Kanojen lopettaminen

[tinttuli]

Sitä Nuki arvelinkin, ettei ole toteutusasteella. Ihan hyvä miettiä miten toimia, juuri kuten olet tehnytkin.

Se, ettei kykene eläintä tappamaan, ei ole häpeä. Mutta jos ei tarpeen tullen hanki apua, se on.
Usein ihmiseltä hätätilanteessa löytyy yllättäviä voimavaroja ja silloin ehkä huomaa tuhlanneensa henkisiä resursseja pelkäämällä turhaan etukäteen. Mutta helppoahan se on sanoa, tiedän.

Jos on voinut tarjota lemmikilleen hyvän elämän ja hyvän kuoleman, ei itseltä voi enempää vaatia ja ajan myötä ne hyvät muistot jäävät päälimmäiseksi.
Rakkautta on myös päättää, milloin elämänlaatu ei ole riittävää. Se on eläimen omistajan velvollisuus.

[Nuki]

Mä kyllä märehdin liikaa (kaikkea) jo etukäteen, ei pitäis kelailla niin paljoa. Kai mä toivon että oon sitten tosipaikan tullen mukamas erityisen hyvin varautunut, ja tunnustan että osittain taikauskoisesti myös toivon, että jos oon oikein hyvin varautunut, sitä pahinta ei sitten tapahdukaan. Oon nyt jostain syystä muutenkin ollut alamaissa, ahdistunut ja nukkunut huonosti, yöllä on kiva sitten pyöritellä kaikkea päässään, ei varmaan tuu uni...
Kävin äsken halimassa Karkkia, nyt en enää murehdi tulevaa, kyllä se sitten aikanaan järjestyy

[maunu_muori]

Noissa lopetusasioissa on se hyvä puoli, että tuska sen toteuttamisesta helpottaa ajan kanssa. Ja kun tietää millainen on esim karja-autoon laitto ja kuljetus satojen kilsojen päähän, niin kotiteurastus esim lampaalle on kaikkein paras ratkasu, vaikka ekoja teurastettaessa piti välillä käydä itkee tillittämässä sisällä.. kun oli vieras mukana neuvomassa.

[Nuki]

Lohdullista että ottaa koville muillakin, välillä kyllä nolottaa kun kolmekymppinen maatilan kasvatti poraa kuollutta kanaa...

[maunu_muori]

Kuin myös.. jos oon jotenkin töppäillyt elikoitten hoidossa.. menee parit paketit nessuja.. teurastuksesta ei enään, mut noi sairaudet ja pakkolopetuksest kyllä aina ottaa koville..miettii mitä olis pitänyt tehdä toisin

[Nuki]

Sain mä loppujen lopuksi ite Karkki-poloisen lopetettua, ihan samaa metodia käytin kuin naapuri Tepon kanssa, eli kalikalla tainnutus ja kirveellä pää poikki. Pystyin hoitamaan lopetuksen rauhallisena, sen jälkeen itkin kyllä koko loppupäivän. Pakko oli vaan psyykata ittensä siihen, en mä voinut kattoa kun pikkuinen kärsi. Laitoin kaikki systeemit valmiiksi ja pistin niin sanotusti aivot pois päältä kun menin hakemaan Karkin, siinä ei tälläinen herkkis saa enää yhtään alkaa pohtimaan tai märehtimään, se on vaan hoidettava. Kai se lopetus tosiaan joskus alkaa olla vähemmän raskasta, kuvittelin ettei ottais noin koville kun sain sen kuitenkin tehtyä hyvin ja säästin Karkin turhalta kärsimykseltä. Joskus olis kyllä mukavaa olla vähemmän tunneihminen...

[Maattari]

Nuki se eka on aina pahin. Hienosti tehty . Mäkin laitan aivot autopilotille kun teurastetaan.

[Pia]

Meidän yksi vanhuskana pääsi juuri paremmille kuopsuttelumaille. Tämä oli se jota oletettavasti kärppä oli puraissut kaulaan. Parani ensin todella hyvin, mutta sitten tuli yhtäkkiä takapakkia ja kana meni vain huonompaan kuntoon. Nyt viimeiset päivät se vain nökötti epäsiistinä, söi pikkasen, mutta yritti aina tulla heikoilla voimillaan syömään kun kutsuin laumaa. Elättelin ihan viimeiseen asti toivoa että näkisin käännöksen parempaan. Aamulla ressukka nyhjötti nurkassa, piilossa, ja oli yöllä ollut ripulilla joten vatsahöyhenet oli törkyset. Enää ei voinut lykätä lopullista. Kaivoin kuopan pihakuusen juureen ja hain voimasakset joilla yleensä katkon paksuja oksia. Lopuksi kanasen. Lopetus tapahtui helposti ja nopeasti. Kanalle. Itse täällä vetistelen ja pyytelen anteeksi kuolleelta kanalta että en pystynyt lopettamaan sitä aikaisemmin.

[Nuki]

Voimia, Pia
Mäkin oon ollut tosi surkeena kun lopetus jää nyt omalle kontolle eikä voi pyytää ketään apuun (ellei halua naapureita vaivata...). Itsensä takia sitä viimeiseen asti lykkää, mäkin kannoin halvaantuneen Karkin sisälle ja vasta hengitysoireiden alettua pystyin tekemään päätöksen.

[Pia]

Kaunis kiitos Nuki Toi meidän vanhus, Martta, oli kans aivan erityinen. Sitä haluaa aina toivoa että elämä voittaa. Sinänsä olen ylpeä että pystyin kumminkin tekemään päätöksen ja suoriutumaan siitä. Kuten myös sinä. Terveestä mutta ilkeästä kukosta olisi paljon helpompi luopua kuin omasta kultaisesta kanasesta, vaikkakin sairaasta.

[Nuki]

Krhm, mulla löytyy sellainenkin... Siis terve ja ilkeä kukko. Välillä tekis mieli myydä se pataan, mutta siinä on kuitenkin hyvät puolensa. Sylissä on kiltti ja tänään se sai erityispisteet kun oli kiltti pienille kalkkutipuille ja antoi niiden nokkia ruuanmuruja nokastaan. Kerran yhden hyökkäyksen jälkeen vein sen jo katsomaan pölkkyä ja kirvestä, mut ei mulla silti ole sisua sitäkään lopettaa

[vardenji]

Kovillehan noi ottaa itse kullekin. Helpottaa juurikin hankalaluonteisilla alotella... Kalkkunoista kahdelta sai mennä henki kun toinen kävi mun päälle ja toinen repi kanoja harjoista. Kanoja RAISKAAVA mun päälle käyny kukko maistuu varmasti talvipakkasella hyvältä keitossa.
MUTTA otti niin hirvittävän koville lopettaa jalkavaivoista kärsiny komee ja kiltti kukko, saati erinomasesti hautonu ja tipunsa hoivannu kana, jolla oli jalka sijoiltaan Toi kana oli mun eka lopetus ikinä ilman jotakuta muuta kirveen varressa.
Jalkavaivasella kukolla oli iso ja haavanen paise jalan pohjassa, joka varmistu suureks syyläks. Se nimittäin irtos, parani hoidolla, mutta uusi heti. Ell suositteli lopettaan, koska uusis kuitenkin aina parannuttua. Koska se astu jalkans väärään asentoon sen syylän takia, sen kipeen jalan kantapään nivel oli tulehtunu.
Vasta tänä kesänä olen omia kasvatteja lopettanu ja kyllä se aina vaatii sen henkisen ponnistuksen. Kuitenki tunnen pääseväni yli aika nopeesti teurastuksen jälkeen. Sit se ei enää vaan tunnu olevan se mun pieni kukkoseni tms, vaan kuollu lihakimpale.
En siis kärsi enää tunnontuskia syödessäni kotikasvatettua vaikka sit paistaisin heti teurastuksesta.

[Mimi30]

jouduin äsken lopettaa ekan lintuni.. ..viirunaaraan joka köpötteli jostain syystä yhdellä jalalla, toinen jalka oli ihan pois pelistä jostain syystä, muutenkin se oli tosi väsyneen näköinen ja elämänilonsa menettänyt. Yhtään ei itkettänyt ennen sitä mutta kirveen heilautuksen jälkeen tuntui KAMALALTA. Mies tossa pyöritteli päätään että miks ihmeessä menin lopettamaan itse sen kun oon niin herkkä jne, mutta hänestä kun ei avuksi ole(todellakaan!!!),eikä täs muitakaan ollut saatavilla niin pakkohan se oli itse tehdä. Lopetus sinänsä meni hyvin, kalikal taju pois ja kirveellä pää poikki mutta mä tyhmä jäin katsoo sitä pienen ilmettä kun se oli kuollut ja sain ihan hysteerisen itkukohtauksen. Luojan kiitos sain toisen kanaharrastajan puhelimen päähän niin sai juteltua hiukan, kiitos Nuki!!
En oo kova ottamaan mutta tänään otan pari paukkua kyllä!!!

[Nuki]

Mimi
Mä jo kauhulla seuraan hiipuvaa Tomaattia, ihan näyttää samalta meno kuin Karkilla... Apaattinen, laihtunut, ei oikeen ruoka maistu Silmissä ei näy muutoksia, mut tolla onkin niin tummat silmät, että pupillia on vaikea erottaa. Koitan vielä laittaa eristykseen ja oikeen hemmotella herkuilla, jospa on vaan pienenä ja aransorttisena jäänyt vähälle ruualle. Vaikka on eläinten pitäjänä tietoinen niiden lyhyestä elämästä, jotenkin tuli silti shokkina miten lyhytikäisiä linnut taas olikaan verrattuna kissoihin ja koiriin. Ja kun ne sairastaa, monesti ainoa järkevä vaihtoehto on se lopetus.
Kissa kun jäi keväällä auton alle, se elvytettiin 3 päivän tehohoidolla Viikissä ja nyt kehrää tossa vieressä niin tyytyväisenä. Mutta alapa jotain kanaa viemään leikattavaksi just tuollaisen jalkavaivan tms. takia. Eläinlääkäri katsoi mua jo hyvin pitkään kun kiikutin kasvainkorvaisen Tepon vastaanotolle

[Mimi30]

Toivotaan että Tomaatti reipastuis kun pääsee omaan soppeen keräämään voimia ja pistelemään rauhassa poskeensa kunnolla evästä.. Tiesin kans että tuo on kamalaa puuhaa mutta en uskonut että saan tollasen kohtauksen sen jälkeen.. Tää on kyl niin huonoa mäihää että mun faijakin sattui olemaan just Sallassa asti kun häntä olis niin kipeästi tarvittu!