Kanani alkoi hautoa yhtä munaa ja ensimmäistä kertaa uutenavuotena. Tipu syntyikin ja oli niiiin ihana! Ihmettelinkin siinä jo että onpas tämä kanojen kasvatus helppoa.
Se tipu kuoli viiden päivän iässä kun en tajunnut että se voi paleltua! Ajattelin, että emo hoitaa homman... No, kanalan lämpötilahan silloin oli +10 enkä ollut vielä opiskellut munanettiä.
No, meni puoli vuotta ja kesän innoittamana halusin taas tipuja. Keräsin 7 munaa ja vein kaverille hautomakoneeseen. Joku meni vinksinvonksin eikä kuoriutunut kun yksi tipu. Se jäi sinne vierihoitoon. Keräsin taas lisää munia. Kymmenessä päivässä sain kerätyksi taas 7 munaa. Nyt ne laitettiin kaverin kaverin kanan alle, joka oli hautomassa. Kaksi päivää siitä oma kana alkoikin itse hautoa- alla yksi muna!
Minulla kun ei ole kun tämä yksi vaimokana, en saanut lisää omia munia. Kaveri taas jelppimään ja sain häneltä 4 munaa lisää. Kana ei sanonut mitään, kun sujautin allensa munat, jotka oli omiaan paljon isommat! Nyt jännätään kuoriutumista, jonka pitäisi tapahtua tällä viikolla- molempien äitipuolien alla. Pääsee vihdoin esikoinenkin sitten joskus kotiin oman äidin hoiviin!
Mutta nämä kaksi ja Fiia-emo ovat iloisia ja terhakkaita, kuten emäntänsäkin 
Tuleva haaste olisi edessä. Nyt viisi viikkoa vanha Ryyni-tipu odottaa kotiutumista tipulasta. (Tämä oli siis ekasarjan tipu, joka tuli koneesta). Taidan kokeilla muniksen ohjetta sopeuttaa tipu parveen: häkin suojassa muiden joukkoon.