Tarvitaanko kanan teurastuksesta kuvallista ohjetta?
Valvojat: Aleksandra, HiltaHelikopteri, maatiaiskukko
-
monnilainen
-
Suvianne
Tämä on yllä jännä juttu, kun se minulle on itsestään selvyys tuo pataan laitto.
Te jotka, ette raski. Onko teillä ollu kotona teurastettavia eläimiä lapsena? Ja sama kysymys niille joille pataan laitto ei ole niin paha.
Eli johtuuko asenteeni siitä, että olen lapsena kasvanut syksyisen teurastuksen merkeissä. ja ne oli juhla aikaa kun parhaimmillaan sain olla kolme päivää koulusta pois jos kynin ankkoja.
Te jotka, ette raski. Onko teillä ollu kotona teurastettavia eläimiä lapsena? Ja sama kysymys niille joille pataan laitto ei ole niin paha.
Eli johtuuko asenteeni siitä, että olen lapsena kasvanut syksyisen teurastuksen merkeissä. ja ne oli juhla aikaa kun parhaimmillaan sain olla kolme päivää koulusta pois jos kynin ankkoja.
-
mirri
Ei meillä teurastettu mitään. Kerran Isä yritti kesäpossua ehdottaa ,mutta Äitillä oli jotain sitä vastaan 
Tuli Isälle hoppu vaihtaa puheen aihetta. Mutta se on jotenkin kuitenkin parempi valinta syödä niitä omia ...Mistähän tää verenhimonen käytös juontaa hmm... Ai niin mulla on jossain Limingassapäin sukujuuria :angel9: ( Älä nyt suutu Suvianne)
Tuli Isälle hoppu vaihtaa puheen aihetta. Mutta se on jotenkin kuitenkin parempi valinta syödä niitä omia ...Mistähän tää verenhimonen käytös juontaa hmm... Ai niin mulla on jossain Limingassapäin sukujuuria :angel9: ( Älä nyt suutu Suvianne)-
jamppa
-
Suvianne
-
jamppa
-
smari
Minä lapsena itkien hautasin kuolleet pikkulinnutkin. Ja kun joskus alle kouluikäisenä osallistuin laittamaan leppäkerttuja rasiaan, niin kyllä tuli kunnon omaatuntoa koskettava luento siitä että mitää eläintä ei saa kiusata kun emme me ihmiset voi tietää miltä niistä tuntuu. Niin koskettava se saarna oli, että vieläkin muistan. 
Ja rapujen keitto oli mun painajainen, pilasin kaikki rapukekkerit kunnes ei huolittu mukaan. Miksiköhän? 
Tappamista en ikänä nähnyt, onkä vieläkään voisi ajatella sitä tekeväni. Mutta en kyllä myöskään ripusta koruja koirieni kaulaan enkä lakkaa punaisella kynsilakalla niiden kynsiä, kuten meillä kotona oli äidillä tapana.
Uskon kyllä että nuo paljon periytyy. Meillä taitaa olla tällä hetkellä muuten kukkoja enemmän kuin kanoja. Hienoja ja komeita, siliteltyjä ja syliteltyjä. 
Ja rapujen keitto oli mun painajainen, pilasin kaikki rapukekkerit kunnes ei huolittu mukaan. Miksiköhän? Tappamista en ikänä nähnyt, onkä vieläkään voisi ajatella sitä tekeväni. Mutta en kyllä myöskään ripusta koruja koirieni kaulaan enkä lakkaa punaisella kynsilakalla niiden kynsiä, kuten meillä kotona oli äidillä tapana.
Uskon kyllä että nuo paljon periytyy. Meillä taitaa olla tällä hetkellä muuten kukkoja enemmän kuin kanoja.
Hienoja ja komeita, siliteltyjä ja syliteltyjä. -
smari
-
mirri
Kyllä meilläkin meni tuohon samaan kun Smarilla hommat äitin kanssa kotona. Minä enimmäkseen hoidin Ja sitten pillitin niitä eläimiä, jos joku sattui kuolemaan. Ja on meilläkin koirankynsiä lakattu. Mustalle sopii oikeen hyvin pinkki helmiäinen Tykkäsköhän ne koirat siitä? Mutkun on muutaman kerran tullu eteen tilanne että eläin on loukkaantunut oikeen pahasti, ja kituu. Niin ei siinä oo muuta vaihtoehtoa ollut kun lopettaa raukka. Ja siitä se sitten meni vain etiäpäiten. Ja nyt oon katellu noita kauhu ohjelmia tehotuotannosta. Niin ei tunnu pahalle syödä sitä eläintä millä on ollut hyvä elämä. Enhän mä tosin niitä nyt vartavasten syötävänä pidä. Mioten oot saanut Smari kukot pysymään sovussa?
Tykkäsköhän ne koirat siitä? Mutkun on muutaman kerran tullu eteen tilanne että eläin on loukkaantunut oikeen pahasti, ja kituu. Niin ei siinä oo muuta vaihtoehtoa ollut kun lopettaa raukka. Ja siitä se sitten meni vain etiäpäiten. Ja nyt oon katellu noita kauhu ohjelmia tehotuotannosta. Niin ei tunnu pahalle syödä sitä eläintä millä on ollut hyvä elämä. Enhän mä tosin niitä nyt vartavasten syötävänä pidä. Mioten oot saanut Smari kukot pysymään sovussa?-
Klara
Mä oon ehta kaupunkilaislikka. Koko elämäni alun siis kerrostalossa bunkannu parin kilsan päässä keskustasta. Tosin jo silloin mun paappa sanoi että ole sielultani maalainen
No eniveis, ensimmäisen teurastuksen näin ukkokullan kotokotona kun laitettiin sikoja lihoiksi. Tottahan se hätkähdytti ekalla kertaa, mutta ei se kuitenkaan sen kummemmalta tuntunut kuin että siitä tulee lihaa ruokapöytään. Ennen pitkää appiukko otti mut mukaan ja tuumas että eiköhän mennä laittaan possu lihoiksi, pakko sun on tämä oppia jos emännäksi aiot. Niin siinä sitten laitettiin ja appiukko kädestä pitäin opetti mitä tehdä ja kuinka. Ainoa mikä tosissaan meinas tehdä tiukkaa oli se vattanroippeitten siivous - se haju
Muuten homma tuli hoidettua kunnialla ja kuulemma vielä hyvin otten huomioon että en ollut ikinä ennen elämässäni mokomaa nähnyt tai tehnyt.
Nyt kun on noita omia otuksia niin niistä kiukkunen kukko on jo laitettu pataan, sen laitto isäntä ja minä seurasin silmä kovana vieressä että sitten osaisin jos ite teen (ja jakelin täältä lukemiani ohjeita ukolle siinä sivussa että tosta noin ja tolleen noin )
Kaksi vuohta laitettiin juur viime viikolla. Kävi teurastaja ne laittamassa ja me oltiin kuuntelu/katselu oppilaina vieressä. Meinataan kyllä jatkossa osata tehdä homman itsekkin joskus.
No eniveis, ensimmäisen teurastuksen näin ukkokullan kotokotona kun laitettiin sikoja lihoiksi. Tottahan se hätkähdytti ekalla kertaa, mutta ei se kuitenkaan sen kummemmalta tuntunut kuin että siitä tulee lihaa ruokapöytään. Ennen pitkää appiukko otti mut mukaan ja tuumas että eiköhän mennä laittaan possu lihoiksi, pakko sun on tämä oppia jos emännäksi aiot. Niin siinä sitten laitettiin ja appiukko kädestä pitäin opetti mitä tehdä ja kuinka. Ainoa mikä tosissaan meinas tehdä tiukkaa oli se vattanroippeitten siivous - se haju
Muuten homma tuli hoidettua kunnialla ja kuulemma vielä hyvin otten huomioon että en ollut ikinä ennen elämässäni mokomaa nähnyt tai tehnyt.Nyt kun on noita omia otuksia niin niistä kiukkunen kukko on jo laitettu pataan, sen laitto isäntä ja minä seurasin silmä kovana vieressä että sitten osaisin jos ite teen (ja jakelin täältä lukemiani ohjeita ukolle siinä sivussa että tosta noin ja tolleen noin
)Kaksi vuohta laitettiin juur viime viikolla. Kävi teurastaja ne laittamassa ja me oltiin kuuntelu/katselu oppilaina vieressä. Meinataan kyllä jatkossa osata tehdä homman itsekkin joskus.
-
Mimmi
No mä oon maalta (tältä samalta tilalta) lähtöisin ja eläimiä on ollut aina, sekä lemmikkejä, muita hyötyeläimiä ja sitten lihoiksi kasvatettuja. Mun isähän oli sillon nuorena miehenä kiukkupussi, joka tappoi eläimet (vähällä ettei ihmisetkin) milloin syystä ja milloin syyttä. Että kyllä eläimen kuolemaan piti ainakin tottua..
Mutta niin se oli penskana kuin on nytkin, että mitä enemmän eläintä hoitaa, hellii ja siitä tykkää, niin sitä kovempi paikka on sen kuolema. Semmoiset tapaukset, kun isä tappoi syyttä mun rakkaan kissan tai mun koira jäi auton alle, ovet kyllä jättäneet melkoisen jäljen.. Toisaalta melkein naureskelin, kun isältä kuoli hevonen.. (Se nauru oli kyllä isälle, ei hevoselle..)
Aika pian mä lapsena opin säästämään itseäni niin, että en juuri hoidellut tai hellinyt niitä eläimiä, jotka tiesin olevan lihoiksi. Söin kyllä sitten äidin tekemän valmiin ruuan, minkä tiesin/arvasin olevan omista, mutta en kyllä edes halunnut asiaa kysellä ja varmistaa enkä nähdä itse teurastusta tms.
Ja samalla suhteutumisella yritän nytkin pärjätä. Silti ensimmäinen kukkoteurastus oli melkoisen tsemppauksen takana eikä se minusta vieläkään mitään juhlaa ole. Mieluummin mä ne möisin/antaisin, mutta eihän se niin mene, kun niitä tulee yhtä paljon kuin kanoja..
Olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi on syödä itse kasvatettua lihaa kuin ostaa kaupasta. Kun joku vain tekisi ylimääräkukot valmiiksi fileiksi, niin johan olisi hyvä!
Mutta niin se oli penskana kuin on nytkin, että mitä enemmän eläintä hoitaa, hellii ja siitä tykkää, niin sitä kovempi paikka on sen kuolema. Semmoiset tapaukset, kun isä tappoi syyttä mun rakkaan kissan tai mun koira jäi auton alle, ovet kyllä jättäneet melkoisen jäljen.. Toisaalta melkein naureskelin, kun isältä kuoli hevonen.. (Se nauru oli kyllä isälle, ei hevoselle..)
Aika pian mä lapsena opin säästämään itseäni niin, että en juuri hoidellut tai hellinyt niitä eläimiä, jotka tiesin olevan lihoiksi. Söin kyllä sitten äidin tekemän valmiin ruuan, minkä tiesin/arvasin olevan omista, mutta en kyllä edes halunnut asiaa kysellä ja varmistaa enkä nähdä itse teurastusta tms.
Ja samalla suhteutumisella yritän nytkin pärjätä. Silti ensimmäinen kukkoteurastus oli melkoisen tsemppauksen takana eikä se minusta vieläkään mitään juhlaa ole. Mieluummin mä ne möisin/antaisin, mutta eihän se niin mene, kun niitä tulee yhtä paljon kuin kanoja..
Olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi on syödä itse kasvatettua lihaa kuin ostaa kaupasta. Kun joku vain tekisi ylimääräkukot valmiiksi fileiksi, niin johan olisi hyvä!
-
Ushva
Mimmi, ikävää että sun isäs oli noin tympeä. Minähän oon tavannut sun vanhemmat jotain melkeen kymmenen vuotta sitten ja jännä että molemmat oli tosi mukavia ja isäs vaikutti rauhalliselta mieheltä. (No, minä nyt varsinainen ihmistuntija )
Mun isä oli ja on niin hellämielinen että inhosi kaikkea eläinten tappamista ja sen jälkeen kun meidän hanhet pisti lihoiksi niin sanoi että oli viimenen kerta kun tekee tuota hommaa. Joskus kun oli pakko niin lopetti sairaita eläimiä, mutta ei sitäkään mielellään tehnyt. Meidän isällä oli useampia aseita, mutta se ei metsästänyt ikinä, itseasiassa en koskaan nähnyt sen käyttävän niitä, paitsi kun se lopetti mun sairaan kanin.
Minä oon sitte vähän samanlainen kuin isä, eli eläinten lopetus inhottaa mua, vaikkakin siihen on työn puolesta joutunut tottumaan. Navetassa ja sikalassa kun tuon tuostakin lopetetaan elukoita syystä tai toisesta. Voin töissä lopettaa possun, mutta en omia eläimiä, sen saa muut hoitaa.
Omien elukoitten syöminen kyllä ei tee tiukkaa, siihen on lapsesta asti kuitenkin tottunut. Oon tämmönen maalla kasvanut, vaikka kotona ei varsinaista maatilaa ollutkaan. Mummolassa tuli oltua paljon lapsena.
)Mun isä oli ja on niin hellämielinen että inhosi kaikkea eläinten tappamista ja sen jälkeen kun meidän hanhet pisti lihoiksi niin sanoi että oli viimenen kerta kun tekee tuota hommaa. Joskus kun oli pakko niin lopetti sairaita eläimiä, mutta ei sitäkään mielellään tehnyt. Meidän isällä oli useampia aseita, mutta se ei metsästänyt ikinä, itseasiassa en koskaan nähnyt sen käyttävän niitä, paitsi kun se lopetti mun sairaan kanin.
Minä oon sitte vähän samanlainen kuin isä, eli eläinten lopetus inhottaa mua, vaikkakin siihen on työn puolesta joutunut tottumaan. Navetassa ja sikalassa kun tuon tuostakin lopetetaan elukoita syystä tai toisesta. Voin töissä lopettaa possun, mutta en omia eläimiä, sen saa muut hoitaa.
Omien elukoitten syöminen kyllä ei tee tiukkaa, siihen on lapsesta asti kuitenkin tottunut. Oon tämmönen maalla kasvanut, vaikka kotona ei varsinaista maatilaa ollutkaan. Mummolassa tuli oltua paljon lapsena.
-
Suvianne