Melkoinen extream.

[Kalle]

Tästä se alkoi, viime torstaina kanat viimeisen kerran ulkona ja sitten päätin, että sisäkausi alkoi. Niinhän minä päätin mutta meidän Suklaa olikin eri mieltä, ei tullut illalla kanalaan; miltei arvasin, mistä kyse. Yritin kutsuskella seuraavana aamuna ja sieltähän se kurkisti saunan alta. Hautomassa oli. Ei tullut pois vaikka kuinka houkuttelin. Lauantaita vasten yöllä pakkasta jo -8astetta ja aloin jo uskoa, että Suklaa on menetetty, ei enää tullut edes kutsuttaessa näyttäytymään.
Tänään 11.30, yöllä pakkasta -14 ja kun vilkaisin ikkunasta ulos, siellähän se Suklaa kökötti keskellä pihaa. Äkkiä kana kiinni, ei edes paennut hyökkäystäni ja vein Suklaan sisään ja kiedoin froteepyyhkeeseen lämpöeron tasaamiseksi.

Tämmöiseltä se sitten aluksi näytti, ei kelvannut edes pähkinärouhe, suuri herkku.

Kymmenen minuutin kuluttua tilanne olikin jo toinen ja pähkinät alkoivat kelvata; juotin vielä muutaman teelusikallisen väkisin kun ei muuten juonut.
Siinä se nyt makoilee sänkyni päällä, välillä torkkuen ja syöden vähän; paljon kun ei uskalla antaa neljän päivän paaston jälkeen. Saas nähdä miten selkiytyy.
Melkoinen näyt maatiaiskanan sitkeydestä ja kylmän kestävyydestä kun parina yönä pakkanen pyöri tuolla -13-14 astetta.

[Anna]

Huh huh! Toivottavasti toipuu. Mä olen välillä ollut huolissani mun viime vuonna syntyneestä kukosta. Se jää aina viimeiseksi ulos, mutta toistaiseksi kuitenkin mennyt sisälle. Nyt, kun pakkasia on ollut jo reilusti, en enää ole kanojen antanut olla ulkona.
Anna

[Kalle]

Kyllähän tässä oikeastaan kaikinpuolin hyvin kävi. Kolme tuntia Suklaa lepäili siinä froteepeitteen sisällä ja sitten yks`kaks nousi ylös ja pylläytti pinet kakat peitteelle ja alkoi sukimaan pukuaan, siis kaikki ok. Vein sitten Suklaan kanalaan ja samalla muutamia kaupasta saamiani panniineja ja kas kummaa; Suklaa kirosi oikein pontevasti kun joku halusi osingoille. Suljin kanalan ovet ja sammutin valot; päivänvaloa riittää vielä kaksi tuntia. Ihme on se, että kun Suklaan otin syliini, jalat olivat aivan kuin metallia; kylmät, en edes uskaltanut koetella taivutella. Senverran tiesin pakkasvaurioista, että liika lämpö on pahasta. Kaikki meni siis hyvin.
Sitten tuli mieleeni tämä meidän maatiaisemme perimä; sanotaan sama kuin viidakkokanalla. Osittain panisin kysymysmerkin, jos viidakkokana pantaisiin kuudeksikin tunniksi noihin olosuhteisiin. Loppu tulisi.
Nyt pyydän, että kukaan ei pahastuisi mutta; meidän maatiaiskanamme on vuosisatoja soputunut meidän arktisiin olosuhteisiimme; Annaliisa Koivusen kanat entisen Tyrvään Karkussa. Tuskin oli kovinkaan kaksiset olosuhteet, mitä olen lukenut.
Kun meidän maatiaisemme ovat jalostuneet, ei jalostettu, kestämään tämän maan ankaria olosuhteita ja niistä on tullut Suklaan kaltaisia yksilöitä; vahva suvunjatkamisvietti, viimekädessä nälkä ja ukoiset olosuhteet veivät voiton. Tämmöisiä maatiaisia meillä on; aarteita.
Nyt älköön kukaan pahastuko mutta jos näihin sekoitetaan joitain rotukanoja; ajatelkaa, satojen vuosien luonnonjalostus tuhoutuu. Kannattaako???
Meillä on jo nyt maatiaiskantoja, joissa on alle kolmenkymmenen vuoden lisätty tuotantokanoja; eivät ole aitoja maatiaisia.
Eri asia sitten on jos joku haluaa risteyttää aitoja maatiaiskantoja; ei niin paha, mutta että rotu-/tuotantokanoja?? Meidän tulisi arvostaa vuosisatojen luonnonjalostusta, näin meillä säilyisi ikivanha, kanakanta.
Tiedän, että joku kuitenkin pahastuu ajatuksistani mutta ne ovat vain minun ajatuksiani, eivät minkään auktoriteetin kuten MTT:n ja vastaavien.

[Paltsi]

Ne on Kalle hyviä ajatuksia.

[Aleksandra]

Kalle puhuu asiaa. Jos maatiaiskanojemme perimä katoaa on menetys suuri. Suklaan tarina on liikuttava todiste siitä, kuinka hienoja nämä vaatimattomat pikku kanaset ovat. Eivät vaadi paljoa mutta antavat niin paljon vastineeksi.

[Eme]

Maatiaisen ominaisuuksiin liittyen kysyisin, mitä pidätte sopivana lämpötilana talvikanalassa? Minulla on Ilmajokisia ja olen laskenut lämpötilaa hitaasti ulkolämpötilojen laskiessa. Kanat eivät ole saaneet ulkoilla lokakuun lopun jälkeen (tuolloin kävi viikon verran kovemmilla pakkasilla, joten siirsin kanat talvikanalaan ja telkesin ja villoitin luukut ja ikkunat. En saanut aikaani riittämään tehdäkseni järjestelyt, jotka olisivat mahdollistaneet ulkoilun, kun lauhat ilmat palasivat marras-joulukuuksi). Tällä hetkellä kanalassa on noin +6 orsilla ja munintapesässä, lattianrajassa lämpötila on nolla tai hiukan alle. Jouduin vaihtamaan kanalan lämityksen kompostista sähköpatteriin, koska komposti tuotti liikaa kosteutta. Komposti siis oli lattialla ja piti näin lattiankin lämpimämpänä. Patteria en uskalla laittaa alas heti turvekylpyjen läheisyyteen, joten se on sijoitettu katonrajaan. Näin lämpökin on kerrostuneena kanalan yläosiin.

[Kalle]

Minun kanalassani öljytäytteinen patteri (IP44) on sijoitettu ikkunan alapuolelle vähentämään vetoa. Lattiassa lämpötila on -1-+2, ulkolämpötilasta riippuen. Lattialla on rutirex; silppuuntuu melko nopeasti ja kun seassa on jonkinverran kutteinlastua, kelpaa se kylpyynkin. Lattia on täysin kuiva ja orsien alla on ns kakkalaudat. Jyvät laitan aina lattialle, samoin kerput ja kuivanokkoset yms. N70cm korkeudella on ruokintapöytä, jolla vesiastia, kivennäiset, gritit jne, samoinkuin päivittäinen kostutettu kuivaleipä laatikossa. alimmilla orsitasoilla lämpötila on minimissään +6 ja korkeampikin.
Ulkoilua harrastetaan lämpötilasta riippumatta mutta lunta ei saa olla paljon maassa.
Syy muuten Suklaan pesimiseen saunan alle alkoi minulla pikkuhiljaa selkiämään. Suklaa nimittäin aloitteli jo kanalassa hautomisen siellä "ruokapöydän" alla. No minä keräsin sitten munat pois kun löysin ne ja unohdin laittaa keinomunat; siinä katastrofin syy, tai ei oikeastaan sittenkään katastrofi, vaan opimpahan minäkin.

[Kalle]

Nostampa tätä Suklaan arktista haudontayritystä vähän. Nyt on kuusi päivää menntyt siitä kun Suklaan tuolta hangelta löysin. Tuo toipuminen; jalat niin jäässä, etten juuri koskea uskaltanut, viisi päivää ilman ravintoa ja juotavaa, pakkanen oli parhaimmillaan 13-14 astetta ja siellä saunan alla on tarjolla ainoastaan kylmä maa, kuitenkin Suklaa alkoi miltei välittömästi syömään pähkinärouhetta mutta juoma ei kelvannut; siis lusikalla pakkojuottoa. Pari tuntia ja kana näytti aivan normaalilta ja vein kanalaan.
Tänään sitten tarkastelin rouvan oikein tarkasti ja jalkojen turvotuskin oli jo laskenut normaaliksi ja ensimmäiset munatkin pyöräytetty.
Ihmetellä täytyy tuota toipumista mutta toisaalta; kana kuuluu saaliseläimiin ja näinollen tuo toipuminen lienee nopeaa. Hyvä niinkin ja onnellinen episodin loppu.

[Karhurouva]

Luulen, että tuossa on sillä ravinnolla aika olennainen merkitys. Mulla on kanat yleensä saaneet kulkea niinkuin lystäävät, eli luukut on auki kesät talvet, menevät ja tulevat lämpimän sisätilan ja ulkotilan väliä. Nyt kun teki pahat pakkaset, jouduin ankat ja kalkut ajamaan pirttiin ja pari ylimääräistä putkilämmitintä laittamaan päälle. Kanalassa siis lämpötila nousi kun pakkaset tiukkenivat. Mitä tekee nämä maatiaiset: siirtyvät pihattoon orrelle nukkumaan. -26 on ollut pahin, millä olen auringon laskettua siirrellyt elukoita pirttiin, ja niin ne vaan porskuttaa, ei löydy etsimälläkään vaurioita. Toki jalathan on paremmin suojattuna puuorrella nukkuessa, höyhenten allehan ne jää. Mutta hurjia ovat penteleet!

[SannaT]

Hienoa että Suklaa tokeni ja noinkin pian! Luulempa että juurikin sen jäisen maan takia jalat olivat jäässä ja kana huonona. Orrellahan ne juurikin on tosi suojassa.

Olen täällä joskus ennenkin kertonut meidän pakkasen kestävistä maatiaisista ja siitä, kun oli kiva mahdollisuus katsoa lämpökameran läpi kanoja ja poneja.
Kanat olivat kameran läpi katosttuna täysin sinisiä (eli kylmiä, eikä lämpö karkaa) muilta osin kuin että silmät, heltta ja harja olivat punaisia (eli tosi lämpimiä joista lämp karkaa). Silloin kanalassamme oli poikkeuksellisen kylmä eli muistaakseni ainakin -10 astetta. Kanoilla oli mahdollisuus mennä lömpölampun lämpöön, mutta eivät sitä kaivanneet.

Ajattelin silloin, että vain sitkeät ja kylmyyteen tottuneet maatiaiset kestävät tuollaisia oloja. Kesykanahan kun on viidakkokanasta lähtöisin ja näin ollen tottunut lämpimiin olosuhteisiin.
Mutta tänä talvena sain todeta, ettei rotu välttämättä määrää kylmän kestävyyttä.
Meillä on 4 Mille fleur kanaa ja yksi niistä on tykästynyt nukkumaan munintakopin edessä olevalla "orrella". Siinä se on kököttänyt jo viimeiset puoli vuotta joka ikinen ilta kun olen kanalassa käynyt. Nyt pakkasten kiristyessä, kanalaankin tuli pakkanen sisään lämpölampusta huolimatta, joten olen pitänyt nyt kahta lamppua päivisin päällä. Tämän toisen lampun laitoin lähemmäksi munintakoppia ja lämpö pääsi nousemaan Millen orrelle niin, että lömpöasteet nousivat reilusti plussan puolella. No, mitä teki Mille-kana ? Nousi ylemmäs toisten kanssa orrelle, jossa lämpötila näyttää -4 astetta!

En tietenkään ketään koskaan kehota pitämään kanoja kanalassa jossa on pakkasta, mutta meillä kanat ovat näiden muutaman vuoden aikana olleet joka talvi jossain vaiheessa pakkasessa ja kanat munivat kaikkein ahkerammin silloin. Syövät ja juovat hyvin ja näyttävät kaikin puolin terveiltä ja hyvinvoivilta.

[Kalle]

Vaikka tuo maatiaisemme onkin lähtöisin lämpimistä maista mutta; näin olen järkeillyt, matka Intiasta lienee kestänyt vuosisatoja jos ei tuhannenkin. Matkan varrella aina pohjoisemmas mentyä, heikot yksilöt karsiutuivat ja vahvat jatkoivat sukua. Siihen on myöskin todennäköisesti lisääntynyt muiden kanojen perimää mutta sama luonnon karsinta lienee tapahtunut jatkuvasti ja tapahtuu edelleenkin. Meidän suomalainen maatiaisemme on Suomessa ollut satoja vuosia ja luonto on siitä muokannut olosuhteisiimme sopivan ja täällä pärjäävän. Meidän maatiaisemme on ainutlaatuinen ja pysyykin sellaisena, ellei ihminen kaikessa viisaudessaan ja turhamaisuudessaan ala peukaloimaan luonnon muovaamaa kantaa. Suomalainen maatiaiskanta on ainutlaatuinen jopa Euroopankin laajuisesti ja miksi se on sellaisena pysynyt, se on ikäänkuin jäänyt lapsipuolen asemaan parempien munijoiden tieltä. Maatiaisemme on jäänyt tuommoiseksi maaseudun vähävaraisten kotieläimeksi ja pihan piristykseksi, se ei ole kelvannut tuotanto- ja jalostuskanaloiden materiaaliksi ja se on hyvä juttu se.
Tänään muuten Radio Häme tulee tekemään juttua Suklaan seikkailuista talvisessa elementissään. Taitaa muuten olla kanaharvinaisuus siinä mielessä, että yksi kana on herättänyt kiinnostusta näinkin paljon. Klo 12.00 sitä Suklaata sitten haastatellaan ja taidan minäkin sanani päästä sanomaan.

[minkuliini]

Tsemppiä haastatteluun ja terveiset koktkoliinille

[Kalle]

Pitihän tätä Suklaan juttua vieläkin nostaa kun katoin tänä aamuna uutisia; siellähän se Suklaa, niin ja minäkin.
http://yle.fi/uutiset/neljan_paivaa_pak ... =leiki-uup

[Anna]

Hieno juttu Ylellä! Suklaalle ja teille! Tosi positiivista uutisointia!
Anna & 5 kanaa ja 2 kukkoa

PS. Mullakin nuo kanat munivat koko ajan. 1 HY Line munii kuin kone, 2 Savitaipaleen kanaa piti ennen joulua pienen paussin ja Savitaipaleen pikku prinsessat, viime kesänä kuorituneet, alkoivat talvella munia. Prinsessojen ekat munat oli tosi pieniä, mutta näyttävät kasvavan koko ajan.

[vardenji]

Hieno haastattelu, meillä työväki jäi työpaikalla kuuntelemaan kun hihkaisin et ompa tuttu ääni, kanoista puhutaan Työkaveri mun takana olevalla koneella laittaa radioo aina kovemmalle kun tulee kanajuttuja