Nä oon ottanut tavakseni aina satunnaisin väliajoin napata jonkun kanoista tai kukoista kainaloon ja tarkistaa perusasiat: näkyykö loisia, onko pylly puhdas, onko silmät kunnossa ja miltä kynnet näyttävät. Oikeastaan koskaan ei ole tullut muuta vastaan, kuin joku yksittäinen pitkä kynsi, jonka olen napsaissut lyhyemmäksi. Tapaa olen kuitenkin ylläpitänyt, koska kanat tottuvat käsittelyyn ja rauhoitaahan se omaakin mieltä, kun on väki kunnossa.
Tänään otin yhden kanan kainaloon, niin sillä olikin yhden varpaan ympärillä peukalonpään kokoinen to-del-la kova kökköpallo. Sen sitten liottelin ja leikkasin ja raaputtelin ja pyyhin pois. Aika kauan meni sitä pehmitellessä, mutta palkitsevaa oli, kun varvas oli taas puhdas. Kun päästin kanaa takaisin karsinaansa, se jäikin tyytyväisenä istumaan kädelleni. Hyppäytin sen sitten sinne parvensa joukkoon, mutta kun käännyin lähteäkseni, kana käveli perässäni takaisin käytävälle, jossa sitä siis hoidin. Oli vissiin niin mukava pedikyyri, että olisi halunnut lisääkin!
Mutta asia siis oli se, että en kyllä helposti olisi pehkua vasten huomannut kökköpaukkua, jos en olisi kanaa syliin napannut. Ties mikä vaiva tai tulehdus siitäkin olisi ajan kanssa tullut. Että vinkiksi vain muillekin.. Mukavaa tässä tarkistustavassa on se, että voi olla tyytyväinen sekä siihen ettei löydy mitään että siihen, kun löytyy jotain.
