kalkkunatipi raveissa

[epiteeli]

Kerronpa teille tarinan kun on tuo joulukin tulossa.
Kesällä toisena vuorossa hautomaan aloittanut kalkkunakana oli saanut kuusi niin somaa poikasta ja oli nyt kolmatta päivää tipuineen kalkkunalassa häkissä toisilta rauhassa mutta samassa tilassa. Mutta voihan räkä, lattia ei ole aivan tasainen ja ruokintakippo oli siirtynyt sen verran, että yksi poikasista oli työntynyt riman alta verkon toiselle puolelle, betoniseinä toisella puolella. Kauanko tuo lie pyrkinyt emon luokse, mutta äkkiähän tuon ikäinen jäähtyy. Siinä vaiheessa kun tulin kalkkunalaan se oli tuupertunut verkon viereen, kylmänä jo , jalat jäykkänä sojottaen. Ottaessani sen kämmenelleni tunsin kuitenkin sen sydämen vielä lyövän.
Mikä neuvoksi? Emon alle en voinut sitä tyrkätä, koska en voinut luottaa sen paikallapysymiseen, oli tipujen kanssa jo paljon liikkeellä. Toiseksi, tyttäreni ystävä oli tullut ja meillä alkoi olla jo kiire raveihin, kerran kesässä käytiin hevosia katsomassa. Ei ollut siis aikaa lämpölamppuja viritellä. Tipun tilanne vaikutti jo aika toivottomalta, jäykkyys kyllä suli kämmenieni välissä, mutta muuten ei minkäänlaista elonmerkkiä, luomikaan ei värähtänyt, mutta sydän sykki.
No himskatti, ajattelin, iho vasten ihoa se jäätyneenkin sulattaa ja tungin tipusen rintaliiveihin rintojeni väliin. Rohkaistuin mustalaisnaisia ajatellessani, hekin kuljettavat vaikka mitä liiveissään. Kaulaliina vielä ristikkäin rintojen päälle ja takki päälle. Ei kun matkaan. Tyttäreni kauhisteli, mutta kaverinsa komppasi minua; niin kauan kun on elämää on toivoa.
Matkaa oli 17km ja 15km kohdalla ihme tapahtui. Takkini uumenista kuului hento piip! Varsin pian tipu alkoi vilkkaasti keskustella ja epämääräinen myllerrys tuntui rintavaossani.. Lapsilla alkoi olla hauskaa. Saavuimme ravialueelle ja lähdin ostamaan raviohjelmaa. Luukulla vanhahko tuttu mies alkoi jutustelemaan kanssani ja yritin pitää keskittynyttä ja varmaa ilmettä kasvoillani kun mies selvästi kuulosteli päätään käännellen mistä tuo piipitys kuuluu.. En kertonut. Luulkoon vaikka soittoääneksi. Radan äärellä seisomisesta ei tullut mitään, tipu oikein yltyi juttelemaan siellä ja ihmiset pyörittelivät päätään. Istuinpa sitten autossa viidenteen lähtöön asti jolloin hermoni loppuivat. Tarjosimme heinänpaloja tipulle ja lähdimme kotiin ajelemaan, tipu yhä iloisesti piipitellen kaulani alla. Tuntuipa tuo ihan vaativasti tapittavan silmiin.
Tarinalla onnellinen loppu kun kalkkunalassa tipu riensi oman emon lämpöisten untuvien alle. Kannatti yrittää!

[HiltaHelikopteri]

Ihana tarina On siinä ravikansa saattanut vähän ihmetellä, että mikä se piipittää

[rilla]

Hienoa.

En ole sitten ainoa vähän höpsähtänyt. Samaisessa paikassa,tosin omassani,kuljettelin joskus taannoin ankkavauvaa päivän verran. Sen jälkeen joskus olen sinne tipun laittanu lämpiämään, kun on elvytetty.

Kerran yhden koko tipueen sain elvytettyä kasvihuneessa mustan muovin alla.
Emo oli livistänyt tipuhäkistä ulkona, eikä ollu päässy takaisin. 5 tipua makas koivet jäykkinä.
1 ei enää toipunut. Muut kasvoi aikuisiksi asti.

[Paltsi]

Mainio tarina! Meillä vaimo pelasti kanivauvan kuskailemalla sitä jonkun tunnin paidan alla mahaa vasten. Sukulaisia oli kyläilemässä ja niillä riitti ihmetystä ja hauskaa. Kylähullun maine ei ole ainakaan vähenemään päin

[Nina]

Itse elvytyn vesisaaviin pudonneen orppitipun tissien välissä, joten et todellakaan ole ainoa "vinksahtanut"

[Tuulia]

Ihana tarina

[Nuki]

Mahtava juttu! Pahus, itellä ei taitais kuppikoko riittää elvytystoimiin, ellei sitten virittelis tipua urheiluliivien sisään... Uskomatonta, miten jo ihan kuolleilta vaikuttavat tiput voikin selvitä! Siinä on varmaan jengi ollut ihmeissään raveissa, "soiko mulla korvat vai mitä kummaa??"