja Vempulan Munis-tapaamiseen!
P.S. Sain kyläkutsuja monen monilta munislaisilta ja kiitän lämpimästi. Monet jopa tarjoutuivat ajamaan kilometritolkulla hakeakseen minut asemalta ja majoittamaankin minut! Aika ja puhti ei vaan riittänyt. Kiitokset teille kaikille, olette mukavaa, erittäin vieraanvaraista sakkia – jollaista ei ihan helpolla kyllä nykypäivänä löydä!
Tekstisi perusteella harmittaa kyllä paljon, kun en päässyt Teppanan munistapaamiseen! 
jo paljon ennen kuin pääsin Moilasen pihalle 
kuin kaksi marjaa! Siis ei keskenään vaan niin kuin keskenään... Ööh.