
EN YMMÄRRÄ!
Valvojat: Aleksandra, HiltaHelikopteri, maatiaiskukko
Re: EN YMMÄRRÄ!
Mun ymmärryksen mukaan maatiaisia ei ole karsittu värin, jalkojen värin, harjan koon tai minkään muun ulkonäköseikan perusteella. Se riitti että kana munii ja on terve, ei syö kohtuuttomasti ja jokunen hautoo lisää munijoita. Esim olisiko hyvää sulkajalkaista munijaa karsittu ennen? Kun lähtee etsimään tietoa maatiaisista törmää hyvin nopeasti näihin ulkonäkö juttuihin: suurin osa on mustia tai tummia (vaikka perinteisesti maatiaiset ovat olleet värikkäitä), jalat ovat kovasimenharmaat ym. Luotettavaa tietoa on vaikea löytää. MTT:n henkilö joka vastaa säilytysohjelmasta ei tunnu olevan ajan tasalla, tuntuu että tietoa saa vain tääl,tä muilta samanlaisilta (onneksi olette olemassa
).Tavallinen harrastelija on ymmällään, halu säilyttämiseen on kova mutta välillä iskee epätoivo että kovin yksin ja mutu tuntumalla tässä säilytän, eikä virheisiin olisi varaa mutta ihminenhän niitä tekee.

Sekulikanoja, vuohia, koiria ja kissoja.
The darkest places in hell are reserved for those who maintain their neutrality in times of (moral) crisis. D. Alighieri
The darkest places in hell are reserved for those who maintain their neutrality in times of (moral) crisis. D. Alighieri
Re: EN YMMÄRRÄ!
Kyllähän se totta on, että ensisijaisesti tärkein on kannan terveys ja se että perusominaisuudet täyttyvät, eli maatiaisten hyvä munimiskyky, haudonta, normaali kuoriutuminen ja terve jälkikasvu. Että ominaisuudet periytyvät seuraavalle sukupolvelle samoin. Sen jälkeen tulee sitten seurattavaksi poikkeamat, ja jos selkeitä nyt tiedossa olevien ominaisuuksien "virheitä" esiintyy, esim. sulkajalkaisuus maatiaisissa, (mutta, kukapa sen voi täydellä varmuudella sanoa etteikö johonkin maatiaiskantaan kuuluisikin " karvajalkoja" ? Onko tästä näyttö että kaikki kannat ovat sileäkinttuja? )tai hyvinkin suuri poikkeus ulkonäössä, pitäisi siihen kiinnittää huomiota. Haudontavaiston puutteet. Samoin jos kuoriutumisessa alkaa ilmetä vaikeuksia tai tipu kuolleisuutta normaalia enemmin. Näin minä tämän asian ajattelisin...
Re: EN YMMÄRRÄ!
Kumpi meistä lähtee ?kanamummo kirjoitti:![]()
![]()
Matka dementiaosastolle, lähtölaskenta alkoi jo!



Re: EN YMMÄRRÄ!
Minäpä tietenkin, viitaten aikasempiin viesteihini tässä ketjussa. Menee joriinit ja daaliat ihan sekasin ilosesti keskenään.
Sulla taas oli täydellisen hyvin perusteltu kommentti justiinsa niistä maatiaisen perusominaisuuksista joita tässä kannetaan yhdessä ajassa eteenpäin. Niitä vielä tarvitaan.
Toisaalta, jos ryhdytään noilla kriteereillä raakaamaan maatiaiskanoja, savitaipaleet joutuisivat äkkiä karsintalistalle!
Ainakaan ne, mitä mulla oli takavuosina, ei ymmärtäneet haudonnasta hevon peetä eikä muutenkaan olleet näin omatoimista sakkia kuin ilmikset on. Toi kommentti oli taas ihan mutu-pohjalta ja jollakin toisella on varpisti maatiaismaisempi savitaipaleita kuin mulla oli 
Sulla taas oli täydellisen hyvin perusteltu kommentti justiinsa niistä maatiaisen perusominaisuuksista joita tässä kannetaan yhdessä ajassa eteenpäin. Niitä vielä tarvitaan.
Toisaalta, jos ryhdytään noilla kriteereillä raakaamaan maatiaiskanoja, savitaipaleet joutuisivat äkkiä karsintalistalle!


Re: EN YMMÄRRÄ!
Se tais olla vain sellainen mumman pieni pelargonia
. Nythän on kevät!
Mumma kiteytti taas asian yhdellä lauseella eikä muuta tarvita. "Säilytä kanta sellaisena kun sen sait." Ei siis ole säilyttäjien asia muuttaa kantaa radikaalisti mihinkään suuntaan vaan säilyttää. Fenotyyppi silminnäkyvänä saa liikaa huomiota vaikka genotyyppi on se oikeasti tärkeä
. Jokaisella kannalla on omat parhaat ja heikoimmat puolet, kai ne voidaan suoda niille, kunhan keskimäärin täyttävät maatiaisen määreet. Ajan- ja energiahukkaa pähkäillä mikä on muka paras, kaikki ovat arvokkaita.

Mumma kiteytti taas asian yhdellä lauseella eikä muuta tarvita. "Säilytä kanta sellaisena kun sen sait." Ei siis ole säilyttäjien asia muuttaa kantaa radikaalisti mihinkään suuntaan vaan säilyttää. Fenotyyppi silminnäkyvänä saa liikaa huomiota vaikka genotyyppi on se oikeasti tärkeä

Re: EN YMMÄRRÄ!
Juurikin näin! Ja jos olen oikein ymmärtänyt säilytyksen perusteet, niin niitä parhaita puolia tulee ylläpitää ja heikompia puolia taas koittaa järjen valolla mahdollisuuksien sallimissa rajoissa välttää, eikö?Rusina kirjoitti: Jokaisella kannalla on omat parhaat ja heikoimmat puolet, kai ne voidaan suoda niille, kunhan keskimäärin täyttävät maatiaisen määreet. Ajan- ja energiahukkaa pähkäillä mikä on muka paras, kaikki ovat arvokkaita.

Ja todellakin, jokainen maatiaiskanta on arvokas ja tärkeä saada säilymään.

Re: EN YMMÄRRÄ!
Hei taas
Ostin vuosi sitten tosi mielenkiinnostavan kanarotukirjan. Tässä kerrotaan kaikista suomessa olevista kanaroduista rotutuntumerkit
Tämän on kirjoittanut Merja-Liisa Leppänen-Porttila. Nimi kanat suomen rodut 1999. Tässä kerrotaan kaikista roduista mitä täällä sumessa on rotutuntomerkit. jalat, väri, jalkahöyhennys, varpaat, kynnet, pituus, jalkojen muoto. harja, koko, muoto, pinta.pyrstö, koko, muoto, kulma, höyhenpuku. väri, muoto. korvat ja silmät, koko, muoto, väri. Tässä kerrotaan maatiaiskukon kauluksen värinimitykset esim Black, Brown, Dun, Ginger, Ginamo, Porsliininvärinen. ja sitten mainitaan maatiaisen merkittävinä virheinä pidetään vartaloltaan ruipeloa, heikko rakenteistaja kehittymätöntä tai liian kömpelöä eläintä, ryhditöntä asentoa,jalkojen höyhen peitettä tai keltaisia jalkoja, höyhen puvun raitaisuutta. Väristä kerrotaan musta (tämän rodun alkuperäinen väri), ruskea,keltainen,punainen, sininen, peltopyynvärinen, mustakirjava (valkoiset läiskät), ruskeankirjava (valkoiset tai mustat läiskät). Suomalaista maatiaiskanaa on lähes parin vuosisadan ajan esiintynyt täysin mustana värimuunnoksena. Jalat keskipituiset, ohuehkot, höyhenettömät, väriltään kovasimen tai lyijynvärisistä mustahkonsinisiin, 4 suhteellisen ohutta suoraa toisistaan hyvin erillään olevaa varvasta, jotka jalkojen väriset. Historiaa on maatiaisesta paljon esimerkiksi sitä on kutsuttu teerikanaksi. 1900-luvun alussa koitettiin parantaa tuotanto mielessä Amerikasta tuotujen hyväksi munija- ja lihakanaksi todetuilla harmaapoikkijuovaisella Plymouth Rockilla. Risteytyksestä saatu ns. Osaran kanakanta oli lupaava, mutta hiipui ja jätti jäljelle sekarotuisia periyttäviä jälkeläisiä, josta tuli merkkejä suomalaiselle maatiaiskanalle vieraat raidat ja keltajalkaisuus. ja 1950 yritettiin jalostaa Rode Island redillä. ja vuosisadan puolessa välissä koitettiin jalostaa myös Australorpsilla. jos tästä jotain selvää edes saa.
Tää on hyvä kirja netistä voi tilata.



Re: EN YMMÄRRÄ!
Kiitos muistutuksesta!
Laitankin heti tilaukseen
Itseasiassa selailin tätä tässä muuan päivänä
no juu ei tartte tilata kun ei ole missään ... 




Viimeksi muokannut Iloisten Munatalo, 31 Maalis 2012, 19:56. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Re: EN YMMÄRRÄ!
Ei kauheen hyvä kirja kun kaikki erilaiset maatiaiskanakannat kuvaillaan yhtenä rotuna
Ja ihan varmana joka maatiaiskanalla on paikkansa! Ruskea kanakanta ruskeasta pitäville, musta kanta synkkämielisille, hautomahimoinen tipukuumeileville, hyvinmuniva munanhimoisille, huonostimuniva niille jotka pitävät enemmän kanoista kuin munista...

Ja ihan varmana joka maatiaiskanalla on paikkansa! Ruskea kanakanta ruskeasta pitäville, musta kanta synkkämielisille, hautomahimoinen tipukuumeileville, hyvinmuniva munanhimoisille, huonostimuniva niille jotka pitävät enemmän kanoista kuin munista...

Re: EN YMMÄRRÄ!
Leppänen-Porttilan kirjaa kannattaa lukea vähän suodattaen. Tai en siitä tekstistä niin tiedä, mutta osa kuvituksesta on suoraan sanottuna päin p*tä. Ainakin yksi immeinen, jonka kanojen kuvia siinä on, sanoi etteivät kaikki ole ihan ok. Leppänen-Porttilalla oli muuten ainakin aikanaan maatiaisia... hmmm... jussilaa vai sittenkin savitaipalelaisia...
Muniksen "vihtori" myi vuosi sitten tuota kirjaa, häneltä voisi varmaan kysellä vieläkö niitä löytyisi.
Muniksen "vihtori" myi vuosi sitten tuota kirjaa, häneltä voisi varmaan kysellä vieläkö niitä löytyisi.
Re: EN YMMÄRRÄ!
Tää on siitä jännä juttu, että lähes kaikki muut värit voivat kulkea pikimustan värin "alla" piilossa kunnes putkahtavat näkyvilleRotukana kirjoitti:Suomalaista maatiaiskanaa on lähes parin vuosisadan ajan esiintynyt täysin mustana värimuunnoksena.

Re: EN YMMÄRRÄ!
Ilman muuta on kaikille paikkansa, ja mustahan on muotiväri. Pikkumusta erityisen nätti
Ja mikä näkyy fenotyypissä, se on myös genotyypissä. Hautomishaluttomuus esim. on varmasti geneettistä perua. Rusina kiukustuttuaan minulle kirjoitti pienellä tekstillä epäilemättä naulan kantaan, että esim. jussilalaisten hautomattomuus saattaisi olla risteymän merkki. Ja kannan kotinurkillahan tehtiin silloin 30-luvulla mitä ilmeisimmin laajamittaisia (?) jalostuskokeiluja paikallisen mustan maatiaisen ja ulkomailta tuotujen munijarotujen välillä tavoitteena jalostaa suomalainen munijarotu Hämeen musta. Jokohan se hautomainto katosi silloin ja on jonkin asteen sisäsiitoksella pysynytkin poissa, mene ja tiedä? Tosin meillä on säilytyksessä minulla ja Lautapihdillä tällä hetkellä tasan viisi puhdasrotuista Jussilan kanaa joista vanhimmatkin alle vuoden ikäisiä. Aika pieni otanta antaa lopullinen tuomio - sitä riemun päivää jos joku joskus ankaran "väkisin säilyttämisen" jälkeen alkaisi hautoa.

Re: EN YMMÄRRÄ!
^ Talbot, toivottavasti jussilalaiset löytävät uinuvat hautomisvaistonsa
, ei Roomaakaan päivässä rakennettu.
Tosi, genotyypissä näkyy se mikä on fenotyypissä, mutta välttämättä ei toisin päin. Siksipä kannattaa olla mieluummin varovainen, kuin tehdä ylimitoitettua karsintaa. Joskus ne pikku palaset loksahtavat kohdalleen ja joku ominaisuus kehittyy oikeaan suuntaan.

Tosi, genotyypissä näkyy se mikä on fenotyypissä, mutta välttämättä ei toisin päin. Siksipä kannattaa olla mieluummin varovainen, kuin tehdä ylimitoitettua karsintaa. Joskus ne pikku palaset loksahtavat kohdalleen ja joku ominaisuus kehittyy oikeaan suuntaan.
Re: EN YMMÄRRÄ!
Tätä minä juuri tarkoitin että "järjen valolla mahdollisuuksien sallimissa rajoissa " eli harkiten karsii jos karsia pitää. Koska joskushan se haettu "asia" vaan löytyy monen mutkan kautta kokeillenRusina kirjoitti:^ Siksipä kannattaa olla mieluummin varovainen, kuin tehdä ylimitoitettua karsintaa. Joskus ne pikku palaset loksahtavat kohdalleen ja joku ominaisuus kehittyy oikeaan suuntaan.
