Kyllä se eka kukko oli meilläkin vaikea. Sattui vaan olemaan sellainen tapaus, että kävi ihan täpöillä aina kenkiin kiinni kun meni kanalaan kanoja hoitamaan, joten ei ollut kovin vaikea päätös. Isäntä teurasti, minä autoin. Sen jälkeen on aika monta kymmentä kukkoa tullut jo teurastettua täällä kotosalla, ja sanoisin että on nykyään vähän helpompaa. Isäntä teurastaa yleensä, mutta on sitä itsekin tullut kirvestä heilutettua muutaman kerran.
Vaikeinta itselleni on päätösvaihe, mutta kun päätös on tehty, kaikki on aika helppoa. Kukoista jotkut saavat nimet, jotkut eivät, mutta kaikkia ihaillaan
Ja syödään silti hyvällä ruokahalulla. Vaikein kukko oli vastikään lopetettu Jooseppi, joka oli ollut meillä melkein alusta asti, ja joka lopetettiin vanhuuttaan, ei pataan laitettavaksi. Nytkin on kanalassa muutama kukko liikaa, ja olen hyvillä mielin kun nekin saadaan pakkaseen, kun aiheuttavat mokomat aikamoista hulinaa kun johtajakukkoa ei enää ole
Tuosta koirille syöttämisestä, tunnen pari koiraihmistä jotka sanovat syöttäneensä kanoja luineen koirilleen jo kymmenen vuotta (raakana, ei kypsennettynä) eikä ole tullut mitään ongelmia. Tuoreet kananluut tuntuvat ainakin omaan käteen aika pehmoisilta ja joustavilta, eivät kovin lohkeavilta. Itse olen antanut koirille kanaa luineen raakana, mutta koitan pysyä aika pienissä kertamäärissä. Iso määrä luumassaa voi kai aiehuttaa suolitukoksia ihan sinällään. Tiedä sitten onko yhdessä kanassa isolle koiralle niin paljon luuta. Ainoa haitta luiden syömisestä meillä on olleet hel**tin pahanhajuiset suolikaasut
En ole kuitenkaan mikään asiantuntija koirien ruokinnassa, huom.
. Itse olen syöttänyt koirilleni (tällä hetkellä minulla on tosin vain yksi koira) vuosien varrella raakana vain naudan mahaa ja joskus naudan jauhelihaa. En ole perehtynyt barffauksen saloihin joten raa'at sianluut eivät ole tulleet ajankohtaiseksi 
. Keskustelu taisi kyllä nyt mennä sivuraiteelle "koira" 
. Seuraavalla kerralla kaulankin katkaisen
