Kanan "paijaaminen"

[Nuki]

Mullahan tässä on vasta kanala haaveissa ja oonkin tässä muutaman päivän aikana ahkerasti kahlannut foorumia läpi. Silmään ei osunut mitään erityistä aihetta kanojen kesyttämisestä sylissä pidettäviksi, jossain keskusteluissa aihetta vähän sivuttiin. Mähän pentuna käsittelin siipikarja-lemmikeitäni jatkuvasti ja hyvin kesyyntyivätkin. Myöhemmin jostain julkaisusta luin, että kanat eivät oikeasti pidä ollenkaan koskettelusta.
Mitenkä mahtaa olla, tykkääkö kanaset pahaa jos niitä tahtoo sylitellä ja silitellä? Mä oon sellanen armoton paijaaja, onneks koira ja kolme kissaa rakastavat huomiota. En tahtoisi tulevia kanojani turhalla lääppimisellä kiusata, mutta olisihan se kiva että ne sylissä viihtyisivät ja varmasti helpottaisi myös käsittelyä.

[ninasorvali]

Olen yrittänyt paijaamalla kanojani kesytää mutta yleinen hermostuneisuus parvessa tuntuu lisäävän arkuutta...
Ehkä jos kesyttäisi yksi kerrallaan ilman joukkohysterian vaikutusta niin onnituisi.
Meillä tiput olivat alkuun tosi kesyjä mutta emo tartutti niihin omalla hysteerisellä käytösellään arkuuden...
Olisi tosiaan kiva kuulla muiden kokemuksia tästä... Olisi kiva kun saisi kesyn lauman

[ninasorvali]

Sori... Siis parven...

[suikku]

Mulla tätä kokemusta näistä onkin jo kaksi kuukautta, mutta noista Horniolaisista on sanottu, ettäe eivät ole sylikanoja. Olen kukkoa ja kanaa kuitenkin napannut kiinni aina silloin tällöin että tottuvat vaikka hoitotoimiin, eikä ne siinä sylissä sitten ole moksiskaan. Se joka on jäänyt maahan kyllä pitää huolestunutta protkotusta ja kiinni pitää ottaa ihan salaa ja nopeasti, muuten kyllä hysteria iskee. Nykyään, jos istuu ihan hiljaa tarhassa, kana tulee kyllä uteliaasti nyppimään kengännauhoja ja housunlahkeita. Ehkä se vielä jonain päivänä hyppää vapaaehtoisesti syliin. Kukko on ainakin näin teininä aikamoinen arkajalka. (Mullahan ei siis ole parvea, vain kukko ja kana)

En minä niistä mitään sylikanoja haluakkaan, kunhan nyt eivät ihan juokse pakoon, kun hoitaja tulee paikalle.

[kanamummo]

Hirveän paljon se tuntuu olevan periytyvä ominaisuus, hermostuuko ihmisistä vaiko eikö. Samalla käsittelyllä yks kana on sylikana ja toinen täys pakojänis. Nyt alan suosia ( joo ei sais ) järjestelmällisesti hyvänluonteista sakkia vanhempina.

[Maatikko]

Meillä kuukauden vanhat poikaset tällä hetkellä ainoina kanoina. Kaikki hyppivät innoissaan syliin, olkapäälle jne. Nukahtavatkin sitten syliin. Ja jos nappaa kiinni, niin ovat sylissä ihan rauhassa. Mutta eivät juuri tykkää siitä, että niitä silitellään. Käsi on kai jotenkin uhkaava, kun se tulee ylhäältä päin. Kukkopoikia saa tosin rapsuttaa kaulasta. Eivät tunnu siitä mitenkään silti erityisesti nauttivan

[Kaakamo]

Ei mullakaan kauheesti kokemusta oo, mutta tuntui, että "hierarkiassa alemmat" tulivat helpoiten syliin ja kiva niitä oli pidellä / käsitellä. En tiedä mitä ne itse aattelivat, mutta toisinaan tuntui, että juuri nämä myös itse halusivat enenmmän olla liki.

[raakku]

Aikuiset kanat eivät meillä syliin änkeä, paitsi jos on herkkuja tarjolla. Mutta kun välillä niitä pitää siirrellä tms. niin kyllä ne silityksestä tykkäävät. Kukkokin. Varsinkin siitä korvan päältä kun hellästi sormella kutittaa niin laittavat silmät kiinni. Ja nuorikoista pikkukukot tunkevat syliin, olkapäälle, pään päälle.. Kanat ovat vähän varautuneempia paitsi jos sapuskalla houkuttelee. Olen sitä mieltä, että tykkäävät. Ainakin tämä meidän sakki Mutta yksilöllistä tuo on niin kuin Kanamummo kirjoitti.

[petskin]

Meillä ainakin minun kanani on tosi kesy. Kun se oli aivan pieni tipu niin pidin sitä paljon sylissä ja silittelin, minä myös kuuntelin
sen ääntelyä ja matkin sitä. Lopputuloksena on nyt sitten kana joka kun sen ottaa syliin niin se heti menee maate ja juttelee minulle. Se on todella kesy ja tykkää silittelystä. Paitsi kun minä silitän selästä niin se kiljahtaa.

[dumblonde]

Jos tahot sylikanan ota orpingtoneja Tai joku muu iso ja rauhallinen rotu käy varmaan myös. Oon huomannu että alkukantaisemmat ja vilkkaammat ei tykkää juurikaan käsittelystä ja kesyyntyvät muutenkin vähän huonommin. Orpingtonit taas on ollu alusta asti tosi rauhallisia ja ne saa kopata tuosta vaan syliin eivätkä oo moksiskaan, vaikka niitä ei kovin aktiivisesti ole kesyteltykään.

[gallia]

Meillä on ollut yks kukko joskus, joka tykkäs olla sylissä. Ja yks kana lehahti kanalaan mennessä olkapäälle ja keikkui siinä kuin papukaija, ellei sitä ottanu kunnolla syliin. Välillä sen meinas tallata, kun se kärkkyi syliin pääsyä jalan vieressä. Se oli silloin, kun lapset oli pienempiä ja jaksoivat touhuta kanojen kans päivät pitkät.
Nykyisin meidän aikuisista kanoista suurin osa on sellaisia, jotka saa kiinni helposti. Kaikki omat vanhat saa kuitenkin kiinni ilman haavia, uusista vasta muuttaneista en tiedä. Kaikkein kesyimpiä on tällä hetkellä ruskeat hy linet ja brahmat. Eilen meinasin väkisin astua toisen brahmatytön jalkasulkien päälle, kun sillä tuntui olevan niiiin kovasti asiaa.

[hessu]

meillä kanat ovat niin kesyjä, kuin lintu nyt vaan voi olla.tiput varsinkin tulevat jaloille nukkumaan ja ovat muutenkin pelkäämättömiä.
aikuiset kanat pyörivät jaloissa, kun kanalaa siivotaan ja niitä saa välillä ajaa pois, kun ovat siivoojan tiellä
syynä siihen on luultavasti kanalassa vietetty aika.lapset varsinkin ovat istuneet kanalassa ahkerasti
enkä mieti tykkääkö kana vai ei, jos itse haluan kanaa poskesta silitellä.

[Nuki]

Oijoi, toivoa siis on! Mullakin lapsuuden kanat olivat tosi luottavaisia, koska mä käytännössä asuin koko valveillaoloaikani siellä kanalassa
Dumblonde, itseasiassa meilläoli (lapsuudenkodissa) just tollainen orpingtonin näköinen (en tiedä oliko puhdas vai sekarotuinen) Kulta-kana ja se oli kyllä rauhallinen ku mikä. Sen kun nappasi syliin, niin kaveri saattoi ottaa siinä vaikka nokoset.

[Suvianne]

Minusta kanat on just siksi ihania, kun eivät tule kerjäämään paijausta.
Ilmeisesti roikkuva lapsilauma tekee kanojen seuraamisen rentouttavaksi. Vähän kuten akvaario. Seuraan akvaariota ja kanalaumaani yhtä rentoutuneena :D

Ei tulisi mieleenkään yrittää kesyttää kanoja.

Mutta sen verran tiedän, että kyllä se varmasti onnistuu jos haluaa. Mutta yksilöissä on takuulla isojakin eroja.