Kukon agressivinen käytös - loppuuko?

[ropponen]

Hain meille kauniin kukon pääsiäisenä, mutta se on hurjan agressiivinen. Ja ylisuojelivainen.
Onko kenelläkään kokemuksia siitä että kesyyntykö kukko, lopettaako koskaan hyökkäämästä ihmisiä päin, vai auttaako siihen vain pata ja punaviini?
Ei tässä vielä hurjan pitkään ole siis kukkokaan meihin tutustunut, mutta unohtaako kukko jossain vaiheessa omat käytöstapansa ja muokkaa niitä uusiksi, kanat syövät jo kädestä, mutta kukko hyppii ja nokkii. Välillä hyvinkin pelottava.
Yritän liikkua rauhallisesti ja istua kanalassa syöttämässä kanoja kädestä ja kukkoakin kauhasta (siis kuitenkin niin rohkea että syö kauhasta) jotta otus tottuisi minuun. Ehkä vielä tottuukin.... kunhan ei tartuta kanoihin arkuutta.

[Peltomäki]

Kokemukseni on vähäinen, mutta vastaan kuitenkin. Minulla on vajaan vuoden ollut kanoja ja kukkoja. Kukkoja on kerennyt olla 11, joista kolme on jäljellä. Minulla on tyrnäväläisiä maatiaisia, joissa kukot käsittääkseni saattavat olla agressiivisiakin. Meillä on ollut kaksi sellaista teini-iässä agressiivisesti käyttäytyvää kukkoa. Toisen kanssa minulla oli todellisia ongelmia, kun se tietyissä tilanteissa lenteli minua kohti ja kävi kiinni pohkeeseeni ja yritti polkea minua. Koin, että se johtui teini-iän hormooni myrskyistä ja yritin käyttäytyä mahdollisimman määrätietoisesti. Välillä jouduin ajelemaan takaa tätä kukkoa. Läpsyttelin käsiäni ja yritin olla mahdollisimman suuri. Lopulta tilanne tasaantui ja nyt molemmat kukot (ovat siis hengissä ja voivat hyvin) käyttäytyvät mallikkaasti ja eivät hyökkäile tai edes käyttäydy uhkaavasti minulle tai lapsillenikaan. En tiedä olisiko tilanne toinen, jos agressiivinen käytös tulisi vanhemmalla iällä. Siitä minulla ei ole kokemusta.

[malla]

Rotukohtaisia eroja varmaan on ja yksilökohtaisia takuuvarmasti. Veikkaisin (osa-)syyksi kukon nuoruutta ja toisaalta uuden ympäristön aiheuttamaa stressiä. Jospa kukko rauhoittuu kun on saanut tilan kunnolla haltuunsa. Ihmiselle äkäistä kukkoa komentelisin ruotuun tömistämällä mahtavasti saappaita...

[ropponen]

toivotaan että rauhoittuu. Nappasin syliinkin ja rauhoittui silloin hetkeksi mutta vain hetkeksi, seuraavalla kerralla nostin sen ulos räyhäämään ja kiekumaan siksi aikaa kun keräsin munat. Nyt olen vain yrittänyt antaa sille ruokaa kauhasta ja jutella tyynnyttävästi. Ehkä kesän mittaan rauhoittuu. Suht nuori piikkiöläinen kukko ja vasta uuteen paikkaan kotiutunut... kotiutumasa...

[reetta]

mulla oli iittiläinen kukko, jonka nimi oli p e r k e l e. voitte kuvitella miksi. se ei kyllä koskaan rauhoittunut, paheni oikeastaan vaan iän myötä. vaikka pari muutakin sekarotukukkoa oli jossain elämänsä vaiheessa agressiivisia, niin niihin kyllä tehosi pieni ajojahti ja pullistelu. vaan mikään ei auttanut tämän epelin kanssa, ja typerintä oli, että se oli muita kukkoja kohtaan tosi nössö, eikä muutenkaan tajunnut suojella kanojaan millään tavalla. mutta ihminen sai sen aivan raivoihinsa, ja se hajotti mm. neljä muovista kuuppaa ja pari ämpäriä, jotka laitoin sen eteen suojatakseni jalkojani kun se hyökkäsi. ainoa keino oli napata kukko kainaloon kanojen hoitotoimenpiteiden ajaksi jos ei halunnut olla kintut verillä, sillä se oli todella voimakas pieneen kokoonsa nähden ja sillä oli hirmuiset kannukset. pidin kukkoa vuoden koska se oli ainoa puhdas säilytysohjelmakelpoinen iittiläiskukkoni ja halusin puhtaita tipuja. kukkotipuihinsa se ei onneksi periyttänyt agressiivisuuttaan. lopulta söimme perkeleen, mutta hassuinta oli, että se ei ollut iloinen tapahtuma vaan jollain lailla meille kaikille pihan asukkaille jäi tyhjä olo. ei kuulunut kanalasta enää sen ärsyttävää kieuntaa (sillä oli myös tosiruma ääni) eikä kiirinyt enää huuto: p e r k e l e! kun joku kävi kanalassa. joskus niitä kauheimpia tyyppejä tuleekin sit eniten ikävä.

[ellikki]

Jos olisin kukko, niin varmaan aattelisin että siinä mulla on kilpailija-kukko, joka syöttää minun kanojani -silloin kun syötät kanoja kädestä. Voisitte vähän aikaa kokeilla, että annatte vain "kukon" syöttää kanoja. Kukkohan aina kutsuu kanoja syömään herkkupaloja ja kehuu ja kotkottelee makupalat hyviksi.

Jos kukko on kovin hankala, eikä ala rauhoittumaan, niin hoitoon vaan Ja uusi tilalle.

[ropponen]

kiitos viesteistä, mukava kuulla muiden kokemuksia ja neuvoja!
Tässä muuten se meidän upea kukkomme:

[sofira]

nooo....minullakin on kukko . nimeltään Konsta.
On sitä täälläkin otettu matsia puolin ja toisin. ...ennenkuin tajusin antaa takaisin
Erään päivänä olin siivoamassa pihaa kanalan edessä niin eikös Konsta-p e r k e l e tulla lehahtanut mun kintuille kannukset ojossa.
Siin kohtaa miun paloi pinna ...sanoin Konstalle että sen lauluja laulat kenen leipää syöt, tarttuin kaulasta kiinni veivasin vähän aikaa
niin että koivet ei ylettäneet maahan mut pää oli varmaan pilvissä luuli varmaan ittekin että nyt oll viimeinen päivä.
ja aika kovakouraisesti nakkasin herra-konstan takaisin kanalan käytävälle sellaisella vauhdilla ettei ennen ole kokenutkaan moista.
Ja taisi sen perään lentää viell ämpärikin..

Muutaman viikon jälkeen... konsta kokeili taas mun huumuria vedettiin matsi kumpi on kumpi ....tänään Konsta syö kädestä niinkun kanatkin...Konsta tuo minulle herkkuja (heiniä,horsmaa jne)
ja mikä parasta uhittelu on loppunut. Jopa ulkona seuraa minua luullen, että emännällä vois olla herkkuja taskussa.
....muuten on noilla kyllä hyvä hajuaisti ....mistä pirusta ne oikein tietävät milloin on koiranmakkaraa tai jauhelihaa jemmattu taskuun

[Paltsi]

Meillä ei viime vuosina ole ollut oikein äkäistä kukkoa mutta kun lintuja on kuitenkin aika paljon niin ei niitä ole katseltu vaan annettu vesuriterapiaa. Ei ole kukaan sen jälkeen kukkoillut. Pienten lasten kanssa ei uskaltanut ottaa riskejä kun linnut oli irti ja penskat juoksi kanaparven halki yhtä päättömästi kuin kanat.

Nyt on yhdellä faverollekukolla vähän sellaisia oireita, että tytön päälle käy kun tämä menee häkkiin mutta minä saan touhuta siellä mitä huvittaa. Seuraillaan ja tarvittaessa pidetään sisällä niin ei mene kesällä kenenkään silmille. Tytöllä onneksi on jo sen verran järkeä, että kun kieltää menemästä häkkiin niin muistaa miksi ei kannata mennä.

[Reeahs]

nooo....minullakin on kukko . nimeltään Konsta.
On sitä täälläkin otettu matsia puolin ja toisin. ...ennenkuin tajusin antaa takaisin
Erään päivänä olin siivoamassa pihaa kanalan edessä niin eikös Konsta-p e r k e l e tulla lehahtanut mun kintuille kannukset ojossa.
Siin kohtaa miun paloi pinna ...sanoin Konstalle että sen lauluja laulat kenen leipää syöt, tarttuin kaulasta kiinni veivasin vähän aikaa
niin että koivet ei ylettäneet maahan mut pää oli varmaan pilvissä luuli varmaan ittekin että nyt oll viimeinen päivä.
ja aika kovakouraisesti nakkasin herra-konstan takaisin kanalan käytävälle sellaisella vauhdilla ettei ennen ole kokenutkaan moista.
Ja taisi sen perään lentää viell ämpärikin..

Muutaman viikon jälkeen... konsta kokeili taas mun huumuria vedettiin matsi kumpi on kumpi ....tänään Konsta syö kädestä niinkun kanatkin...Konsta tuo minulle herkkuja (heiniä,horsmaa jne)
ja mikä parasta uhittelu on loppunut. Jopa ulkona seuraa minua luullen, että emännällä vois olla herkkuja taskussa.
....muuten on noilla kyllä hyvä hajuaisti ....mistä pirusta ne oikein tietävät milloin on koiranmakkaraa tai jauhelihaa jemmattu taskuun

Hahhahhaa, ai vitsit mikä tilanne mahtanut olla!! siis hirveetä varmasti joo kun kukko on agressiivinen, mutta tää oli vaan niin loistavasti kerrottu, että kyllä pisti naurun remakan pystyyn Nään tän tilanteen niin sieluni silmin, vihanen emäntä vippaa kukkoa ja viskaa vielä ämpärillä

Kyllä varmaan vippais itse kullakin nurin tommoinen käytös kukolta liekö se kokeilee kepillä jäätä.. vaan eipä taida kokeilla enää

[kuusiaita.com]

Hyviä kuvauksia...

[wilma]

Minulla Tyrnäväläisiä, nyt vuotikas kukko kyllä viime kesänä kävi aina päälle kuin yleinen syyttäjä kun vaan kanalaan meni. Kerran se sai nokialaisesta kumpparista ilmalennon ja pari kertaa muovikauhasta nokkaan niin johan rauhoittui. Nyt taas kevätauringon innoittaman vähän koittaa isotella mutta ei onneksi päälle tule. Tyttö 5v ei voi mennä yksin kanalaan, hänelle käy päälle.

[ropponen]

Aamulla kävi taas päälle, mutta otin jaloista kiinni ja pyritin ympäri hetken aikaa ja nakkasin sitten puskaan. Ei ole ainakaan tähän mennessä enää uhitellut tai hyökännyt kertaakaan. Ehkäpä sen tosiaan saa vielä oppimaan...