Konetipuja...ja elävät koneet töissä taas

[Eepi]

Hyvä hyvä Saatiin kalkkulapsia Hiltalaan

[Skuukkeli]

Onnittelut kalkattilapsista Hiltalle!!

[HiltaHelikopteri]

Kiitoosh, ystävät hyvät! Mä itse en nyt niinkään välttämättä hirveesti haluaisi uusia tipuja, kun ei tuota kalkkunakaartiakaan ole tarkoitus kasvattaa. Eipä sillä---kyllä tiput ovat aivan ihania! Eniten nyt olen mielissäni siksi, että noi hautojat saivat mitä halusivat. Minusta kun ei ole haudontoja estämään.

Mutta että osaa kalkkunatipu olla aivan ihana! Toinin adoptiopenska tulee heti katsomaan emäntää ja kiipeää kättä vasten semmoiseen korkeaan lämmittelyasentoon, että "ota syliin"

[kanamummo]

Ihhana! Tuleekos se sylkkyyn sittenkin vielä kun painoo on kymmenen kiloo enempi?

[Kotopullaki]

Onnittelut! Ihanaa söpöilyä Kuulostaa siltä että Hiltan kalkkunakaarti saattaakin lisääntyä

[HiltaHelikopteri]

Nyt oli sitten yöllä tullut kuorestaan se kolmas kalkkutipu. Eli vain kolme kymmenestä munasta, mutta kuulema onkin vielä liian aikaista kalkkunoiden lisääntymiseen. kanamummo: joo, kyllä mä kiinni ja syliin saan aikuisen Wiiraus-kukon, muttei se vapaaehtoisesti kyytiin kiipeä eikä taida kymmentä kiloa painaakaan. KP: klups, tuli luvattua tämän kevään kalkkuna"tuotanto" tuonne naapuriin.

[Mimmi]

Herttaisen kuuloista kalkkuvauvatoimintaa.. Mun käsitys kalkkunoista alkaa pikkuhiljaa muuttua.. Jokohan sitä sitten 2010 on kalkkunoitakin tässä eläintarhassa?? (Kyselen minä, jonka lapsuuden kalkkunahyökkäysten luulin jättäneen ikuiset arvet niin, etten ikinä koskaan ota kalkkunoita.)

[HiltaHelikopteri]

Mimmi mainitsi noita hämmingeistä...eipä se tämäkään kalkkunatipue ilman hämminkejä mennyt. Perjantaiaamuna rupesin tutkimaan tuota pahnanpohjimmaista, että sillähän on kippuravarpaat. Oikeassa jalassa lievästi, mutta vasemmassa aivan nyrkissä! Eipä siinä sitten muuta kuin ilmastointiteippiä "räpylöihin" ja toivomaan, että oikenisivat. Piti lähteä muutamaksi tunniksi pois kotoa, kun oli sovittu meno.

Takaisin tullessa tämä tipu löytyi erittäin suorasäärisenä, pitkin pituuttaan, selältään matalasta ruokakupista. Otin käteen ja tunnustelin, että on kuollut ihan hetki sitten, kun ei ole vielä kangistunut. Selkäpuoli oli märkä, joten oli rämpinyt vesikupin kautta. Nappasin talouspaperia, että kääräisen siihen ja hautaan kukkapenkkiin.

Mitä ihmettä---tipu liikahti! Ihan pienesti vaan, mutta varmasti liikahti! Äkkiä lämpölampun alle ja odottamaan ihmettä ja se tapahtui! Pikkuhiljaa elämä palasi ja tipu virkosi.

Nyt se sitten asustelee kylppärissä. Oikean jalan varpaat ovat jo täysin oienneet ja vasenkin taitaa suoristua. Pelkkä ilmastointiteippi moninkertaisenakaan ei ollut riittävän tukeva lasta, joten kehiteltiin siitä, maalarinteipistä ja karhutarrasta topakampi versio.

No joo...joku nyt miettii, että ois ollut parempi lopettaa tipu, mutta kun minkäpä sitä itselleen ja välillä liian pehmoluonteelleen tekee. Toinen 'herää henkiin käärinliinojen keskeltä', joten suotakoon hälle vielä mahdollisuus!

[mimmu]

Onnnittelut ihanista tipuista ja kalkkunoista Hiltalla

[Eepi]

Olipas hilkulla. Hyvä että nousi kuolleista!!

[HiltaHelikopteri]

Kuvia kun en ole kerennyt ottaa, niin koetan selittää tuota ihmeellistä varpaiden oikenemista. Huonompi jalka näytti tosikenkulta. Jos sitä ihmisen käteen vertaa, niin tipu käveli ranteen+käsiselän varassa. Nyt poistin lastan myös vasemmasta jalasta ja tipu kävelee kuten kuuluukin eli ihmisen käsiin verraten: kämmenet ja sormet maata vasten.

[kanamummo]

Onnea Hilta! Kyllä ne varpaat on vekkuleita oikenemaan, viiriäisentipun varpaanteippausta en halua ees kuvitella

[Mimmi]

Onnea ylösnousemuksesta! (Vaikka ei ole edes pääsiäinen?) Hyvä, kun varpaatkin oikeni. Viirutipujen varpaat onneksi oikeaa yleensä ihan itsestään!

[HiltaHelikopteri]

Kiitoksia! Oli sen verran kinkkistä puuhaa kalkkutipunkin varpaiden lastoitus, etten osaa kuvitellakaan, että miten mimimaallisen pienen viirutipun koipien kanssa onnistuisi

Su-aamuna potilas oli jo niin topakka, että päätin kokeilla sen siirtoa kanalaan, kun ei yksinäinen tirppa kylppärissä huutamassa ole kovinkaan kiva. Arvoin, että koettaisko sitä Toini-kanalle vaiko Welho- ja Annikki-kalkkunoille. Aattelin, että Toini (brahma/fave-mix) on parempi kohde, koska on huomattavasti kesympi, kuin puolivillit pitkäkoipeliinikalkatit. Olisi paljon helpompi kytätä tipusen pärjäämistä, kun keinoemo ei panikoidu vähän väliä tarkistuskäyntejä tekevästä hössöttäjä-emännästä.

Ensin Toini murisi uudelle penskaehdokkaalle, mutta päätteli sitten, että kyllähän tässä voipi toisenkin tipun hoidella eli se onnistui, vaikka edellinen adoptiokalkkutipu on neljä päivää vanhempi ja erittäin kerkiävä tapaus jo.

[HiltaHelikopteri]

Jatkanpa tähän ketjuun meidän kuulumisia…Se kolmas kalkkunatipu ei sitten selvinnytkään elolle. Toisenkin kerran otti kylmän kylvyn, josta vielä lämpölampun alla tokeni, mutta rupesi sitten pikkuhiljaa hyytymään ja varpaatkin kipristyivät…eli kukkapenkkiin päätyi se. Toini hoiteli adoptiopoikasta viitisen viikkoa ja rupesi sitten munimaan. Laitoin kalkkunatirpan muiden kalkattien joukkoon, että oppii oman lajinsa tapoja. Kalkkupoikaset muuttivat Ushvalle, joten naapuri jäikin nuolemaan näppejään!

Toini muni n. 20 vihreää munaa ja taas lässähti pesään. Aikani sitä koetin hätistää unohtamaan hautomisen, mutta mitenkäpä katsot, kun toinen hyppii ja lentää tarhaverkkoa vasten, että hän se muuten menee sisälle pesään! Tässäpä tulosta: eilen kuoriutui keltainen tipu Toinin viimeksi munitusta, minimaallisen pienestä munasta ja tänä aamuna oli vastassa Fiola-faverollen munasta kuoriutunut raitapaita.