Mitään näin suloista tuskin saa lukea tämän päivän oppikirjoista:
"Milloin vain ilma sen sallii, täytyy poikasten päästä ulos vapaaseen ilmaan leikkimään ja kisailemaan, Liian paljon huolellisuutta ei koskaan voi pannan pienten kananpoikasten kasvatukseen. Ne vaativat rakkautta ja hellyyttä itsensä ja puhtautta olinpaikan, astiain ja ravinnon suhteen, mutta ne kyllä kaiken sitten aikanansa palkitsevat."
"Saadaksemme kanalaumastamme mahdollisimman suuren hyödyn täytyy hoidon vastata niiden luonnollisen elämän vaatimia mukavuuksia."
"Kanatarhan tulee luonnollisesti olla välittömässä yhteydessä kanalan kanssa. Ellei puita tai pensaita ole, ja maa on autiota, on niitä kanatarhaan istutettava."
"Seuraamme kanan elämää sen liikkuessa ulkona vapaassa luonnossa kesällä. Se on ahkerassa puuhassa. Se juoksee – se nokkii – se rypee – se potkii. Tuskin joutaa se ensinkään lepäämään. Koko luomakunnan tärkeintä ja suurinta voimaa valoa on sillä yllin kyllin saatavissa. Kun se aikansa häärittyään tuntee itsensä kylläiseksi ja auringon helle sitä liiaksi lämmittää, asettuu se jonkin pensaan varjoon hetkeksi levähtämään…Kanan kupu on täysi. Siellä on mitä erilaisinta tavaraa kaikista luonnon kolmesta valtakunnasta: eläin-, kasvi- ja kivikunnan aineista. Hetkeksi pistäytyy se vielä puron reunalle ja juo pitkiä kulauksia puhdasta vettä. Liikunto on pannut veren sen suonissa vilkkaasti kiertämään. Ruoka sulaa nopeasti ja kana voi hyvin. Pensaan vieressä on pehmeätä multaa. Siihen asettuu kana levähtämään. Se oikoo jalkansa suoraksi, joten välistä näyttää niin kuin se olisi kuollut, mutta niin ei ole asia, se nauttii vain mukavuudesta. Vähän ajan kuluttua alkaakin multa pölistä. Se ryömii ja piehtaroi mullassa ja heittelee sitä jaloin ja nokallaan päällensä. Koko lintu on kuin jauholaarista nostettu. Se nousee ylös, pudistaa mullan höyhenistään ja lähtee astelemaan kanalaa kohden. Kanalasta kuuluu vähän ajan kuluttua aikamoinen rähinä – kaakotus – se taukoaa – ja kana munii. Nämä ovat vain muutamia tuokiokuvia kanan monipuolisesta elämästä, mutta ne jo riittävät antamaan meille tarpeeksi ajattelemisen aihetta."
"On ikään kuin Luojan sormi olisi viitannut kansamme vesilintuja hoitamaan, varustaessaan maamme tuhansilla järvillä, joilla, puroilla ja pitkällä merenrannikolla. On ikään kuin Hän tahtoisi sanoa: ”Täällä on kanoille ja vesilinnuille ruokaa, juomaa ja kaikkia elämän mukavuuksia!” Onko tätä viittausta seurattu? Niin – ikävä kyllä ei."
Järvi lopettaa kirjansa näihin korkealentosiin lauseisiin:
"Lapset rakastavat kaikkia pieniä ja sieviä olentoja ja erittäin mielellään he kiintyvät kanoihin ja niiden elämään. Lapset hoitavat kanoja mielellänsä, ja heissä herää jo varhain rakkaus niihin. Samalla herää heissä rakkaus muihinkin kotieläimiin, ja tätä rakkautta me emme saa tukahduttaa, vaan meidän tulee koettaa sitä lisätä. Meidän on asetuttava lapsen kannalle ollessamme lasten kanssa kanojen parissa ja siten heidän rakkauttaan ja huomaavaisuuttaan enemmän ja enemmän niihin kiinnitettävä. Suuriarvoinen asia on, että nousevalla polvella on kiintymystä kotoisiin tehtäviin ja että se tekee ne velvollisuuden tunnossa. Silloin meillä kasvaa valistunut ja kotiin sekä työhön kiintynyt pienviljelijäkansa, jonka tulevaisuus on varma ja valoisa. Työ kotiemme hyväksi on aloitettava pienillä askartelemisilla ja siitä kehitettävä suurempiin. Jos kanojen hoito saa tässä olla yhtenä välikappaleena, saavuttaa se ihanimman voittonsa."
Mitä tähän enää voisi lisätä?
. Syödään surutta häkkikanojen munia ja sitten toisaalta ollaan olevinaan niin eläirakkaita että lellitään lemmikkejä sairaaksi hoitamalla niitä kuin ihmisvauvoja, eikä oteta lajien omaa käyttäytymistä huomioon. Kyllä ihminen osaa olla itsekäs laji. 
: Kaks kantaa pohjalainen ja satakuntalainen 
.. enpä ollut tota kohtaa sillain aiemmin tutkinutkaan... Varmaan Ilkka ei ollut itäsuomalaisia sillain tutkinut; että siellä on varmaan se kolmas kanta jo silloin. Kirjassa on aika tarkaa kuvaus kummastakin kannasta:tai pitäskö sanoo rotumääritelmä.