Hellyyttävimmät kanakokemukset

[Nipsu]

Eli mitä suloista kanasesi ovat tehneet

Itsellä on jäänyt mieleen kun istuskelin kesällä terassilla. No tämä yksi kana nousee terassin rappuset ylös, ja hyppää viereeni tuoliin ja käy makuulleen

[kanamari]

Kyllä uusien tipujen syntymä on aina hellyyttävää. Parin tunnin ikäiset karvapallot on maailman suloisempia..

Naapurin eukolla oli varmasti maailman hellyyttävin hetki, kun pieni, yksinäinen nuorikko-Terttu sai uusia pikkusiskoja. Terttu otti alleen kolmen päivän ikäiset tiput, vaikka itsekin on ihan vauva.. Levitteli siipiään pikkuisten suojaksi

Viimekesänä oli mahtavaa, kun luulin kanani kadonneen ja ketun vieneen, mutta hän olikin hautomassa ja ilmestyi pihaan tiput mukanaan. Se oli suloista. Ekat omat tipuni ja nyt parhaita munijoita!!!

[Nuki]

Menee nyt ihan hieman ohi aiheen, mut ankoista on yks liikuttava kokemus. Kun olin pieni, meillä oli kaverukset Iines ja Aku (jotka ilmeisesti olivat molemmat kuitenkin poikia). Linnut hiippailivat päivät vapaana tontilla ja tulivat kiltisti illalla takaisin kanalaan. Yhtenä iltana Iines ei ilmaantunutkaan. Sitä haettiin pimeän tuloon saakka ja olimme jo varmoja että joku peto sen on vienyt. Aamulla Iines yllättäen taapersi tietä pitkin ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! Ei kyllä jäänyt epäilystäkään siitä, etteikö eläimillä olisi tunteita.
Akun huoli ja hätä illalla, kun kaveria ei kuulunutkaan, oli raastavaa. Mutta se ilo, kun ystävä taas ilmaantuikin...