Onneksi on Munis, että mekin huomasimme Börjen ja Toukon kalkkkijalat

. Onneksi eivät ole vielä kovin pahoiksi päässeet. Touko oireilee liikkumattomuudella, Börje ei niinkään. Ne ovat kanaparvemme säikyimmät tyypit. Ovat muuten molemmat chaboja, onko arkuus ja varautuneisuus joku rodun erityispiirre?
Pääsivät mäntysuopa-jalkakylpyyn ämpäriin pyyhkeen alle, yksi kerrallaan ja yksi päivässä

. Siellä olivat ihan rauhallisina molemmat. Pukeuduin jätesäkkihameeseen, kana selälleen syliin makaamaan ja kumihanskalla rapsutin helposti irtoavat ruvet pois. Sitten sivelin jalkoihin tahnaa, jonka olin sekoittanut mehiläisvahasta, oliiviöljystä ja valopetroolista. Siinähän hengittelette syyhypunki
Börje kuivatteli itsensä minnekään liikkumatta puuhellan sopivasti lämpimän levyn päällä. Kakkoikin vain kaksi kertaa

Touko piti kuivata hiustenkuivaajalla kun levy oli vähän kuumempi...
Molemmat linnut tuntuivat todella nauttivan hoidosta. Muutaman päivän päästä pitäisi varmaan uusia jalkahoidot. Toivottavasti tehoaa. Ensin vähän harmitti, että tuli tuollainen riesa melkein kananpidon alkajaisiksi, mutta nyt se tuntuu jo tosi hienolta jutulta. Saa heti tuntumaa kananhoitoon ja linnutkin taitavat kesyyntyä, huomaavat että ei me ihmiset sentään NIIIIN kauheita olla. Ja nyt kyllä päivittäin tuijotellaan lintujen jalkoja, ei kai vain muilla silosäärillä näy röpylöitä?