Voi meidän uunilintua
Avasin tänään tipulan väliaidan vähäksi aikaa. Isompi tipuporukka oli kanalan puolella ja pienemmät jäivät tipulaan. Emot ovat aiemmin ottaneet yhteen, mutta nyt kaikki näytti rauhalliselta. Lähdin jokisin aikaan kanalasta pois, kun tulin taksin kaikki oli edelleen rauhallisia. Isommat kanalan puolella ja kolme pikkutipua tipulassa ja heidän Aiju-emo aidan toisella puolla ihan kiinni tipuissa. Aijun alla oli yksi tipu, mutta missä silkki

Se löytyi lähes hengettömänä, kylmänä ja pää retkottavana ruoka-automaatin ja verkon välistä. Oliko reppana tunkenut sinne yrittäessään äidin perään vai oliko sen joku sinne ajanut, mutta jotenkin se sinne oli jumiin jäänyt. Kopassin tipun kouraani ja huomasin se välillä vetävän henkeä vaikka muuten retkotti kylmän kankeana.
Kiikutin tipun tuttuun osoitteeseen, leivinuuniin. Uuni oli tosin sen verran lämmin, etten uskaltanut tipua sinne jättää vaan pitelin sitä kädelläni uunissa. Sillä uunissa se pikkuhiljaa lämpeni, hengitys tasaantui, heilutteli vähän jalkojaan ja lopulta pääsi piippaus. Kääntelin ja hieroin varovasti tipua ja niinpä se virkosi. Vielä vähän aikaa lämmitystä lämpötyynyn päällä ja sitten tipu takaisin äidin hoitoon
Tässä vielä vähän surkeana
Kissakin osallistuu tipun elvytykseen.
Ja siinä sitä jo ollaan alhosisarusten joukossa
Uploaded with
ImageShack.us
Uploaded with
ImageShack.us
Uploaded with
ImageShack.us