Ei ollut; ne kukot kun ovat nimettömiä (ensi vuonna en anna sellaisille ankoillekaan nimiä, jotka pataan joutuvat)
Yksi vaikeus vaan tuli eteen: suolistus aika helppo tehdä kun kun käsittelee peräpäästä sisukalut, mutta sitten kun pitäisi ottaa kurkun kautta ruokatorvi ja kupu irti niin ei oikein minulla onnistunut -se oli yhtä tuhraamista. Olen opetellut suolistuksen sen yhden hyvän kuvasarjan perusteella joka täältä muniksesta löytyy, mutta tuota ruokatorvea ja yläpäätä en vielä ole ymmärtänyt miten se helpoiten onnistuisi
Vastenmielistä on kukkojen teurastus kasvissyöjällekin. Halusipa tai ei, vapaat pihakukot ovat yksilöllisyydessään melkeinpä koiramaisia olentoja. Istuin penkillä teroittamassa vesuria ja muutama teuraaksi aiottu hyppäsi viereen puuhaa ihmettelemään. Soitin naapurin isännän vesurin heiluttajaksi ja olin itse vain pitelijänä. Raadot päätyivät toiselle naapurlle jatkokäsittelyyn ja ruuaksi. Enpä usko tuon jatkossakaan huviksi muuttuvan.
Pirjo kirjoitti:...tai tuli sittenkin!
Nyt ei enää kukkopoika hyökkäile silmille kun menen navetalle; elämäni ensimmäinen kukko teurastettu, kynitty ja suolestettu ihan yksin. En olisi viisi vuotta sitten uskonut Helsingistä tänne muuttaessani että vielä jonain päivänä sellaisen asian itse hoidan...
Toinen sai vielä jäädä navetalle tepastelemaan, mutta jos se häijyksi osoittautuu niin saa seurata veljeään.
Hienoa Pirjo ! Ehkäpä me muutkin suoriudumme tehtävästä sitten kun se hetki koittaa...Ja IloMuna , Marttihan on ensimmäisen tipueesi ensimmäinen (todennäköinen) kukko! Eihän sitä tietenkään pataan voi laittaa . Martilla on Erityinen Merkitys ! Jospa sille löytyisi sitten oma koti ja kanaparvi, ellei sovulla mahdu omaan parveesi . Ja ne muut tipusihan on tietysti kanoja, vai mitä ?
Hienoa Pirjo
Kyllähän se koville ottaa, mutta itsepähän päätin että omillaan olis tultava toimeen. Serkku ei aina pääse lopettamaan kukkoja ja pahasti loukkantuneet on saatava lopetettua nopeesti. Musta oli tosiaan helpompaa laittaa sit kaikki teurastettavat kerralla ja siinä tilanteessa eka oli pahin ja loput meni helpommin. Nyt jos ottaisin saman uudelleen, luulen et eka olis taas yhtä vaikee.
Mulla oli kans alkuun vaikee löytää henkitorvi ym sieltä kaulasta, mutta parin harjotuksen jälkeen ne alkaa tunnistamaan paremmin. Ehkä neljäs teurastus meni mulla vasta sujuvammin. Ja yhtäkään pikkukukkoo en saanu nahkoineen, kun kaikilla tahto nahka revetä kyniessä...
Aleksandra kirjoitti:Hienoa Pirjo ! Ehkäpä me muutkin suoriudumme tehtävästä sitten kun se hetki koittaa...Ja IloMuna , Marttihan on ensimmäisen tipueesi ensimmäinen (todennäköinen) kukko! Eihän sitä tietenkään pataan voi laittaa . Martilla on Erityinen Merkitys ! Jospa sille löytyisi sitten oma koti ja kanaparvi, ellei sovulla mahdu omaan parveesi . Ja ne muut tipusihan on tietysti kanoja, vai mitä ?
Pirjo kirjoitti:Yksi vaikeus vaan tuli eteen: suolistus aika helppo tehdä kun kun käsittelee peräpäästä sisukalut, mutta sitten kun pitäisi ottaa kurkun kautta ruokatorvi ja kupu irti niin ei oikein minulla onnistunut -se oli yhtä tuhraamista. Olen opetellut suolistuksen sen yhden hyvän kuvasarjan perusteella joka täältä muniksesta löytyy, mutta tuota ruokatorvea ja yläpäätä en vielä ole ymmärtänyt miten se helpoiten onnistuisi
Kaikki suolet, ruokatorven ja kuvun saa vedettyä kerralla alakautta pois kun irrottelee ruokatorven kaulalta ja soliskuopasta. Itse teen ensin kunnon viillon kanan alapäähän ja sitten puukon kärjellä puhkaisen soliskuopan (en ruokatorvea). Ruokatorvi näkyy hyvin kaularangan vieressä, sen kun saa ensin irrotettua kaularangasta ja solisluiden sisältä niin koko satsi tulee yhdellä vetäisyllä alas. Ihan sormikopelolla voi tunnustella mistä ruokatorvi ja kupu ovat vielä kiinni ja irrotella sitä mukaan. Keuhkoja yleensä joutuu kaivamaan pidempään.
mik kirjoitti:mullakin vaan vaikeutuu ja vaikeutuu. Nyt "krapula" kestää jo pari yötä ja en saa nukutuks, ku vaan pähkin sitä lopetusta. Viimeks lopetinkin niin, et tein se pimeessä, et en nähnyt kukon silmiä. Silti jäi kahdet yöunet väliin.
Tiedän tunteen Mik, jouduin päättämään kanahaukan aloittaman homman... Ja kukko oli ekan ja ainoan haudonnan
ensimmäinen tipi, vajaa kymmenen vuotta pihassa kulkenut lempikukkoni. Toivoin, että olisin voinut "harjoitella" jollain nimettämällä patakukolla, mutta että pitikin tällä rakkaimmalla aloittaa! Kaksi unetonta yötä mullakin asian tiimoilta kului.
Sepä se. Kun meilläkin on pieni kotiharrastekanala. Joka vuosi on annettava edes jonkun hautoa. Meidän kanasekoituksemme ovat hirmuisen hautomaviettisiä, ensimmäiset aloittavat hautomisen tyhjään pesään jo yleenä helmikuussa. Ja jotta pienen parven saisi pysymään elinvoimaisena, täytyy joka vuodelle saada pari kanaa lisää. Olen ratkaissut ongelman niin, että nostelen toisiaan sietäviä ystävyksiä samaan pesään hautomaan (parhaimmillaan kolme samaan) ja annan haudottavaksi n 5 munaa. Saman teen seuraaville kolmelle. Eli noin kymmenestä munasta kuoriutuu yleensä puolet kukkoja ja aina niin ihania! Miten sitten päätät mikä kukko saa jäädä, kun talven yli ei taho millään mennä kahta enempää kun kanoja on n 10. No raiskarikukot pääsevät päiviltä pian, mieheni on metsästäjä, lopettamisessa ei ongelmaa. Mutta sittenkin jää yleensä vielä pari mussukkaa ja jostain syystä lapsetkin sylittelevät kukkoja enemmän. Vaikka emme nimeä kukkoja ja puhumme jo etukäteen ettei meille voi jättää montaa kukkoa, kun ne tappelevat. Etsin syksyllä koteja, mutta kun kukoista on ylitarjontaa, niitä yleensä mihinkään saa sijoitettua. Ja kun on pientä sorttia kooltaan, ei ole niistä juuri pataan laitettavaa, vaikka eettisempää syötävää varmasti olisi kuin tehotuotetut broilerit!
Meillä menis varmaan kissoille Koiralle ei voi antaa luineen, mut kissoille olen uskaltanu. Eipä ne niitä luita tunnu edes syövän. Kaluaa puhtaaks ja leikkii.
mik kirjoitti:Miks koiralle ei voi antaa luineen? Kylä mä heitän ihan kokonaisen kukon koiralle ja hyvin menee.
Linnun luut lohkeavat pituussuuntaan, eli niistä voi muodostua teräviä piikkejä jotka sitten voivat huonolla tuurilla aiheuttaa koiran suolistossa vaikeitakin ongelmia. Aiemmin ainakin opetettiin, että sian ja linnun luita ei saa syöttää koirille em. syystä. Naudan luut ovat turvallisia. Nimim. 35 vuotta koiria omistanut . En tosin tiedä, onko tästäkin asiasta nykyään uudempaa tutkimustietoa...
Lintujen aina, sian keitettynä. Ell,ltä viimeks kysyin asiaa ja sian kypsentämättömiä luita saa antaa koiralle. Kanan hauraat ja ohuet luut koira saa mun ymmärtääkseni liian helposti purtua säröiks ja nielee liian suurena. Muista se saa kalvettua hitaasti pienempiä paloja, kai
! Ehkäpä me muutkin suoriudumme tehtävästä sitten kun se hetki koittaa...Ja IloMuna , Marttihan on ensimmäisen tipueesi ensimmäinen (todennäköinen) kukko! Eihän sitä tietenkään pataan voi laittaa 
. Martilla on Erityinen Merkitys 
! Jospa sille löytyisi sitten oma koti ja kanaparvi, ellei sovulla mahdu omaan parveesi 
. Ja ne muut tipusihan on tietysti kanoja, vai mitä 
?
. En tosin tiedä, onko tästäkin asiasta nykyään uudempaa tutkimustietoa...