Sekalaisia kysymyksiä
Valvojat: Aleksandra, HiltaHelikopteri, maatiaiskukko
-
harrastaja
Re: Sekalaisia kysymyksiä
Mun on ollu isosta kukosta luovuttava ja näyttää siltä et tää vajaa vuotinenkin on annettava pataan kohcciinin sekarotuset tulee kyllä toimeen keskenään ja vanha herra on haltioissaan saadessaan tipuja hoidettavaksi
-
Maatikko
Re: Sekalaisia kysymyksiä
suikku kirjoitti:Kuppi = herkkuja.
Reps. Tuo on niin tuttua.Re: Sekalaisia kysymyksiä
Pari kysymystä tähän jatkoksi:
Onko kenelläkään naapurit valittaneet kukon ääntelystä?
Miten opettaa kanat uudessa tarhassa menemään sisälle koppiin "tikapuita" pitkin munimaan kun munivat nyt ulkotarhaan pehkuihin kaivamaansa kuoppaan?
Onko kenelläkään naapurit valittaneet kukon ääntelystä?
Miten opettaa kanat uudessa tarhassa menemään sisälle koppiin "tikapuita" pitkin munimaan kun munivat nyt ulkotarhaan pehkuihin kaivamaansa kuoppaan?
Wyandotteja, Plymouth rockeja
-
Kananen8
Re: Sekalaisia kysymyksiä
Olisipa hienoa, jos kasvattajat suhtautuisivat aina lintujen jalouteen noin kunnianhimoisesti..! Siinä olisi ainakin yritystä. Se olisi paitsi eettisesti, myös "tuotannollisesti" kannattavaa: jos lintujen hyvinvointiin panostetaan edes pienellä lisävaivalla (esim. valitsemalla kukko) se maksaa itsensä varmasti jollain tapaa takaisin.
Eri asia on tietysti se, millä kriteereillä kukko valitaan ja millaisia ovat kanat - mutta ei se mitään tähtitiedettä ole. Jos kasvattajilla on muitakin kriteerejä, kuin se että lintu saadaan vain myytyä? Sitten tietämättömät ihmiset ostavat niitä, mutta ei sekään mitään, elleivät he osaa sen kummempaa vaatia?
Joten mitä lisäarvoa olisi hyvillä geeneillä? Kuka siitä välittää, kun voi ihan "lonkalta" kokeilla mitä sattuu ja valkata siitä sitten, niistä jotka hengissä säilyy? Ja voipi olla, että taitamattoman "jalostajan" kriteereillä näin käy joka tapauksessa...!? Jalostustyö on tietysti kokonaisvaltainen juttu, ainahan se on kokeilua, mutta tietysti sitä voi pyrkiä tekemään paremmin. Jos on jotain käsitystä siitä, millaisia ominaisuuksia itse arvostaa - ja mitä muita ominaisuuksia niihin linkittyy... Moni ominaisuus periytyy linkittyneenä! Onko kukko kesy, vai vässykkä, ne voi tietysti olla mielipidekysymyksiä. Osaltaan sen vuoksi monipuolisuus säilyy - niin hyvässä, kuin huonossa!
Koska kaikki eivät "jalostustyöstä" piittaa, laatutietoisemman ihmisen voi olla vaikeampi löytää hyviä yksilöitä. Ja vaikka löytäisi... ne ovat kuitenkin SUKURUTSAISIA. Mutta ellei nyt ihan pahimmasta päästä, niin hyvä!! Puhdasrotuisuus tarkoittaa tietyissä määrin sisäsiittoisuutta, mutta ei ihan miten sattuu!
Monesti tuntuu että laatu katoaa kaikessa ajan myötä, vähän sama ilmiö ruokakaupassa: ruuan laatu heikkenee sitä mukaan, kun tuotantomäärät kasvaa ja huonoin pärjää markkinoilla, koska se on halvin - lopulta ihmiset eivät enää edes tiedä, mitä on laatu! Monelle riittää se, mitä tuote EI OLE (esim. pilaantunut, lisäaineilla ympätty, torjunta-aineilla suojattu jne. ) eikä niinkään se, mitä tuote ON. Suomalaiset syövät lypsylehmän sitkoja, koska Suomessa nyt sattuu olemaan paljon lypsylehmiä, eikä niitä kaikkia voi eineksiiin käyttää... eikä tarvitse, koska suomalaisille kelpaa lypsylehmien liha (vieläpä sitkoineen). Sama pätee viiriäisten tarjontaan: riittää, kunhan se on "viiriäinen"!?
Jos vaadit laatua, olet poikkeus. Jos panostat rotujen hyvinvointiin tavallista enemmän, se on lähinnä omaksi huviksesi... mutta ihailtavaa ja kunniallista kuitenkin! Omalla pienellä panoksellasi, edistät yksilöistä alkaen lintujen terveyttä ja hyvinvointia. Ja sehän on tietysti myös ihmisten iloksi!
Eri asia on tietysti se, millä kriteereillä kukko valitaan ja millaisia ovat kanat - mutta ei se mitään tähtitiedettä ole. Jos kasvattajilla on muitakin kriteerejä, kuin se että lintu saadaan vain myytyä? Sitten tietämättömät ihmiset ostavat niitä, mutta ei sekään mitään, elleivät he osaa sen kummempaa vaatia?
Joten mitä lisäarvoa olisi hyvillä geeneillä? Kuka siitä välittää, kun voi ihan "lonkalta" kokeilla mitä sattuu ja valkata siitä sitten, niistä jotka hengissä säilyy? Ja voipi olla, että taitamattoman "jalostajan" kriteereillä näin käy joka tapauksessa...!? Jalostustyö on tietysti kokonaisvaltainen juttu, ainahan se on kokeilua, mutta tietysti sitä voi pyrkiä tekemään paremmin. Jos on jotain käsitystä siitä, millaisia ominaisuuksia itse arvostaa - ja mitä muita ominaisuuksia niihin linkittyy... Moni ominaisuus periytyy linkittyneenä! Onko kukko kesy, vai vässykkä, ne voi tietysti olla mielipidekysymyksiä. Osaltaan sen vuoksi monipuolisuus säilyy - niin hyvässä, kuin huonossa!
Koska kaikki eivät "jalostustyöstä" piittaa, laatutietoisemman ihmisen voi olla vaikeampi löytää hyviä yksilöitä. Ja vaikka löytäisi... ne ovat kuitenkin SUKURUTSAISIA. Mutta ellei nyt ihan pahimmasta päästä, niin hyvä!! Puhdasrotuisuus tarkoittaa tietyissä määrin sisäsiittoisuutta, mutta ei ihan miten sattuu!
Monesti tuntuu että laatu katoaa kaikessa ajan myötä, vähän sama ilmiö ruokakaupassa: ruuan laatu heikkenee sitä mukaan, kun tuotantomäärät kasvaa ja huonoin pärjää markkinoilla, koska se on halvin - lopulta ihmiset eivät enää edes tiedä, mitä on laatu! Monelle riittää se, mitä tuote EI OLE (esim. pilaantunut, lisäaineilla ympätty, torjunta-aineilla suojattu jne. ) eikä niinkään se, mitä tuote ON. Suomalaiset syövät lypsylehmän sitkoja, koska Suomessa nyt sattuu olemaan paljon lypsylehmiä, eikä niitä kaikkia voi eineksiiin käyttää... eikä tarvitse, koska suomalaisille kelpaa lypsylehmien liha (vieläpä sitkoineen). Sama pätee viiriäisten tarjontaan: riittää, kunhan se on "viiriäinen"!?
Jos vaadit laatua, olet poikkeus. Jos panostat rotujen hyvinvointiin tavallista enemmän, se on lähinnä omaksi huviksesi... mutta ihailtavaa ja kunniallista kuitenkin! Omalla pienellä panoksellasi, edistät yksilöistä alkaen lintujen terveyttä ja hyvinvointia. Ja sehän on tietysti myös ihmisten iloksi!