Hienot ilmat, piisais vaan

[pikkupi]

On ollut muutamina viime päivinä ihan kerrassaan upea sää. Lämmintä kymmenisen astetta eikä tuulta saati sadetta nimeksikään. Jonnain päivinä on aurinko armaskin pilvien välistä kurkistellut.
Niinpä minä olen päästänyt kanalaumani ulos. Ja sinne ne vyöryvät oven täydeltä. Kymmenkunta "omaa vanhaa" talonväkeen kuuluvaa rientää tutussa porukassaan ties minne, mutta hupaisaa on seurata näitä tulokkaita.

Jos kuka on lukenut: Pyydydystysniksejä kehiin niin sitten tietää millaista väkeä on kanalassani noin 40 päätä. Emokanoja joilla kaikenikäisiä poikasia. Jollain vain yksi jollain kymmenen. Tuota nuorisoa on paljon ja ne ehtivät kaikkialle. Suuren pajun alla oleva lehtikerros käännetään joka päivä- juu kyllä sen alla on hyvin matoja. Vanhat kukot vievät näitä "uusia rouvia" auringonkukkapellolle ja jopa metsään. Pienetkin poikaset piipittävät perässä. Ja lentävät yli esteiden...
Asumme ihan metsän keskellä ja kahdella koirallamme on ihan stressi kun ne vahtivat niitä kaakottajia, tai siis vahtivat ettei kettuja pääse likimain.
Haukka oli elokuussa tappanut yhden vanhan rouvan, päivänä jolloin emme me ihmiset olleet kotona. Koira riensi heti töistätullessani minulle näyttämään kuinka oli käynyt. Sen koommin (koputan puuta) ei sitten ole haukkaa näkynyt. Muuttolintujahan nekin ovat?

Ovat nämä tulokkaat hyvin omatoimisia, heti ne tultuaan tarkistivat koko uuden miljöön. Kiipeilivät! pitkin seiniä ja ikkunanpieliä ja söivät kaikki hämähäkit. Muutenkin ne hyökkäävät ruuan kimppuun arvelematta ja kaikki kelpaa. Että jos Siperian opettamia kukkoja hal*uatte porukkaanne niin tervetuloa keväällä noutamaan.-----------------------

[Tarmokas]

Muutuin vihreeksi kateudesta heti aamutuimaan .

Meillä OLISI myös täällä keskellä metsää mahdollisuus päästää nuo kuopsuttajat vapaaksi, MUTTA metsä täynnä mm. supeja, ilveksiä ja kettuja. Ilmassa jatkuvasti näkee haukkoja ja merikotkia, (joiden kananmetsästys halusta en ole varma).

Pihalla kaksi Suomen lapinkoiraa, joilla aivan hillitön riistavietti. Pitävät nämä pikkupedot ja linnut pois pihapiiristä kyllä, mutta en kyllä luota niihin kananpaimentajina . Riistavietti voittaisi varmaan paimennusvaiston.

Eilenkin kun talitintti lensi päin ikkunaa ja lähti siitä vähän pökerryksissä lentämään, niin näm kaksi järjenjättiläistä jahtaa sitä ympäri pihaa, itse huudan kuin hinaaja, että mitä te touhuatte, kun en ensin huomannut koko tinttiä, joka oli jahdin kohde:smt037.

Molempien kuulo napsahti just pois päältä, kun keksittiin joku jahdattava . Piti siis hankkia paimenkoira, joka olisi vähän kovempi kuin esim. partis ja turkistaan helppohoitoisempi. Niin, ja sitten otettiin kaveri, kun ajateltiin että tuo eka viihtyisi paremmin kotipiirissä kun olisi kaveri. Voin kertoa, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo . Tosin täytyy myöntää, että parempaan suuntaan ollaan menty, kun kaveruksille on tullut ikää lisää. Muuten ovat maailman ihanampia otuksia .

No, meni ohi aiheen, mutta tulipa purkauduttua...

[pikkupi]

Luulisin jotta saisit ne koirasi oppimaan kanojen paimentajiksi. Meillä ainakin on jokainen koira oppinut, niitä on 40v aikana ollut aika monta, kaksi useimmiten kerrallaan ja jopa vieläpä aikuisena meille tulleita melkein kaikki. Ei sentään mitään metsästyskoiria eikä terrierejä mutta lapinkoiria on ollut kaksikin. Kissoihin totutin ne ensin ja kissat koiriin. Sitten lintuihin joita on ollut myös melkein aina jotain lajia kanoja tai hanhia tai molempia.

Kettuja vilisee metsässä, mutta koirat ajavat ne huis hiiteen mielellään. Pahempi juttu ovat nuo metsästyskoirat joita joskus harhautuu pihapiiriin. Ne käyvät kanojen kimppuun siekailematta, tosin koiramme eivät sitä hyväksy ja tulee kauhea tappelus.
Haukoista vielä senverran, että ne haukat joita näkyy lentelevän eivät ole kanahaukkoja. Kanahaukka tulee puitten välissä, mielellään maata hipoen ja hyökkää sitten matalalla. Kotkien saalistustavoista en täällä maalla, kuivalla maalla, ole saanut mitään käsitystä.

Eivät ihan kaikki koirat ja kissat ole ylimpiä ystävyksiä olleet, mutta sietäneet toisiaan ovat kaikki. Muistan Murun joka oli pieni laivakoira ja se meni heti toiseen huoneeseen jos kissa tuli ovesta. Se ei katsonutkaan kissoihin päin, ja oli onnensa kukkuloilla jos sai ajaa pihaan tulleen vieraan kissan pois. Toinen koiramme on dobermanni! lempeä otus, muttei sekään ystävysty kissojen kanssa, suhtautuu niihin ylhäisen välinpitämättömästi. Mutta vuohta se pelkää, ei mene uloskaan jos tietää että vuohi sarvineen on siellä.