Eli olen syntyjään kaupunkilainen ja joskus pikkulikkana olin maatiloilla kesät kun äitee laittoi pois jaloista. Mut siellä en nähnyt teurastusta, vaan sitten kun olin jo oman siipan kanssa yhdessä ja heidän kotonaan otettiin pari vasikkaa sekä sika kasvamaan niinkö syömiseksi. Mie annoin niille kivat nimetkin ja mukavia karkulaisia välillä ja keksi kepposia. Niitä sitten ruokin ja hoivasin kesät ja talveksi laitettiin lihoiksi. En silloin tullut ajatelleekseni niin herkästi vaikka näin kaiken ja jopa hyvältä maistui.
Mutta nyt kun olen itse kasvattanut nelisen vuotta lampaita, kanoi kukkoi niin häijyä teki se pässien päätös laittaa lihoiksi. Mutta sitten vain kovistin itseni ja ajattelin, että se on eläinten kiertokulkua. Kanat on menneet kuoppaan, kun jotain sairauksia oli silloin kesällä, mutta nyt sitten piti tehdä päätös noiden vuosikkaiden kukkojen kanssa et mitä tehdään. Liian paljon kukkoja, joten pataan sitten oli heidän menonsa. Kun hain kukot yksitellen, niin juttelin niille ja pahoittelin sekä itkeä tihrustin koko matkan kun mentiin pölkylle. Siinä sitten jouduin vielä auttamaan miestäni ettei kukko karkaa käsistä. Se oli jos mikä karsea koettelemus
Isäntä ei olisi itsekään millään sitä tehnyt, muttei hennottu naapurin isäntää tähän asiaan vaivata, johan se olisi ihmetellyt et kuis pehmoiluja me ollaan kun omat paistit kasvaa kanalassa ja ei henno niitä teurastaa. Isäntä sitten siivosi ne samoin kuin sorsan, koska meillä syödään niitä syksyisin sekä muutenkin ollaan riistaruoan ystäviä.
Laitoin sen sitten samalla tapaa ja nyt kukot muhii tuolla uunissa. Saas sitten nähdä pystynkö lujittamaan oman syömisen, kun lampaiden kanssakin hiukan ensin tökki.
Mutta näin se on ajateltava syödäänhän me muniakin ja toisten kasvattamia kalkkunoita, kanoja, broilereita jotka ostetaan kaupasta.
Meinaan mie syön sitten kalkkunaa jouluna.
Vaikka nyt näin ensikertalaisena tälleen "joudun" omat kukot/kanat syömään jos tilanne on se, niin yhtä rakkaita hellittäviä ne sitten on jotka saan pitää luonani pidempään.
)
sanoi, että kavereita ei syödä 
Mun pappa oli aikoinaan just semmonen kylän teurastaja ja sillon ku olin vielä tosi pieni niin meillä oli kotona ankkoja. Pappa oli tullu sitte niitä teurastaan ja mut oli tietty pistetty toimituksen ajaksi päiväunille. Sieltä herättyäni olin sännänny sinne tuomen juurelle kahtoon et mitä se pappa on oikein teheny. No ankat roikku jo siinä vaiheessa ilman päitä siellä tuomen oksalla, mut meitsi oli vaan papan sanojen mukaan lyöny käjet puuskaan ja tokassu oikein painokkaalla äänellä niille ankoille, et tulukaa heti paikalla alas sieltä puusta! 
Eli kun tarpeeksi uhkailee tulevia paisteja pölkyllä niin ne vaihtaa vaikka sukupuolta välttääkseen moisen! Ei oikeesti yhtäkkiä vaan hoksasin et vaikka se aluksi kasvatti komiaa punasta harjaa ja muutenki oli rakenteeltaan ihan kukon näkönen, niin tällä hetkellä se harja ei oo sen isompi tai punasempi ku noilla aikusilla kanoilla ja samaten sille on tullu semmosta ihanaa pehmeyttä ja pyöreyttä siihen ulkomuotoon.. Nii ja se ei myöskään ole alkanu kiekuun. Sillonhan sen viimestään tiesää, niinku oon täältä joskus lukenu! 