Tuo on vaikea juttu. Minulla vanhin on vain 5 joten hän tulee luultvasti tottumaan ajatukseen. Olen tällä hetkellä käyttänyt oikeita sanoja. Eli nyt on kanan lihaa, nyt on viiriäistä. ja jos kysyvät missä on se ja se, olen kertonut, että ne on syöty.smari kirjoitti:Tuosta lastenkasvatuksesta ja omien eläinten syönnistä vielä sen verran että on se välillä vaikeeta! Meillä mies teurasti kukon ja tein siitä ruokaa. Teini ei sitä sitten suostunut muruakaan maistamaan. Seuraavana päivänä lihaa oli vielä hirveesti jäljellä ja taas sitä tarjolla pöydässä. Koitin mahdollisimman kauniisti puhua tehotuotannosta ja kerroin miksi en sitä kaupan broileria halua syödä. Lapsi ei sitten vieläkään syönyt omakasvattamaa kukkoa, kun ne on niin kauniita ja ihania. Ja nyt kun tuosta tehotuotannosta tuli silloin kerrottua, niin hän on päättänyt että ei sitten syö mitään kanaa eikä kukkoa. Että mitäs nyt? Hänellä on samat omantunnon tuskat mitä olen itsekkin käynyt läpi, mutta vain lapsen kyvyt käsitellä niitä. Ja samat ongelmat mulla on ollu eläinrakkaan jo vanhemman lapsen kanssa. Antakaa äidit vinkkejä. :help:
Mutta en erikseen selitä ruokapöydässä, että tämä on nyt just se meidän vaalee viiru.
Poika haisteli ja maisteli viimeksi viirua ja sanoi, että on hyvää. Mutta siitä oikein näki, että se tajusi sen olevan oma. Joten se ei syöny. En pakottanu.
Pikku hiljaa.
Mutta teinin päätöstä esim. vegeksi olen jo etukäteen miettiny. sehän on nykyään hyvinkin muodissa.
Hänen tulee itse kaivaa esille tieto millä aikoo korvata eläin proteiinin ja saada B12 vitamiinin. Ja hänen tulee osallistua ja "neuvoa" minulle mitä pitää keitellä lisäksi että tulee tasapainoinen ateria.
Olen päättänyt, että en rupea hovikokiksi, enkä myöskään suostu siihen, että liha vain jätetään pois.
Se korvaava hänen pitää opiskella itse.
Meillä tulee olemaan helppoa koska harrastan vegeruokia ja lapset on jo oppineet soijaan ja kaikenmaailman värisiin papuihin ja linsseihin. Tofu on vielä opettelussa.