siis täh? (on hiiristä)
Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri
-
mirri
-
Mar-jatta
Toivottavasti ei. Ei siellä pehkuissa kyllä mitään näkynyt, kun vähän tongin ja etsin. Jotenkin outoa, että koko pussi ja sen sisältö hävinny kuin tuhka tuuleen. Ei hitustakaan jäljellä missään. Ihan kuin joku ihminen olis käynyt avaamassa sen laatikon ja ottanut sieltä sisältä sen pussin varovasti pois. 
Siitä hedelmälaatikon vierestä kyllä lähtee vanha "viemäriaukko" vai mikä se nyt on nimeltään... Siis reikä betonissa, josta ennen on nesteet valuneet ulos. Jospa se varas olis vienyt pussin sitäkautta pois? Vaikea sanoa, kun on niin hemmetin pimeää... Valosalla olis parempi tutkia.
Siitä hedelmälaatikon vierestä kyllä lähtee vanha "viemäriaukko" vai mikä se nyt on nimeltään... Siis reikä betonissa, josta ennen on nesteet valuneet ulos. Jospa se varas olis vienyt pussin sitäkautta pois? Vaikea sanoa, kun on niin hemmetin pimeää... Valosalla olis parempi tutkia.
-
jamppa
-
jamppa
-
jamppa
Voin kertoa että varastoi ruokaa kyllä!
Mulla oli viime talvena autotallissa yhdyskunta rottia!
Pikkasen oli sotkuinen, roinaa lattia täys... Saappaita oli joku 5 paria, kolmessa saappaassa oli pesät ja lopuissa ruokavarastot!
Mulla oli kanojen viljat säkissä siellä ja iso säkillinen koiran ruokaa ja toinen säkki koirankeksejä, niitä oli saappaat täynnä!
Arvatkaa vaan menikö kaikki saappaat roskiin
Mulla oli viime talvena autotallissa yhdyskunta rottia!
Pikkasen oli sotkuinen, roinaa lattia täys... Saappaita oli joku 5 paria, kolmessa saappaassa oli pesät ja lopuissa ruokavarastot!
Mulla oli kanojen viljat säkissä siellä ja iso säkillinen koiran ruokaa ja toinen säkki koirankeksejä, niitä oli saappaat täynnä!
Arvatkaa vaan menikö kaikki saappaat roskiin
-
flai
Meillä oli joskus kellarissa hiiret kuskanneet parin 15kg koiranruokasäkin sisällön "varastoihinsa", eli toisin sanoen sitä koirannappulaa löytyi joka ikisestä makuupussista, luistimesta, repusta, talvikengästä, takkien taskuista ynnä muun siellä säilytetyn rojun seasta. Aluksi jaksoi naurattaa ja mietin että ovat muuten tehneet hurjan työn, hiiriparat, kuvitelleet että koskaan ei enää tarvitse ruokapulaa kärsiä. 
Jossain vaiheessa viidettätoista kenkäparia tyhjennellessä alkoi ottaa pattiin hieman, ja kun niitä löytyi sieltä kellarista mitä erinäisimmistä piiloista vielä pitkään sen siivoamisen jälkeenkin.
Jossain vaiheessa viidettätoista kenkäparia tyhjennellessä alkoi ottaa pattiin hieman, ja kun niitä löytyi sieltä kellarista mitä erinäisimmistä piiloista vielä pitkään sen siivoamisen jälkeenkin.
-
jamppa
-
Mar-jatta
vaikka näkisinkin, mutta voishan sitä aina muutaman ärräpään edes päästää -
Suvianne
Isorotta on epäluuloinen entuudestaan tuntematonta kohtaan. Tämä on mahdollistanut lajin runsaan leviämisen ja elinvoimaisuuden.lähde? Isorotta erottaa pienetkin makuerot. Elintilaa laajentavat tai kaatopaikalla elävät rotat eivät ole niin nirsoja kuin yhteisöissä elävät.lähde?
Toinen tyypillinen isorotan piirre on sosiaalisuus. Suuret rottayhteisöt jakaantuvat klaaneihin, jossa on yksi tai useampia perheryhmiä. Ryhmässä on täysikasvuinen uros ja yksi tai useampia naaraita poikasineen. Jokaisella ryhmällä on oma reviirinsä, jota puolustetaan muilta. Klaanin sisällä on vakiintunut arvojärjestys. Klaani kaivaa yhdessä maanalaisen luolaston, jossa on pesä- ja varastokammioita, sekä lukuisia yhdys- ja pakokäytäviä. Ne pitävät myös yhdessä huolta pesänsä siisteydestä. Rottayhteisön ja reviirin koko riippuu saatavilla olevan ravinnon määrästä. Kun yhteisön koko kasvaa, niin pesäluolastokin laajenee. Pesän ulkopuolella rotilla on polkuja, jotka merkitään virtsalla ja urosten rauhaseritteellä. Rotat käyttävät polkuja reviirinsä tarkkailuun, ne johtavat myös ruokapaikoille ja turvapaikkoihin. Pesälle palaava rotta ja sinne tuotava ruoka tarkastetaan. Lajitoverit nuuhkivat palaavaa rottaa ja lähtevät merkittyä polkua seuraten hakemaan itsekin syötävää, mikäli haistavat jotain.
Rotta mahtuu kulkemaan varsin pienestä reiästä. Jo tuuman läpimittainen aukko verkossa riittää siihen, että rotta pääsee pujottautumaan läpi. Sen sijaan pitemmässä putkessa läpimitan tulee olla vähintään viisi senttiä. Kaivamisjäljet usein paljastavat rottien olemassaolon. Rotalla on hyvä hajuaisti, ja se löytää helposti ruokaa, jos sitä vain on tarjolla. Rotta syö päivässä noin 25-30 grammaa. Sadan rotan joukko voi syödä vuodessa tonnin rehua.
Rottasodan suunnittelu
Torjuntatoimia suunniteltaessa on tärkeää muistaa, että rotta tarvitsee viihtyäkseen vettä, ruokaa ja suojaisia pakopaikkoja. Hiiri tulee toimeen kuivassakin ympäristössä.
Molemmat pystyvät tunkeutumaan rakennuksiin pienistäkin aukoista. Siksi rehuvarastoja suojaavat rakennukset tulee ensin tarkastaa huolellisesti. Ovien ja ikkunoiden tulee olla ehjiä ja sulkeutua tiiviisti. Ilmanottoaukoissa tulee olla verkot tai säleikössä niin pienet raot, että hiiret eivät mahdu sisään. Rakennuksen seinustalla ei saa olla suojaavaa kasvustoa, ja seinusta kannattaa sorastaa 30 sentin leveydeltä. Kaikki seinustoilla olevat telineet ja köynnöskasvit helpottavat rottien kiipeämistä.
Viemärirakenteet tulee tarkastaa ja vuorata käytöstä poistetut putket umpeen Reikiä voi olla myös rakennusten kivijaloissa ja erilaisten johtojen läpivienneissä. Erilaiset komerot, telineet ja ontot seinä- ja kattorakenteet tarjoavat rotille ja hiirille sopivia piilopaikkoja. Itse rehuvarastojen tulee mahdollisuuksien mukaan olla niin tiiviitä, että rotat ja hiiret eivät pääse rehun joukkoon.
Rakennusten tarkastuksen yhteydessä tarkistetaan jäteastioiden kunto ja tiiviys ja korjataan pois astian ulkopuolelle jääneet roskat. Jätteitä ei säilytetä pelkästään muovisäkeissä eikä lainkaan sisätiloissa. Nurkat ja varastot tyhjennetään tarpeettomista tavaroista
Torjunnan suunnittelu on hyvä tehdä paperille. Siihen kirjataan tarkastetut ja korjattavat kohteet. Rakennusten pohjapiirrokset auttavat myös varsinaisten myrkytystoimien suunnittelussa. Syöttien ja loukkujen sijoittelu kannattaa merkitä muistiin, samoin niiden tarkistuspäivämäärät ja käytetyt myrkyt. Koska rotat ja hiiret pyrkivät sisätiloihin erityisesti syksyllä, se on hyvä ajankohta torjuntatoimien tehostamiseen.
Rottasodan aseistus
Rottien ja hiirien hävittämiseen voi käyttää useita menetelmiä, joiden valinta riippuu haittaeläinlajista ja kohteesta. Myrkyttäminen on maatiloilla yleinen ja tehokas tapa. Erilaisia loukkuja voidaan käyttää sellaisissa tiloissa, joissa eläimen kuolema voi aiheuttaa hajuhaittoja. Ultraäänilaitteiden käytöstä kokemukset eivät ole olleet vakuuttavia, ja joka tapauksessa niiden ohella kannattaa käyttää tavanomaisia torjuntamenetelmiä.
Rottien myrkytys maatiloilla tehdään syöttilaatikoiden avulla, joilla estetään myrkyn joutuminen väärään tarkoitukseen. Myrkkyä ei saa joutua muiden luonnonvaraisten eläinten, kotieläinten tai lasten ulottuville. Syötit sijoitetaan sellaisin paikkoihin, joista rotta on tottunut ravintoa etsimään. Syöttilaatikoita sijoitetaan myös rottien sisääntuloreiteille.
Ulkona ne voidaan sijoittaa sokkelin viereen ja sisällä seinän viereen kulkuaukot seinän suuntaisesti. Katoksen alle ja irti maasta sijoitettuna kosteushaitat jäävät vähäisemmiksi. Rotanmyrkky menettää tehoaan, jos se kostuu ja kuivuu, ja kosteus myös huonontaa maittavuutta. Syöttilaatikko kannattaa pitää paikallaan jatkuvasti, koska silloin rotta epäluuloisena eläimenä ei vierasta sitä. Syöttilaatikot varustetaan selvästi näkyvin varoituslapuin. Laatikot kannattaa myös numeroida ja niiden sijaintipaikat merkitä rakennuksen pohjapiirustukseen.
Syöttilaatikoiden teko-ohjeita kannattaa kysyä kuntien terveystarkastajilta. Vanerisen syöttilaatikon lisäksi voi käyttää esimerkiksi muovisia työkalupakkeja, joihin on molempiin päihin tehty rotalle sopiva kulkuaukko. Muovinen syöttilaatikko on kestävä ja helppo pitää puhtaana. Syöttilaatikko on hyvä varustaa lukolla, ja laatikon päällä tulee olla selvästi kirjoitettu varoitusteksti.
Loukut ovat hyviä hiirenpyynnissä. Hiiret ovat uteliaita ja helpommin houkuteltavissa loukkuun kuin rotat. Kotihiiri liikkuu pienellä alueella ja siksi loukkuja on hyvä olla tiheässä. Juusto lienee kokemuksen perusteella paras syötti. Jos pyydetään rottia loukulla, loukku kannattaa kiinnittää vaikkapa rautalangalla seinään tai muuhun kiinteään kohteeseen.
Rotanmyrkkyjä on kahta tyyppiä
Käytettävien torjunta-aineiden tulee olla Suomessa hyväksyttyjä. Kaikki rotantorjunnassa käytettävät tehoaineet ovat antikoagulantteja, jotka vaikuttavat veren hyytymismekanismiin. Eläin kuolee myrkkyä saatuaan noin viikon kuluessa sisäisiin verenvuotoihin. Myrkyn vasta-aine on K-vitamiini.
Myrkkyjä on kahta tyyppiä, sekä kerta-annoksella tehoavia että useamman syöntikerran vaativia. Bromadioloni (Rotanmyrkky 342) on kertasyönnillä tehoava, joka aiheuttaa rotan kuoleman noin viikon kuluessa. Kumatetralyyli (Rakumin) ja difenakumi (Ratak) vaativat useita syöntikertoja, ellei syöntimäärä kerralla ole suuri. Ratak sopii myös hiirien torjuntaan.
Eläin saa myrkkyä vain syömällä sitä, ja siksi myrkyn pohja-aineena on jyrsijälle hyvin maittava kaurahiutale. Syöttiaines on värjätty joko siniseksi (Rakumin, Ratak) tai punaiseksi (Rotanmyrkky 342), jotta myrkyt erottuvat ympäristöstä ja muusta rehusta.
Syötit pannaan syöttilaatikkoon tai niin syvälle rotan- tai hiirenkoloon, että muut eläimet eivät joudu niille alttiiksi. Syöttiä pidetään saatavilla vähintään kymmenen päivän ajan ja jatketaan niin kauan kuin myrkkyä kuluu. Erityisesti toistuvalla syönnillä tehoavia valmisteita tulee olla rottien saatavilla yhtä mittaa, kertasyönnillä tehoavaa myrkkyä lisätään 4–5 päivän välein. Tähteeksi jäänyt käyttökelvoton myrkky on käsiteltävä ongelmajätteenä.
Rotanmyrkkyjen riskit ympäristölle
Sellaista rotanmyrkkyä ei olekaan, joka tehoaisi vain rottiin. Myrkytysriski on myös muilla selkärankaisilla ja linnuilla. Tärkeintä riskin arvioinnissa on se, miten helposti muut eläimet voivat saada myrkkyä. Se taas voi tapahtua joko siten, että itse myrkkyä syö jokin muu eläin kuin rotta tai hiiri, tai siten, että myrkkyyn kuollut jyrsijä joutuu jonkin petoeläimen syötäväksi.
Kotieläimistämme antikoagulanttimyrkyille ovat herkkiä sika ja koira. Ulkomaisissa tutkimuksissa on luonnonvaraisten eläinten myrkytyksiä raportoitu erityisesti bromadiolonin käytön yhteydessä. Myrkytyksiä on todettu esimerkiksi ketuilla ja hiirihaukoilla. Myrkkyjä ei saa joutua vesistöön, sillä sekä bromadioloni että varsinkin difenakumi ovat myrkyllisiä kaloille.
Toinen tyypillinen isorotan piirre on sosiaalisuus. Suuret rottayhteisöt jakaantuvat klaaneihin, jossa on yksi tai useampia perheryhmiä. Ryhmässä on täysikasvuinen uros ja yksi tai useampia naaraita poikasineen. Jokaisella ryhmällä on oma reviirinsä, jota puolustetaan muilta. Klaanin sisällä on vakiintunut arvojärjestys. Klaani kaivaa yhdessä maanalaisen luolaston, jossa on pesä- ja varastokammioita, sekä lukuisia yhdys- ja pakokäytäviä. Ne pitävät myös yhdessä huolta pesänsä siisteydestä. Rottayhteisön ja reviirin koko riippuu saatavilla olevan ravinnon määrästä. Kun yhteisön koko kasvaa, niin pesäluolastokin laajenee. Pesän ulkopuolella rotilla on polkuja, jotka merkitään virtsalla ja urosten rauhaseritteellä. Rotat käyttävät polkuja reviirinsä tarkkailuun, ne johtavat myös ruokapaikoille ja turvapaikkoihin. Pesälle palaava rotta ja sinne tuotava ruoka tarkastetaan. Lajitoverit nuuhkivat palaavaa rottaa ja lähtevät merkittyä polkua seuraten hakemaan itsekin syötävää, mikäli haistavat jotain.
Rotta mahtuu kulkemaan varsin pienestä reiästä. Jo tuuman läpimittainen aukko verkossa riittää siihen, että rotta pääsee pujottautumaan läpi. Sen sijaan pitemmässä putkessa läpimitan tulee olla vähintään viisi senttiä. Kaivamisjäljet usein paljastavat rottien olemassaolon. Rotalla on hyvä hajuaisti, ja se löytää helposti ruokaa, jos sitä vain on tarjolla. Rotta syö päivässä noin 25-30 grammaa. Sadan rotan joukko voi syödä vuodessa tonnin rehua.
Rottasodan suunnittelu
Torjuntatoimia suunniteltaessa on tärkeää muistaa, että rotta tarvitsee viihtyäkseen vettä, ruokaa ja suojaisia pakopaikkoja. Hiiri tulee toimeen kuivassakin ympäristössä.
Molemmat pystyvät tunkeutumaan rakennuksiin pienistäkin aukoista. Siksi rehuvarastoja suojaavat rakennukset tulee ensin tarkastaa huolellisesti. Ovien ja ikkunoiden tulee olla ehjiä ja sulkeutua tiiviisti. Ilmanottoaukoissa tulee olla verkot tai säleikössä niin pienet raot, että hiiret eivät mahdu sisään. Rakennuksen seinustalla ei saa olla suojaavaa kasvustoa, ja seinusta kannattaa sorastaa 30 sentin leveydeltä. Kaikki seinustoilla olevat telineet ja köynnöskasvit helpottavat rottien kiipeämistä.
Viemärirakenteet tulee tarkastaa ja vuorata käytöstä poistetut putket umpeen Reikiä voi olla myös rakennusten kivijaloissa ja erilaisten johtojen läpivienneissä. Erilaiset komerot, telineet ja ontot seinä- ja kattorakenteet tarjoavat rotille ja hiirille sopivia piilopaikkoja. Itse rehuvarastojen tulee mahdollisuuksien mukaan olla niin tiiviitä, että rotat ja hiiret eivät pääse rehun joukkoon.
Rakennusten tarkastuksen yhteydessä tarkistetaan jäteastioiden kunto ja tiiviys ja korjataan pois astian ulkopuolelle jääneet roskat. Jätteitä ei säilytetä pelkästään muovisäkeissä eikä lainkaan sisätiloissa. Nurkat ja varastot tyhjennetään tarpeettomista tavaroista
Torjunnan suunnittelu on hyvä tehdä paperille. Siihen kirjataan tarkastetut ja korjattavat kohteet. Rakennusten pohjapiirrokset auttavat myös varsinaisten myrkytystoimien suunnittelussa. Syöttien ja loukkujen sijoittelu kannattaa merkitä muistiin, samoin niiden tarkistuspäivämäärät ja käytetyt myrkyt. Koska rotat ja hiiret pyrkivät sisätiloihin erityisesti syksyllä, se on hyvä ajankohta torjuntatoimien tehostamiseen.
Rottasodan aseistus
Rottien ja hiirien hävittämiseen voi käyttää useita menetelmiä, joiden valinta riippuu haittaeläinlajista ja kohteesta. Myrkyttäminen on maatiloilla yleinen ja tehokas tapa. Erilaisia loukkuja voidaan käyttää sellaisissa tiloissa, joissa eläimen kuolema voi aiheuttaa hajuhaittoja. Ultraäänilaitteiden käytöstä kokemukset eivät ole olleet vakuuttavia, ja joka tapauksessa niiden ohella kannattaa käyttää tavanomaisia torjuntamenetelmiä.
Rottien myrkytys maatiloilla tehdään syöttilaatikoiden avulla, joilla estetään myrkyn joutuminen väärään tarkoitukseen. Myrkkyä ei saa joutua muiden luonnonvaraisten eläinten, kotieläinten tai lasten ulottuville. Syötit sijoitetaan sellaisin paikkoihin, joista rotta on tottunut ravintoa etsimään. Syöttilaatikoita sijoitetaan myös rottien sisääntuloreiteille.
Ulkona ne voidaan sijoittaa sokkelin viereen ja sisällä seinän viereen kulkuaukot seinän suuntaisesti. Katoksen alle ja irti maasta sijoitettuna kosteushaitat jäävät vähäisemmiksi. Rotanmyrkky menettää tehoaan, jos se kostuu ja kuivuu, ja kosteus myös huonontaa maittavuutta. Syöttilaatikko kannattaa pitää paikallaan jatkuvasti, koska silloin rotta epäluuloisena eläimenä ei vierasta sitä. Syöttilaatikot varustetaan selvästi näkyvin varoituslapuin. Laatikot kannattaa myös numeroida ja niiden sijaintipaikat merkitä rakennuksen pohjapiirustukseen.
Syöttilaatikoiden teko-ohjeita kannattaa kysyä kuntien terveystarkastajilta. Vanerisen syöttilaatikon lisäksi voi käyttää esimerkiksi muovisia työkalupakkeja, joihin on molempiin päihin tehty rotalle sopiva kulkuaukko. Muovinen syöttilaatikko on kestävä ja helppo pitää puhtaana. Syöttilaatikko on hyvä varustaa lukolla, ja laatikon päällä tulee olla selvästi kirjoitettu varoitusteksti.
Loukut ovat hyviä hiirenpyynnissä. Hiiret ovat uteliaita ja helpommin houkuteltavissa loukkuun kuin rotat. Kotihiiri liikkuu pienellä alueella ja siksi loukkuja on hyvä olla tiheässä. Juusto lienee kokemuksen perusteella paras syötti. Jos pyydetään rottia loukulla, loukku kannattaa kiinnittää vaikkapa rautalangalla seinään tai muuhun kiinteään kohteeseen.
Rotanmyrkkyjä on kahta tyyppiä
Käytettävien torjunta-aineiden tulee olla Suomessa hyväksyttyjä. Kaikki rotantorjunnassa käytettävät tehoaineet ovat antikoagulantteja, jotka vaikuttavat veren hyytymismekanismiin. Eläin kuolee myrkkyä saatuaan noin viikon kuluessa sisäisiin verenvuotoihin. Myrkyn vasta-aine on K-vitamiini.
Myrkkyjä on kahta tyyppiä, sekä kerta-annoksella tehoavia että useamman syöntikerran vaativia. Bromadioloni (Rotanmyrkky 342) on kertasyönnillä tehoava, joka aiheuttaa rotan kuoleman noin viikon kuluessa. Kumatetralyyli (Rakumin) ja difenakumi (Ratak) vaativat useita syöntikertoja, ellei syöntimäärä kerralla ole suuri. Ratak sopii myös hiirien torjuntaan.
Eläin saa myrkkyä vain syömällä sitä, ja siksi myrkyn pohja-aineena on jyrsijälle hyvin maittava kaurahiutale. Syöttiaines on värjätty joko siniseksi (Rakumin, Ratak) tai punaiseksi (Rotanmyrkky 342), jotta myrkyt erottuvat ympäristöstä ja muusta rehusta.
Syötit pannaan syöttilaatikkoon tai niin syvälle rotan- tai hiirenkoloon, että muut eläimet eivät joudu niille alttiiksi. Syöttiä pidetään saatavilla vähintään kymmenen päivän ajan ja jatketaan niin kauan kuin myrkkyä kuluu. Erityisesti toistuvalla syönnillä tehoavia valmisteita tulee olla rottien saatavilla yhtä mittaa, kertasyönnillä tehoavaa myrkkyä lisätään 4–5 päivän välein. Tähteeksi jäänyt käyttökelvoton myrkky on käsiteltävä ongelmajätteenä.
Rotanmyrkkyjen riskit ympäristölle
Sellaista rotanmyrkkyä ei olekaan, joka tehoaisi vain rottiin. Myrkytysriski on myös muilla selkärankaisilla ja linnuilla. Tärkeintä riskin arvioinnissa on se, miten helposti muut eläimet voivat saada myrkkyä. Se taas voi tapahtua joko siten, että itse myrkkyä syö jokin muu eläin kuin rotta tai hiiri, tai siten, että myrkkyyn kuollut jyrsijä joutuu jonkin petoeläimen syötäväksi.
Kotieläimistämme antikoagulanttimyrkyille ovat herkkiä sika ja koira. Ulkomaisissa tutkimuksissa on luonnonvaraisten eläinten myrkytyksiä raportoitu erityisesti bromadiolonin käytön yhteydessä. Myrkytyksiä on todettu esimerkiksi ketuilla ja hiirihaukoilla. Myrkkyjä ei saa joutua vesistöön, sillä sekä bromadioloni että varsinkin difenakumi ovat myrkyllisiä kaloille.
-
Mimmi
