Käyttäjäesittelyjä vuodelta 2015
Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri
Preeriaeustoma esittäytyy
Hei,
Olen tälläinen kohta neljäkymppinen parantumattomasti kaikenlaisiin eläimiin hurahtanut äiti-ihminen.Omalla pikkufarmilla vilistelee muutama poni, lampaita,pupuja,kissat, koirat ja nyt sitten viimeisimpänä hankintana nämä ihanat kanat, jotka ovat kyllä valloittaneet meidät ihan kaikki
Roduksi valikoitui ainakin nyt aluksi Mille Fleurit, niihin vaan jostain syystä ihastuin.Jokunen järkisyykin oli valinnalle, yritin etsiä helpohkosti kesyytyvää rotua ja ajattelin että pieni rotu kakkaa vähemmän ( tosi fiksua ),no yhtäkaikki vekkuleita otuksia ovat.Ekoja tipuja ollaan juuri ihasteltu ja täältä kovasti tavailen kaikenmoisia ohjeita!
Olen tälläinen kohta neljäkymppinen parantumattomasti kaikenlaisiin eläimiin hurahtanut äiti-ihminen.Omalla pikkufarmilla vilistelee muutama poni, lampaita,pupuja,kissat, koirat ja nyt sitten viimeisimpänä hankintana nämä ihanat kanat, jotka ovat kyllä valloittaneet meidät ihan kaikki
Roduksi valikoitui ainakin nyt aluksi Mille Fleurit, niihin vaan jostain syystä ihastuin.Jokunen järkisyykin oli valinnalle, yritin etsiä helpohkosti kesyytyvää rotua ja ajattelin että pieni rotu kakkaa vähemmän ( tosi fiksua ),no yhtäkaikki vekkuleita otuksia ovat.Ekoja tipuja ollaan juuri ihasteltu ja täältä kovasti tavailen kaikenmoisia ohjeita!
Siltsu esittäytyy
Moi kaikille!
Ihan uusi tulokas en siinä mielessä ole, että joitakin vuosia sitten kirjoittelin palstalla nimimerkillä Tulppu. Siniviiräisiä siis kasvattelin tuolloin. Tirppasten pito on ollut muutaman vuoden tauolla, mutta nyt olen jälleen pikkuviirujen onnellinen omistaja! Ikävähän näitä pikkupiipertäjiä kerkesi jo ollakin!
Tällä hetkellä minulla majailee kukkopoika Siltsu ja hänen kaksi nuorikkoansa: Seline ja Sakira.
Jossain vaiheessa haaveena ois myös ihan oikeat kanat - nyt kun olen muuttanut maalle ja mahdollisuuksia olisi niitäkin laittaa. Mutta pahinta kanakuumetta nämä pienemmätkin lintuset onneksi helpottaa.
Täällä tirppasivuni, joita tosin ei ole päivitetty ikuisuuksiin. Jospa jossain vaiheessa pistän ajantasalle nekin.
http://www.tirpat.suntuubi.com/
Ihan uusi tulokas en siinä mielessä ole, että joitakin vuosia sitten kirjoittelin palstalla nimimerkillä Tulppu. Siniviiräisiä siis kasvattelin tuolloin. Tirppasten pito on ollut muutaman vuoden tauolla, mutta nyt olen jälleen pikkuviirujen onnellinen omistaja! Ikävähän näitä pikkupiipertäjiä kerkesi jo ollakin!
Tällä hetkellä minulla majailee kukkopoika Siltsu ja hänen kaksi nuorikkoansa: Seline ja Sakira.
Jossain vaiheessa haaveena ois myös ihan oikeat kanat - nyt kun olen muuttanut maalle ja mahdollisuuksia olisi niitäkin laittaa. Mutta pahinta kanakuumetta nämä pienemmätkin lintuset onneksi helpottaa.
Täällä tirppasivuni, joita tosin ei ole päivitetty ikuisuuksiin. Jospa jossain vaiheessa pistän ajantasalle nekin.
http://www.tirpat.suntuubi.com/
Esittäydyn
Hei.
Olen roikkunut foorumilla jo hetken, mutta en ole aiemmin saanut esittäydyttyä..
Olen reilu kolmekymppinen mies Järvenpäästä. Perheeseemme kuuluu vaimoni ja poikani lisäksi pari kissaa, pari kalkkunaa, pari myskiankkaa, pari phoeniksia jokunen faverolle, viiriäisiä ja x määrä tipuja.
Lintuja oli jo lapsuudenkodissani eli ilmeisesti mielenvikaisuus on periytyvää. Jonkinlaista kotkotusta on siis pihalta kuulunut suurimman osan elämästäni. Asumme vanhalla tilalla ja navettaa riittäisi vaikka kuinka, mutta toistaiseksi harrastus on muutamia teuraspässejä lukuunottamatta pysynyt linnuissa ja vanhoissa autoissa. Elantoni olen hommannut varsin perinteisellä perus duunari alalla. Tuossapa siis lyhykäisyydessä kuka olen.
Olen roikkunut foorumilla jo hetken, mutta en ole aiemmin saanut esittäydyttyä..
Olen reilu kolmekymppinen mies Järvenpäästä. Perheeseemme kuuluu vaimoni ja poikani lisäksi pari kissaa, pari kalkkunaa, pari myskiankkaa, pari phoeniksia jokunen faverolle, viiriäisiä ja x määrä tipuja.
Lintuja oli jo lapsuudenkodissani eli ilmeisesti mielenvikaisuus on periytyvää. Jonkinlaista kotkotusta on siis pihalta kuulunut suurimman osan elämästäni. Asumme vanhalla tilalla ja navettaa riittäisi vaikka kuinka, mutta toistaiseksi harrastus on muutamia teuraspässejä lukuunottamatta pysynyt linnuissa ja vanhoissa autoissa. Elantoni olen hommannut varsin perinteisellä perus duunari alalla. Tuossapa siis lyhykäisyydessä kuka olen.
Aloitteleva kananomistaja esittäytyy
Hei!
Olen 11-vuotias poika asun Kouvolassa minulla on neljä Hy-Line Brown-kanaa joiden nimet on:Ursula,Liisa,Katri ja Elisabeth.Keväällä yritin hautoa munia mut epäonnistuin aion syksyllä tai talvella kokeilla uuestaa.
Olen 11-vuotias poika asun Kouvolassa minulla on neljä Hy-Line Brown-kanaa joiden nimet on:Ursula,Liisa,Katri ja Elisabeth.Keväällä yritin hautoa munia mut epäonnistuin aion syksyllä tai talvella kokeilla uuestaa.
Turkulainen Varis esittäytyy
Kraa! Olen turkulainen Hämeenlinnassa syntynyt nuori nainen, joka tuijottelee tällä hetkellä lautakasaa niin toiveikkaasti, että päätti esittäytyä. Kasvattelen pienimuotoisesti ja suurella sydämellä neitokakaduja ja joitakin vuosia minulla on ollut myös siniviiriäisiä, joilta olen saanut aikaiseksi yhden suuren luomuhaudotun poikueen, jonka jälkeen ainut kukkoni menehtyi. Olen jo pari vuotta suunnitellut kotikanalaa, mutta aikaa ja alkupääomaa ei ole toistaiseksi suuntautunut potpottajiin.
Tavoitteenani olisi saada kevääksi kanojen koti pystyyn, jos onni suo. Toiveena olisi alle kymmenen kanan ympärivuotinen harrastus ja ehdottomasti maatiaisia. Joskus innostelen silkeistä, mutta niille olisi järjestettävä ihan omat olonsa, joten jääköön se taustafanitukseksi. Ihastuin alunperin tyrniksiin - ei vähiten värien monimuotoisuuden ja luonnekuvausten takia, mutta ennen suuria päätöksiä olen mietiskellyt voisiko minusta olla apua jonkin harvinaisemman kannan säilyttämisessä. Haluaisin sitoutua säilytykseen, mutta tietysti samalla olisi opeteltava koko elämä kanojen kanssa. Eniten mietin riskiä ylihuolehtimiseen, sillä perusteellisena lintuharrastajana olen tottunut ajattelemaan siivekkäitä lemmikkeinä. Toisaalta ajatus maatiaisten kestävyyden ylläpitämisestä maanläheisemmissä oloissa on kiehtova.
Haluaisin lemmikkimäisiä kanoja, joita tarkoitukseni olisi kokeellisessa mielessä kouluttaa naksuttimelle. Pikkuviirujen kanssa opettaminen palkkioiden avulla on jo osoittautunut hauskaksi puuhaksi.
Tavoitteenani olisi saada kevääksi kanojen koti pystyyn, jos onni suo. Toiveena olisi alle kymmenen kanan ympärivuotinen harrastus ja ehdottomasti maatiaisia. Joskus innostelen silkeistä, mutta niille olisi järjestettävä ihan omat olonsa, joten jääköön se taustafanitukseksi. Ihastuin alunperin tyrniksiin - ei vähiten värien monimuotoisuuden ja luonnekuvausten takia, mutta ennen suuria päätöksiä olen mietiskellyt voisiko minusta olla apua jonkin harvinaisemman kannan säilyttämisessä. Haluaisin sitoutua säilytykseen, mutta tietysti samalla olisi opeteltava koko elämä kanojen kanssa. Eniten mietin riskiä ylihuolehtimiseen, sillä perusteellisena lintuharrastajana olen tottunut ajattelemaan siivekkäitä lemmikkeinä. Toisaalta ajatus maatiaisten kestävyyden ylläpitämisestä maanläheisemmissä oloissa on kiehtova.
Haluaisin lemmikkimäisiä kanoja, joita tarkoitukseni olisi kokeellisessa mielessä kouluttaa naksuttimelle. Pikkuviirujen kanssa opettaminen palkkioiden avulla on jo osoittautunut hauskaksi puuhaksi.
Viipeltäjä esittäytyy
Olemme mieheni kanssa täysin hurahtaneet alkukesällä otettuihin 3 maatiaiskanaan sekä Kukkoon. Mieheni rakensi lämpöeristetyn kopin, josta on uloskäynti verkolla aidattuun sekä sateelle katettuun alueeseen. Päivisin koko katras on vapaana pihapiirissä tuomassa iloa niin meille kuin naapureillemmekin. Iltaisin menevät itse hyvissä ajoin nukkumaan turvaan mahdollisilta yöllisiltä vierailijoilta.
Niin monenmonta naurunaihetta ovat meille antaneet seurallisuudellaan sekä uteliaisuudellaan. Auton etupuskuri tulee putsattua hyvin, kun varikkotiimi pääsee vauhtiin!
Nyt vain mietityttää, olisiko mahdollisesti jossain paikkaa näille sankareille talveksi, kun itse emme voi niitä talven yli pitää.
Toivoisimme saavamme viettää ensikesänkin yhdessä.
Alue on Pohjanmaa ja Maalahden kunta.
Niin monenmonta naurunaihetta ovat meille antaneet seurallisuudellaan sekä uteliaisuudellaan. Auton etupuskuri tulee putsattua hyvin, kun varikkotiimi pääsee vauhtiin!
Nyt vain mietityttää, olisiko mahdollisesti jossain paikkaa näille sankareille talveksi, kun itse emme voi niitä talven yli pitää.
Toivoisimme saavamme viettää ensikesänkin yhdessä.
Alue on Pohjanmaa ja Maalahden kunta.
Viimeksi muokannut Aleksandra, 17 Touko 2016, 21:43. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Syy: Kahden viestin tekstit yhdistetty yhdeksi.
Syy: Kahden viestin tekstit yhdistetty yhdeksi.
omppu1700 esittäytyy
hei. Olen tyytö päijät hämeestä ja meillä on nyt 3-4 elokuuta tipuja kuoriutumassa. Ei ole aikaisemmin ollut kanoja ja nyt kokeillaan tulisiko tipuja. Maatiais kanojen munia. Kaverilta saatu. Läpi valaistu on ja jos oikein tulkitaan niin 10/10 tulossa. itsetekemä hautoma kone.
KooPee
Moikka kaikille, varsinki vanhoille munanettiläisille! Onko täällä ketään vanhoja vielä?? Olin vuosia sitten forumilla Kotopullaki Kanasena. Kuulumisia: kanaparven määrä vaihdellu 3sta 100aan tässä vuosien varrella, tällä hetkellä 1 kukko, 2 kanaa, 2 kpl en-tiedä sekä 7 kpl päivän vanhoja tipuja. Mitä tänne kuuluu??
Tässä minul männööpi muutama päivä ihmetellessä että miten mikäki täällä nykyjään toimii, mutta yritän opetella laittamaan hymiijjöitä ja kuvia sun muuta krumeluuria.
Tässä minul männööpi muutama päivä ihmetellessä että miten mikäki täällä nykyjään toimii, mutta yritän opetella laittamaan hymiijjöitä ja kuvia sun muuta krumeluuria.
Dahlia esittäytyy
Moikat vaan, täällä vasta haaveillaan ja suunnitellaan kanalan rakentamista! Tarkoitus on ottaa muutama maatiainen ja ehkä rokki tai pari. Aika ei vain vielä ole sopiva. Perheeseen kuuluu 2 alle kouluikäistä lasta ja sekarotuinen paimenterrieri, aiemmin on ollut kanejakin ja kissa (joka asuu nykyään pikkusiskoni luona). Hevoset on olleet tärkeä osa elämääni yli 20v ajan ja muutaman vuoden sisällä hankin omankin, sille ei tosin ole kotona tilaa muutoin kuin kesän laidunajaksi. Nautin myös ruuanlaitosta, joten luen uusia kanareseptejä mielelläni.
Tämä kanalan suunnitteluprojekti on ollut käynnissä jo pari vuotta (haaveissa pikkutytöstä asti), mutta hiljalleen tiedonkeruulla. Saatankin esittää hassuja kysymyksiä jos en löydä etsimääni vastausta muutoin. Toivon ettei siten tarviis korjata niin montaa pieleen tehtyä asiaa.
Tämä kanalan suunnitteluprojekti on ollut käynnissä jo pari vuotta (haaveissa pikkutytöstä asti), mutta hiljalleen tiedonkeruulla. Saatankin esittää hassuja kysymyksiä jos en löydä etsimääni vastausta muutoin. Toivon ettei siten tarviis korjata niin montaa pieleen tehtyä asiaa.
Terveiset pohjoisesta!
Laitoin vuosien ajatushautomisen tuotoksena käyttämättömästä pihasaunasta kanalan, ja ystäväni esimerkkiä noudattaen tavoitteena on ollut maatiaiskannan ylläpitäminen edes yhden parven voimalla. Asumme Muoniossa, joten pääasiallinen ponnistelu on kohdistunut tilan eristämiseen ja siis kaikkeen mitä tulee pakkaskestävyyteen. Kanat löytyivät onneksi kohtuullisen matkan päästä Pudasjärveltä ja kanta on siis piikkiöläistä. Kaksi nippa nappa mukana pärjäävää milleä on ollut pioneereina muutaman viikon aiemmin, ja siis nyt pakka meni heidän kohdallaan sekaisin, kun nämä "jättiläiset" yhtenä yönä tupsahtivat tupaan! Toistaiseksi pahemmalta kynimiseltä on vältytty ja seuraamme tilannetta. Olen iloisesti yllättynyt, että noin viisi vuotias kukko on sangen ystävällinen ja muutenkin hauskan monitaitoinen parvensa johtaja ja auttaja. Pesänkin Urkin ruoputti kanasilleen malliksi ja sitä ne ovat sitten käyttäneet! Eilen keitin apetta kun kerran vielä nokkosta on vielä maastossa ja sitä menikin hyvällä halulla.
Kaiken kaikkiaan hirmu hauska harrastus ja antaa tietysti myös lapsille valtavasti. Itsekin tulisi vietettyä aikaa kanalassa ihan vaan muuten vaan lintueläimiä tarkastellessa. Onhan se helpompaa kuin vaikkapa lähteä lintuja bongaamaan
Tekniikan suhteen on vielä viriteltävää, kun sähköt vasta asennetaan sähkömiehen ennättäessä paikalle ja lämpölamppuja ja valaistusta saa todella alkaa virittämään. Sähkökatkoksia varten hommasin Ruotsin Karesuvannosta pienen terästakan. Kuvia ois hauska laittaa tähän mutta enpä tiedä osaanko näillä sivuilla? Hauska tutustua muihin kananpitäjiin myös!
Kaiken kaikkiaan hirmu hauska harrastus ja antaa tietysti myös lapsille valtavasti. Itsekin tulisi vietettyä aikaa kanalassa ihan vaan muuten vaan lintueläimiä tarkastellessa. Onhan se helpompaa kuin vaikkapa lähteä lintuja bongaamaan
Tekniikan suhteen on vielä viriteltävää, kun sähköt vasta asennetaan sähkömiehen ennättäessä paikalle ja lämpölamppuja ja valaistusta saa todella alkaa virittämään. Sähkökatkoksia varten hommasin Ruotsin Karesuvannosta pienen terästakan. Kuvia ois hauska laittaa tähän mutta enpä tiedä osaanko näillä sivuilla? Hauska tutustua muihin kananpitäjiin myös!
unelma
Heipä hei
Tarkoitus ensi kesänä toteuttaa pitkäaikainen unelma kotitarvekanalasta ! Kanat olisivat ympärivuoden meillä. Nyt kerään vimmatusti tietoa roduista ym vinkkejä . Tuntuu että isot rodut olisivat lähellä sydäntä. Vieläkun löytäisi kasvattajan/kasvattajia joilta kysellä enemmän. Anna, keski-suomi
Tarkoitus ensi kesänä toteuttaa pitkäaikainen unelma kotitarvekanalasta ! Kanat olisivat ympärivuoden meillä. Nyt kerään vimmatusti tietoa roduista ym vinkkejä . Tuntuu että isot rodut olisivat lähellä sydäntä. Vieläkun löytäisi kasvattajan/kasvattajia joilta kysellä enemmän. Anna, keski-suomi
HEI kaikille!
Kolmekymppinen äippä Päijät-Hämeestä . Kanoja meille tuli muutama viikko sitten kun muksut sai vihdoin puhuttua vastahankaisen miehen ympäri lupailemalla ummet lammet kanojen hoidosta jne.. No, viikon ne jakso niitä hoitaa ja sitten innostus loppu kun kanan lento No, onneksi minäkin salaa kokoajan kanoja halusin vaikka yritinkin esittää "järkevää aikuista" joka periaatteessa vastustaa ylimääräisen riesan hankkimista.... No kanat tuli ja mun sydän oli mennyttä, ihania otuksia!
Meillä siis 4 Hy-Line Brown kanaa sekä kukko. Muita lemmikkejä ei ole eikä tule, tykätään matkustamisesta ja lisäksi mä oon pahasti allerginen joten ulkosalla asuvat kanat sopii mulle loistavasti. Linnuista ei onneksi tule allergiaa, vaikka kuulemma onkin monelle se pahin allergian aiheuttaja.
Meillä siis 4 Hy-Line Brown kanaa sekä kukko. Muita lemmikkejä ei ole eikä tule, tykätään matkustamisesta ja lisäksi mä oon pahasti allerginen joten ulkosalla asuvat kanat sopii mulle loistavasti. Linnuista ei onneksi tule allergiaa, vaikka kuulemma onkin monelle se pahin allergian aiheuttaja.
Vilppu esittäytyy
Heippa kaikille! Täällä 30 ja risat rouva ja neljän lapsen äiti kirjoittelee etelä-pohjanmaalta. Kanoista olen kovasti haaveillut ja lopulta isäntä antoi periksi Saimme tuttavaperheeltä kolme (sukupuolitunnistamatonta) tipua heinäkuun lopulla. Ne ovat sekarotuisia (leghornia ja jotain). Nyt kun ne ovat n.2,5kk ikäisiä alamme kallistumaan siihen, että ne kaikki ovat kukkoja..
N.kuukausi näiden jälkeen meille tuli kolme kääpiö-kochinia (eikö se ole sama, kun kiinan kääpiökana?), no sellaisia pieniä, suloisia karvajalkoja. Ovat kuoriutuneet hyvin samaan aikaan, kuin isommat. yksi näistä on isompi, joten epäilemme sitä kukoksi. Kovin arkoja nämä ovat isoihin verrattuna, nyt olleet reilun kk, vaikka kovasti koitan niitä kanalassa käydä katsomassa.. mutta ehkä se siitä.
Kaikki ovat olleet samassa kanalassa ja tähän asti pärjänneet siellä hyvin. Nyt vain tuli sellainen ongelma, että isot teini-ikäiset, varsinkin yksi niistä, on alkanut käydä pienten kimppuun, joten harkitsemme isoista luopumista ja jos kokeilisi vain kochinien kanssa. Isot varmasti pärjäisivät, jos niistä olisi kaksi kanaa ja yksi kukko, mutta nyt niiltä puuttuu se oma lauma ja "joutuvat" koko ajan vaan ottamaan mittaa toisistaan.. Että jos joku tahtoo, niin meiltä saa kukon
Mutta tällaisia mietteitä meiltä tänään. Mukava lukea teidän muiden juttuja ja saada vertaistukea näihin kana( ja kukko) asioihin
T.VIlppu
N.kuukausi näiden jälkeen meille tuli kolme kääpiö-kochinia (eikö se ole sama, kun kiinan kääpiökana?), no sellaisia pieniä, suloisia karvajalkoja. Ovat kuoriutuneet hyvin samaan aikaan, kuin isommat. yksi näistä on isompi, joten epäilemme sitä kukoksi. Kovin arkoja nämä ovat isoihin verrattuna, nyt olleet reilun kk, vaikka kovasti koitan niitä kanalassa käydä katsomassa.. mutta ehkä se siitä.
Kaikki ovat olleet samassa kanalassa ja tähän asti pärjänneet siellä hyvin. Nyt vain tuli sellainen ongelma, että isot teini-ikäiset, varsinkin yksi niistä, on alkanut käydä pienten kimppuun, joten harkitsemme isoista luopumista ja jos kokeilisi vain kochinien kanssa. Isot varmasti pärjäisivät, jos niistä olisi kaksi kanaa ja yksi kukko, mutta nyt niiltä puuttuu se oma lauma ja "joutuvat" koko ajan vaan ottamaan mittaa toisistaan.. Että jos joku tahtoo, niin meiltä saa kukon
Mutta tällaisia mietteitä meiltä tänään. Mukava lukea teidän muiden juttuja ja saada vertaistukea näihin kana( ja kukko) asioihin
T.VIlppu
Tukkasotka moikkaa!
Heissulivei Olen päälle kaksikymppinen pohjalaasneito. Minulla ei ikinä ole ollut minkään sortin siivekkäitä lemmikkinä, mutta olen jo kauan haaveillut linnusta. Viimeisen vuoden aikana haave on kohdentunut lajeihin, joiden munia voisi mahdollisesti käyttää kotitaloustarkoituksiin. Toisaalta en ole vielä varma, onko minulla edes tarjota siivekkäälle sopivia elinoloja, eli aika lähtövaiheessa ollaan. Tarkempi tiedonhaku on siis paikallaan, siksi tänne linnullisten joukkoon soluttaudun
Sydämeni on vienyt intialainen juoksuankka useammastakin syystä. Se on kuulemma hyvä munantuottaja, melko hiljainen, eikä pysty lentämään (ei karkaa niin helposti??). Ja onhan se pää pystyssä juokseva kaveri aika symppis Miinuspuolena pidän suuren(?) pihatilan tarvetta ja uintihalukkuutta (ilmeisesti linnun on päästävä kokonaan veteen?). Lisäksi taitaa olla niin, etteivät haudo itsetoimisesti, eli poikasten saaminen taitaisi jäädä haaveeksi? No, näitä pohditaan sitä mukaa kun tietoa tulee lisää.
Tällä palstalla pyöriessäni bongasin myös omaan korvaan eksoottiselta kuulostavan viiriäisen. Se vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta tuttavuudelta. Ankkaan verrattuna taitaa olla siinä mielessä "helpompi", ettei tarvitse uintimahdollisuutta eikä niin isoa ulkotilaa? Ilmeisesti myös suhteellisen hiljainen laji? Luulottelen myös, että sen käsittely olisi ankkaa helpompaa pienen koon vuoksi. Saatan olla hakoteillä... Miinuspuolena luultavasti se, että riittävätköhän pienet munat kaltaiselleni ahmatille alkuunkaan
Jos jollain on aikaa ja tarmoa, niin tässä pari kysymystä. Kuinka vanhaksi juoksuankat elävät, entä viiriäiset? Kuinka monta yksilöä parvessa olisi hyvä vähintään olla? Onko aina oltava kukko? Onko lajeilla erityisvaatimuksia, joita noviisi ei osaa ottaa huomioon? Aiheuttaako juoksuankan asento selkäongelmia ym. sairauksia? Otan myös mielelläni vastaan toiveitani vastaavia lajiehdotuksia: ei mahdottoman isot tilavaatimukset, munii hyvin, ei kovin äänekäs, kesyyntyy/käsiteltävissä.
No, tuossa oli jotain itsestäni ja haaveistani. Voipi käydä myös niin, että totean olevani sopimaton linnunomistajaksi. Silloin tyydyn fiilistelemään teidän muiden kuvia ja kertomuksia
Sydämeni on vienyt intialainen juoksuankka useammastakin syystä. Se on kuulemma hyvä munantuottaja, melko hiljainen, eikä pysty lentämään (ei karkaa niin helposti??). Ja onhan se pää pystyssä juokseva kaveri aika symppis Miinuspuolena pidän suuren(?) pihatilan tarvetta ja uintihalukkuutta (ilmeisesti linnun on päästävä kokonaan veteen?). Lisäksi taitaa olla niin, etteivät haudo itsetoimisesti, eli poikasten saaminen taitaisi jäädä haaveeksi? No, näitä pohditaan sitä mukaa kun tietoa tulee lisää.
Tällä palstalla pyöriessäni bongasin myös omaan korvaan eksoottiselta kuulostavan viiriäisen. Se vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta tuttavuudelta. Ankkaan verrattuna taitaa olla siinä mielessä "helpompi", ettei tarvitse uintimahdollisuutta eikä niin isoa ulkotilaa? Ilmeisesti myös suhteellisen hiljainen laji? Luulottelen myös, että sen käsittely olisi ankkaa helpompaa pienen koon vuoksi. Saatan olla hakoteillä... Miinuspuolena luultavasti se, että riittävätköhän pienet munat kaltaiselleni ahmatille alkuunkaan
Jos jollain on aikaa ja tarmoa, niin tässä pari kysymystä. Kuinka vanhaksi juoksuankat elävät, entä viiriäiset? Kuinka monta yksilöä parvessa olisi hyvä vähintään olla? Onko aina oltava kukko? Onko lajeilla erityisvaatimuksia, joita noviisi ei osaa ottaa huomioon? Aiheuttaako juoksuankan asento selkäongelmia ym. sairauksia? Otan myös mielelläni vastaan toiveitani vastaavia lajiehdotuksia: ei mahdottoman isot tilavaatimukset, munii hyvin, ei kovin äänekäs, kesyyntyy/käsiteltävissä.
No, tuossa oli jotain itsestäni ja haaveistani. Voipi käydä myös niin, että totean olevani sopimaton linnunomistajaksi. Silloin tyydyn fiilistelemään teidän muiden kuvia ja kertomuksia
Viimeksi muokannut Aleksandra, 12 Touko 2016, 16:54. Yhteensä muokattu 1 kertaa.