Kukkopojan luonteen arviointi

[T800]

^Luin vanhan kukkoketjun läpi. Listasin päähuomiot:

- Moni suosittelee vihaisen kukon lopettamista.
- Toiset suosittelee vihaiselle kukolle sylihoitoa (positiivista vahvistamista)
- Osa suosittelee vihaiselle kukolle alistamista. Pillistä kiinni, maahan painamista ymv...
- Väärällä kasvatuksella saa melkovarmasti vihaisen kukon, mutta 'oikealla' kasvatuksella ei välttämättä kilttiä kukkoa.
- Kerran vihainen, aina arvaamaton.
- Vihaisuus on periytyvää.

Nyt minun 20 viikkoiset kukkopojat (2kpl), jotka asuu samaan aikaan syntyneen kanan kanssa, ovat alkaneet tekemään polkemisyrityksiä kanan kanssa. Se on ollut suhteellisen siveää meininkiä. Mutta eilen päästin minun vanhat kanat (5 kpl) ja kukkopojat kanansa kanssa samalle aidatulle ulkoalueelle, niin kukkopojat yhteistuumin 'raiskasivat' 2,5 vuotiaan BrownNick teollisuus kanani. Vielä alkuviikolla kukot juoksivat vanhoja kanoja karkuun yhteisellä ulkoalueella. Vanha kanani joka ei ole ollut koskaan kukon kanssa tekemisissä oli hyvin järkyttynyt.

Tykkään paljon kanoistani, mutta kukkojen kanssa touhuilu ei ole ihan sitä mitä luulin.

[T800]

Nyt taisi loppua minun anti tähän ketjuun. Nimittäin jouduin lopettamaan reilu 20 viikkoiset kukkopojat. Häiriökäyttäytymistä oli liikaa minun sietokyvylleni. Vikaa oli varmasti minussakin, kun luulin, että kukkojen kanssa elo on yhtä huoletonta kuin kanojen kanssa.

Nyt sitten jäi 'orvoksi' kukkojen kanssa samaan aikaan syntynyt kana. Mutta minun vanhasta 5 kanan parvesta jo kolme kanaa on ottanut tämän uuden kanan hienosti vastaan. Kana ei vielä muni, mutta käy jo munintaboxissa istumassa.

Ja loppukaneettina vielä. Kukkoa viinissä tokaisuja olen kuullut paljon, mutta onko tälläistä tapahtunut kenellekään? Istuessani kanatarhassani viinilasi kädessä, isompi kukko hyppäsi syliini ja tuijotteli viinilasia pitkään ja viimein otti kunnon kulaukset viinistäni....

[T800]

Luulin jo, että kukkopoikien tarina oli päättynyt, mutta mitä vielä. Isompi kukko muistutteli itsestään vielä haudan takaakin. Nimittäin laitoin kukkopojan raiskaaman BrownNick kanani munia ihan kokeeksi haudontakoneeseen, ja noin kymmenen päivää raiskauksen jälkeen munittu muna alkoi kehittymään. Kuvassa on kuusi päivää haudottu kukon jälkeläinen, mutta alkio oli kuollut. Kaikesta huolimatta kukkopojat eli lyhyen ja tapahtuma rikkaan elämän.

[kissaihminen]

Harmi ettei kukoista kumpikaan ollut teidän parveen ja perheeseen soveltuva luonteeltaan. Ihmisillä on omat rajat mikä on hyväksyttävää käytöstä kukolta, nyt tiedätte paremmin missä menee teidän rajat.

Tiedän yhden kukon joka hyökkäsi päin kaikkea punaista ihan tosissaan. Minä pelkäsin sitä mutta omistajan mielestä kukko oli hyvä ja ihmisten velvollisuus oli olla ilman mitään punaista kanatarhaan mennessä.

Kenties aikuinen kukko olisi parempi ensikukko teidän parveen? Siinäkin voi uusi tilanne tehdä kukon luonteelle tepposet, mutta aikuiskevään ohittanut kiltti herrasmieskukko olisi varmempi valinta kuin kasvava kukko hormonimyrskyineen. Toki nuoria kukkoja annetaan enemmän. Kukkoja on helppo kokeilla parhaimman löytämiseksi jos lopetus onnistuu tarvittaessa, niitä riittää yli tarpeen ja lisää tulee joka haudonnassa.

Viinistä: hajuaisti on yllättävän tärkeä linnuille ruoan valikoinnissa, kukko varmaan harkitsi hajun perusteella olisiko viini hyvää ja sitten otti rohkeasti

[Tuutikki]

Tulipa kukkokokemusta täälläkin... Menin eilen kanatarhaan uudet mustat kumisaappaat jalassa - ja kukko hyökkäsi kumppareiden kimppuun. Ihmettelin, mikä sen oikein tuli ja kokeilin vielä verkon takaa kumppareiden varret peittämällä, mutta ei auttanut - kukko katseli kiinteästi lahkeiden alta näkyviä kiiltäviä, hänen Suurta Kukkouttaan uhkaavia uusia kilpailijoita.

Ei auttanut kuin käydä vaihtamassa vanhat saveentuneet kumpparit tilalle , sen verran ikävältä kukon päällekäynti tuntui säärissäni.

Tarinan opetus on, että vain Kukolla saa olla kiiltävät, mustat höyhenet, minunkaan ei sovi hänelle kukkoilla. Koitin kyllä vakuuttaa olevani enemmän ja ennemmin kana kuin kukko. Oi, kyllä kanat vaan onkin kilttejä...

[T800]

Kenties aikuinen kukko olisi parempi ensikukko teidän parveen?

Tämä olikin idea mikä ei ole tullut mieleenikään. Nimittäin olen neljää ensimmäistä teollisuuskanaa lukuunottamatta kaikki kanani ja kukkoni kasvattunat siitosmunasta aikuiseksi. Ehkäpä vielä tulee päivä jolloin voisin kokeilla aikuista kukkoa parveeni...

Kukkoa olisi jo tarvittu. Viikko sitten haukka lensi kanatarhaani, mutta se lensi ensin korkeaa verkkoaitaa päin, jolloin kanoilla oli aikaa juosta sisätiloihin. Jos tätä törmäystä ei olisi käynyt liekö hyvä kukko olisi puolustanut kanojaan?

Ja viinikevennys: Minulla oli kanatarhassani punaviinilasi mukanani, jonka yksi kana onnistui kaatamaan päällensä. Jonka jälkeen kana oli aivan viinissä.

[Tuutikki]

Ihmettelin, mikä sen oikein tuli ja kokeilin vielä verkon takaa kumppareiden varret peittämällä, mutta ei auttanut - kukko katseli kiinteästi lahkeiden alta näkyviä kiiltäviä, hänen Suurta Kukkouttaan uhkaavia uusia kilpailijoita.

Jatkoa kukkohavaintoihin. Syksyä kohti Isokukko on alkanut selvästi olla enemmän kiinnostunut verkon viertä kulkevista jaloistani ja olisi hyökkäillyt niiden kimppuun ilman verkkoa. Oikein alkoi jo vähän hirvittää aitaukseen meno ja piti ottaa puukeppi turvaksi. Mutta - yllätys yllätys - sisällä pienemmässä tilassa se väistää hienosti, eikä puhettakaan päällekäymisestä. Olen sitä jopa hiukan ohimennessäni hipsutellut.

Eli ehkä kukon päällekäyvä käytös johtuukin virikkeiden yms. vähenemisestä? Alkukesällä niitä on roppakaupalla, syksyllä nokittava alkaa olla jo vähissä.

Olikos joku tehnyt kukkokirjan kukkojen sielunelämästä? Muistelen nähneeni sellaisen, mutta en muista kirjoittajan (naisen) nimeä, enkä kirjan nimeä...