Mies oli pannut oven kiinni ja kun tulin töistä kävin vielä katsomassa että kaikki on hyvin ja panin yövalon. Seuraavana yönä satoi 5 senttiä lunta ja aamulla oli pari pakkasastetta, minulla vapaapäivä. Aamulla ruokin kanat ja kukot ja poikaset, päivällä tein keittiössä myyjäisvalmisteluja seuraavaksi päiväksi.
Pihaan olen pannut ämpäreihin vettä jäätymään, optimistisena odotan saavani niistä jäälyhtyjä. Näin jotain kummaa ämpäreitten ympärillä, pikkulinnut niissä yhtenään käyvät tarkistamassa olisko jotain syötävää, mutta nyt oli isompi otus.
Haa! siellä hääri kaiken pienin tipuistani, niitä Siperian opettamia muutama viikko sitten meille tuodusta parvesta. Oli silloin aivan untuvikko: pienen pieni musta, pieni oli emokin. Molemmat täysin villejä. Ja nyt se pikkutipu oli jo toista vuorokautta harhaillut yksin ulkona, saanut jopa lumeen tutustua.
Tietenkin ryntäsin sitä pelastamaan sisätiloihin, joka oli offensiivi sinänsä kun en voinut avata ovea toiset olisvat sieltä vyöryneet ulos ja koko kanala ois kylmennyt.
Sain kuin sainkin sen luudalla hätistettyä entiseen maitohuoneeseen, jonka ovi oli sille outo, sieltä sitten on yhteys ent navettaan ja tosi kiire oli pikkumustalla syömisen äärelle. Toivoakseni se on kana, aika näyttää. Kukkoja niissä peijakkaan Siperialaisissa on muutenkin ihan riittämiin.
Mahtoi olla aika seikkailu!