Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen

[pulina]

Aika hienoa on, jos Pulina pystyt tipusta päättelemään onko vika perinnöllinen vai ei. Ja eritoten jos vielä voi määrittää ettei viallinen geeni pääse eteenpäin periytymään. Sanavalinta voi olla hyvinkin vapaa, muuta tällaiseen vastuullisuuteen en usko meistä kenenkään pystyvän.

Anteeksi mutta väitinkkö että pystyisn mielestäsi?

[monnilainen]

No, kirjoitit, että tärkeintä on varmistaa varmasti, ettei ongelmissa kyseessä ole perinnöllinen geeni ja ettei se pääse jatkumaan perimässä. Siihenhän tuskin on mahdollisuuksia. Ja tähän on turha lähteä jatkamaan sen enempää.

[Suvianne]

Kantojen oli ne sitten sisäsiittoisia tai "kaukkaa" haettuja pienen kannan jäseniä terveyttä ei takaa mikään muu kuin se, ettette elvyttele niitä selvästi sairaita eläimiä elolle. Kuinkahan monta kertaa täälläkin palstalla on annettu jos jonkinlaista ohjetta siihen miten esim vänkkyrävarpaisia tai selvästi sairaita ihania untuvikkoja vois elevyttää. Jos kannat halutaan pitää terveenä, tälläinen aines nyt ainakin pitää karsia pois. Varsinkin silloin jos on kyse jostain sellaisesta rodusta tai kannasta, jossa on mahdollisuus sisäsiittoisuuteen.. Koirapuolella asiassa on kyseessä rahat, mut ainakin mulle on se elikon hyvä elämä tärkee.. minkävuoksi se perinnöllisesti sairasta viiriäistä ei oo lopetettu? Sivumennen sanoen olen ruvennut epäilemään joidenkin ammattilaistenkin etiikkaa siitä, minkä on eläimen kannalta paras vaihtoehto. Omistajaa siinä enemmän ajatellaan ja hänen tunteitaan eikä eläimen kärsimistä

Komppaan!
Minä en auta enää ollenkaan tipuja. Siinä on minun raja.
Annan nopean kivuttoman kuoleman jos on mitään vikaa tai ei pysy parven perässä.
Keällä lopetin kaksi tipua, jotka olivat näennisesti terveitä, mutta molemmat olivat pahnan pohjimmaisia ja jäivät jälkeen parvesta.
Toisella oli jo pylly likainen, että oli päässyt jo palelemaankin.
Olisi ollut helppo pelastaa, mutta haulan sekä sekarotuisteni, että varsinkin Alhojeni olevan vain "parhaita"
Ja minun kotipiha edustaa luonnon valintaa.
Harakka vei kolme tipua kesällä.
Ne olivat myös jälkeen jääviä jotka eivät pysyneet emon lähellä.
Alhojen kohdalla en myöskään aio konehaudottaa vaan saavat itse hautoa ja hoitaa. Selvää sitten kuka selviää.
Mutta nyt onkin mainio aines kanalassa.
Kaikki terveitä ja munivat.

Ihme kuolemia ei ole ollut vissiin vuoteen.
Ja mitään sairauksiakaan ei ole ollut.

[pulina]

Komppaan kanss! Kuoriutumisessa ei missään nimessä kannata auttaa vaikka mielitekiskin.Sääliksihän siinä sitä reppanaa käy, mutta niin on parempi. Kippuravarpaista ei ole kokemusta onneksi mutta en rupeais suoristtamaa.Luonnonvalinta on se kaikkein varmin ja paras keino.Aina ei sitä vikaa vaan heti ole nähtävissä. Mielestäni jos eläin pärjää (kivutta tietty) ei sitä kannata lopettaa. kunhan merkkaa sen selvästi niin ettei myöhemmin unohdu esim siitosmunia kerätessä.

Sitä lähinnä tarkoitin että jos edes epäilee että joku kana tuottaa sairaita poikasia niin ei sitä kannata käyttää poikasten hankintaan. Ihan vaan maalaisjärkeä käyttäen. Ei sen kummenpaa.

[Suvianne]

Sen verran pitää tieten korjata, että eihän lemmikkien pelastelu tieten haittaa.
Jos kärsimykset on kohtuulliset. olin alussa ihan yhtä höveli..
Mutta myyntiin ei kyllä pitäs sellasia laittaa, eikä heidän jälkeläisiä.
Minä en ala edes tuohon merkkailuun, koska haluan itselle hyvän parven ja terveen ja vähentää riskin tuleviin vammoihin ja sairauksiin.
Siksi olen heti raaka.
Koska enemmän se harmittaa sitten isompana. Ja mitä enemmän olet hoivannut, sen enemmän harmittaa.

Minulla on ollut pukki joka tuli älyttömän sisäsiittoisesta laumasta. Silloin en tiennyt enkä tajunnut edes tollasia..
Sen jälkeläinen syntyi ilman peräaukkoa ja kerkesi kärsiä monta tuntia, ennenkuin päästiin lääkäriin ja eläinkääkäri totesi aisian.
Se oli ihan kauheaa ja se kun näin, että ei todellakaan ollut peräaukkoa, niin se oli niin järkyttävää, että meinasin oksentaa.
Voitte kuvitella mitä tarkistan joka elukalta nykyään kun syntyvät....
Se eli kolme päivää ilman että tajusin ollenkaan. ja yhtäkkiä meni huonoon kuntoon.

[pulina]

Noi on kyllä kauheita juttuja.... Aina sitä vaan toivoo ettei sattuis omalle kohdalle Olen kyllä samaa mieltä siitä että se lopettaminen on usein paljon armeliampaa. Joskus tuntuukin että pelastaminen olis enemmän ihmisen omien tuntemustensa tyydyttämistä kuin vastuullista auttamista. Heikkoja on meistä niin moni, ainakin minä myönnän olevani säälivää tyyppiä. Sääli on sairautta.....

Sen takia nykyään mielumin ostan "valmiita" elikoita kui haudotan. Tulee kalliimmaksi, mutta eipähän ole niin iso riski että joutuu lopettamaan. Miehenikin on vähän samaa tyyppiä kuin minä. Lopettaminen tekee niin pahaa vaikka tietää että se on ainoa oikea ratkaisu. Sen takia potuttaakin kun ihmiset ottavat tiedostaen valtavia riskeja kun paritetaan läheistä sukua olevia tai niitä "suoristettuja" yksilöitä.

Kovasti arvosta tollaista asennetta niin kuin edellisellä kirjottajalla. Silloin oikeesti tietää että kasvattamat linnut on mahdollisimman terveitä.

[maunu_muori]

pien vinkki.. mie täällä parhaillaan niitän, sitä mitä tein neljä vuotta sitten, kun poikimahalvaukseen kuolleitten emien uuhikaritsoita paapoin..nyt ei ainakaan ollu kyse mistään väärästä kivennäisestä, siks täällä on vähän aikee fiilis, näitten pelasta elolle asioitten kanssa...tirppa on paljon helpompi hävitettävä kuin karitsa, jonka emä menee halvaukseen .. mut sekin pitää ajatella etukäteen perinnöllisenä taipumuksena, jolle ei kertakaikkiaan voi mitään... vaikka seisois päällään tai roikkuis seinällä.... montakohan menee.... nyt .. toi oire pitää nähä ihan heti, ennenkuin elikko on yhtään sitä ilmassu... pitänee selata taas kerran kaikki paperit ja poimia ne erikoiset tehohoitoon.... ETUKÄTEEN, lammaksilla se oireitten ilmaantumisen jälkeinen hoito ei taho millään ehtiä ajoissa.

Pien VINKKI , kun ostatte karittoita, niin kysykää, miks pullovaavi myydään halvalla, elkää ostako kuolleen emän jälkeläisii, vaikka ilmaiseksi jaettaisiin...jos aiotte teettää niillä karitsoita joskus tulevaisuuessä. Ilman poikimisia sellainen voi olla ihan kiva lemmikki, mut elkää missään tapauksessa haaveilko niistä omista vaaveista, siitä ei tuu kuin suur suru!!! ...

OIkeesti pelottaa että menee tänä vuonna aika monta.. vaikka oon kaikki helkutin kivennäisjutut lukenut ulkoo---ja roppeja ostettu monella sadalla erkillä varuulta .. poikii niitten jälkeläissi kolmannessa ja neljännessä polvessa(ja ekoja tapauksia en ees tajunnut mikä tuli näille puuhastelijoiden elikoilla).. kun kele ne kauniit monenkirjavat uuhikarittat säästin.. tai tasaruskeet tai mäyrät tai muflonit... .. vaikka pullottamalla ja tehohoijolla...ai niin toi muflonigeenii kantavan emän(emähän meni jo toisella kerralla meillä ollessa, oli kait kolmas poikiminen kaikkiaan) tytär kuoli viime keväänä... poikimahalvaukseen... että ehkä ei ois kannattanut, sisko tuolla kamppailee roppien avulla jalattomana.... että tälläisin tunnelmin kehotan kanojen kohalla siihen helppoon ratkaisuun, ja luulen ettei tää oo kellekkään harrastajalle sellainen tavoitetila.. ees tirpukoissa...

ne elikot , joilla on terveet geenit meillä porskuttaa ihan ilman ongelmia, osa vaan on näitä, parasta ennen päivä ennen syntymää tapauksii

[Xaus]

Voi itku, muori.

[maunu_muori]

no ei tässä voi muuta aatella kuin että kaikki on tehty , mitä on osattu ja loput hoitaa lauhaluoma .. olis ollut ehkä paras ratkasu jo vuosia sitten että ostaa ne eliko katraasta joissa on monivuotinen ammattimainen jalostus eikä pelasta padalta yhtään mitään.., luulen että esim lihasulan lampolassa ei paapota ....

muutamalle lampurille oon asiaa vuodattanut, mut kun tiiän, että täällä on niitä harrastelijoita, niin siksi kerroin, että tälläinen mahollisuus PITÄÄ muistaa... musta tää sopi tähän kohtaan jossa puhutaan siitä geeniperimästä olisinhan mää tän voinut sinne lammasosastoonkin kirjottaa, mut kun se olis ehkä ollut niitten ihanien karitsakuvien jälkeen vähän kuin kiellettu alle 18 v.

[siimis]

Kurja juttu, muori - otan osaa! Koirapuolella on tunnettu tosiasia, että usein esim. polttoheikkous on perinnöllinen ominaisuus. Siksi en ihan helposti ottaisi jalostusnarttua keisarinleikatusta pentueesta, jos kyseessä on rotu joka yleensä synnyttää itse. Ellei ole jokin selkeä syy, esim. virheasento tm. synnytyseste.

Kuitenkin tuosta viiriäistipujen teippailuista minulla on sellaista omakohtaista kokemusta, että nuo vänkyrävarpaat eivät läheskään aina ole todellakaan mikään perinnöllinen ominaisuus. Yleensä on haudonnassa sattunut jokin virhe, kosteuksissa tai lämmöissä, tai sitten vanhemmilla on jokin ravintoaineen puutos. Itse olen teippaillut yhtä tipuetta, jossa oli tosi monta vänkyrävarvasta. Tulokset oli hyviä - teippasin vain pahimmat, jotka eivät päässeet itse kävelemään. Lievemmät oikenivat itsestään päivässä-kahdessa. Teipatut oikenivat samassa ajassa. Jokaisesta tuli terve, normaali viiriäinen ja ne ovat myös jättäneet tervettä, normaalia jälkikasvua.

Minusta on väärin toisaalta myös pistää päiviltä tipuja, joita voi helposti auttaa terveeseen normaaliin elämään. Etenkin silloin, jos tuo kampurajalka on ihmisen = hautojan aiheuttama, eikä perinnöllinen. Tietenkin sitä on vaikea päältä päin sanoa, mistä se vinkuravarvas johtuu, mutta jos haudonnasta yhtäkkiä suurin osa on vinkuroita vaikka samoista vanhemmista aiemmin on tullut priimaa... - ... sanoisin että syy on hautojassa. Vastuullisuus on sitten sitä, että näistä "korjatuista" hautoo ensin itselleen koe-erän, ennen kuin pistää siitosmunia myyntiin.

Täytyy vielä sanoa, että en pidä tämän viestiketjun otsikosta. "Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen" - viirujen kasvattajat ovat siis vastuuttomia? Minusta ensinnäkin jokainen taplaa tyylillään - kukaan ei pakota ostamaan viiriäisiä kasvattajalta, joka harrastaa sukusiitosta sukupolvi toisensa perään. Ostajallakin on vastuunsa, ottaa selvää etukäteen mitä on ostamassa, esim.

Omat lintuni ovat peräisin neljältä eri kasvattajalta ja nyt kahden vuoden jälkeen hankin uutta verta. Mitään sisäsiitoksen merkkejä en ainakaan omassa parvessani ole havainnut, päin vastoin. Viiriäiseni munivat hienoja isoja munia ja itävyys on ollut ihan kohtuullinen. Parannettavaa tietenkin aina on, ja olenkin tosi tyytyväinen juuri ostamiini uusiin hienoihin lintuihin. Mielenkiinnolla odotan niiden vaikutusta seuraavaan sukupolveen!

Ps: mainittakoon, että viikon vanhoista viiriäistipuista ei yhdelläkään ollut vinkuravarpaita, vaikka vanhemmissa oli niitä "korjattuja". Kaikki ovat terveitä, reippaita, suorakoipisia tipuja

[Maattari]

Voi surku muori Mutta hyvä kun laitoit tarinaa tänne, Kasvattaminen on paljon pohdintaa vaativa asia, joskin mukavaa. Onneksi ei ole tarvinnut näin paljon miettiä kun on itse lisääntynyt

[Rusina]

Onneksi ei ole tarvinnut näin paljon miettiä kun on itse lisääntynyt

Niinpä!!! Tosin mun äiti kerran tokaisi, että jos meidän suku olis koiria, niin oltas kaikki jalostuskiellossa, sen verran remppaa joka paikasta . Onneks me immeiset ei kuuluta pevisaan .

[vardenji]

Näimpä Lapsia ei ittellä oo(eikä näillä näkymin tule, vaikka vasta parikymppinen olenki) mutta oon niin sukusiittosta sukua, et parempi etten sitä jatka Veljenmukuloita on si kuitenkin jo... 5... eiku... 9? Yks niistä on valmiinasaatu, joten sillä ehkä vähän puhtaammat geenit(tosi se on se ainut lievästi vammanen, muut terveitä)
Mullahan oli kans toinen kuttu vähän liian sukurutsanen. Ei niin pahasti että olis mitään puuttunu, mutta mielenvikanen. Sarvet ei ottanu kyllä kasvaakseen ja kasvo oudosti. Lihoiks pistin kun alko lapsille kiukuttelemaan.

[maunu_muori]

yhen sain hoijettua, niistä jalatomista.. tuikkasin niin paljon roppia, että tokeni, mut loi karitsat(neljä oli)... vielä on aika monta jäljellä, joilla on riski. Nyt oon syöttänyt niille lehmien poikimahalvausta estävää kivennäistä, kun pääosin ovat suomalaisii lampaita, niin kuparin kanssa ei tarvii olla ihan niin varovainen. Toivottavasti noi oli ny viimoiset tänä vuonna, ottaa vaan lujille, aina nää ongelmat. Niitä vaan vatvoo ja vatvoo, että mikä meni pieleen. .. tolta jonka sain elolle, on mennyt samaan juttuun mumma ja äitee.... et ne pelasta padalta ei ehken oo.. ihan niin kivoja aina..vielä on monta jotka poikii neljättä tai kolmatta kertaa... ja nelosii .. luulen , kun esikkoina ja toisella kertaa on tehneet kolmosii..

[Nro123456789]

Tämä topicci laittoi miettimään kasvattamista ja sen etiikkaa.

Olen itse aika herkkä ja säälivä, mutta olen isältäni oppinut tietyn asenteen tiettyjä lainalaisuuksia kohtaan. Sääli ei mielestäni ole sairautta, mutta se on raaka peli ranualla ja miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä...

Omat viiruni tuntuvat vahvoilta ja terveiltä. Sen kymmenkunta munaa noilta ajattelin hautoa poikasiksi ja hommata sitten uutta verta sekaan. Tuo oli hyvä neuvo, jättää auttaminen kuoriutumisessa väliin. En ollut koko asiaa ajatellutkaan aiemmin luonnon kannalta. Ja tuo lauman hitaammat poijes. Näin se on nähtävä: vahvimmat selviävät.

Tänään pohdiskelin muutenkin eläinmaailman etiikkaa: kuinka paljon eläimetkin kokevat syrjintää ulkonäkönsä vuoksi Samoin olen hoksannut, kuinka tärkeitä nuo ns. "paskalinnut" harakat ja varikset ovat puhdistamaan teitä ja teidenvarsia kuolleista eläimistä.