Voi itku sentään, meillä on enää 9 tipua. Eilen kaksi tipua oli päässyt tipulasta karkuteille ja löytyivät kuolleina häkin ulkopuolelta . Vuorasin tipulan (jossa siis tipun mentävät raot häkin seinissä) pahvilaatikon siivuilla. En vaan tullut ottaneeksi huomioon korkeutta mittaillessani, että Inkeri pöyhii pehkuja isoille kasoille seinän viereen. Näiden kasojen päältä pikku tipit sitten olivat kätevästi kiivenneet häkin toiselle puolelle, eivätkä tietty päässeet enää takaisin. Nyt on pahviseiniä nostettu niin ettei pitäisi enää tuollaista vahinkoa päästä sattumaan . Voin sanoa, että harmittaa ihan vietävästi!
Tipuparat ja Inkeri-parka joka varmasti on hyvänä emona ollut hädissään kun tipulaiset ovat joutuneet pois pesästä. Onneksi on yhdeksän sentään vielä jäljellä ja osaat niistä pitää paremmin huolen! Aina ei sitä hoksaa ajatella mitkä kaikki on vaaranpaikkoja pikkutipuille kun ovat kuitenkin niin pieniä ja vilkkaita ja no aika tyhmiäkin otuksia.
Tosi ikävää. Tästä sen huomaa, että tiput kuolevat aika pian ilman emon lämpöä tai muuta lämmönlähdettä. Vaikka ei ole enää hurjia pakkasiakaan.
Toivottavasti menetit sulkajalkaiset tiput. Vahinko ei ehkä kirpaisisi niin kovasti.
Kiitos onnitteluista . Kyllä ne ovat paikallaan vaikka kaksi tipuista tapaturmaisesti kuolikin. Loput 9 voivat hyvin ja kasvavat kovaa vauhtia. Inkeri on edelleen esimerkillinen emo ja tosi hauska on seurailla pikku-tirppojen edesottamuksia. Matkivat emoaan tosi tarkasti ja oppivat siltä kanojen käyttäytymistä. Tällä hetkellä lentoharjoitukset ja orrella (maassa olevia pikku keppejä) kököttäminen ovat in.
Pikkuiset ovat päässeet jo hiukan tekemään tuttavuutta muiden parven jäsenten kanssa. Olen laskenut muutaman kerran Inkerin tenavineen tipulasta touhuilemaan kanalan puolelle. Tosi hienosti kaikki suhtautuvat pieniin, vielä ainakaan kukaan ei ole ollut mitenkään aggressiivinen tipuja kohtaan. Pikku hiljaa aion porukan totuttaa toisiinsa. Tiput vaan tuntuu välillä omaan silmään suorastaan tyhmän rohkeilta, kun luottavat täysin isoihin kanoihin.
Inkeri hautoo jälleen. On nyt reilun viikon hautonut. iiwiltä saatiin 7 munaa ja läpivalaisu osoitti että viidessä on elämää . Kiitos iiwille !
Tällä kertaa Inkeri ei suostunut paikan vaihtoon vaan halusi sitkeästi hautoa itse valitsemassaan pärekorissa. Kyseinen kori on meidän kaikkien kanojen lempi munintapesä. Hannan, Sinin ja Lempin Inkeri on saanut peloteltua munimaan muualle, mutta matriarkka- Silvia ei suostu vaihtamaan paikkaa. Tästä seurauksena Inkerillä ja Silvialla on mielenkiintoinen diili. Inkeri lähtee pesästä kun Silvia tulee munimaan. Silvia jää hautomaan siksi aikaa, kun Inkeri hurvittelee pihalla ja siis Inkeri nimenomaa hurvittelee. Se pitää hauskaa koko rahan edestä, kun tietää että sillä on sijaishautoja pesässä. Riittävästi ulkona temmellettyään Inkeri palaa pesälle ja Silvia luovuttaa pesän ja lämpimät munat varsinaiselle hautojalle. Tämä systeemi tuntuu sopivan molemmille oikein hyvin ja kaikki tapahtuu ilman minkäänlaista riitelyä. Aika kiva yya- sopimus .
Hyvä diili Inkerillä ja Silvialla Ja varsinainen supermamma tuo Inkeri kun taas hautoo! Nuo Kultakutrin tyttäret onkin kyllä hyviä hautomaan. Meilläkin nököttää (tyhjässä) pesässä Inkerin sisko Kultu Kimallus. Mietin mitä sen kanssa teen, voishan sille munat lykätä alle jos keksisi sille sitten jonkun oman loosin missä saisi hoitaa tipuja rauhassa, kanala kun meillä on niin ahdas...
Kumpia tuli Inkerin aiemmista hautomista tipuista, montako kanaa ja kukkoa? Onks kuvia?
Ohho, 5 lähti kasvaan Melkosta :D Osa kuitenkin oli jääkaapissakin. Jännää, laita sitten kuvia, siellä on kusipää-kustaan ainoita jälkeläisiä, ehkä Osa voi myös olla nykyisen Erkon, joka on osottautunut tähän mennessä oikein herrasmieheksi, jopa tohvelisankariksi
Nyt sitten on Inkerin ja Silvian diili vähän katkolla. Nimittäin Silviakin haluaa hautoa . On itse asiassa hautonut nyt jo kolmatta päivää. Ensin se valtasi Inkerin pesän, mutta tyytyi osaansa kun siirsin sen hautomaan toiseen pesään jossa on tyhjiä munia. En uskonut, että Silvia malttaa tosissaan hautoa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että ihan tosissaan sekin on. Aion siirtää kuoriutumisvaiheessa sille pari munaa Inkerin alta. Saa sekin hoitaa tipuja .
Muusa, näyttää siltä, että edellisen haudonnan jakauma on aika onnistunut. Kaksi kukkoa ja seitsemän kanaa . Harmi vaan, että kaksi sulkajalkaa on tietysti kanoja... Kuvia voisin laittaa kunhan saan otettua uusia.
No nyt on ensimmäinen tipunen Silvian alta kuoriutunut, sievä tumman sävyinen tirppa siellä näkyi olevan . Piippausta kuuluu sekä Silvian että Inkerin alta, lisää on siis luvassa..
. Vuorasin tipulan (jossa siis tipun mentävät raot häkin seinissä) pahvilaatikon siivuilla. En vaan tullut ottaneeksi huomioon korkeutta mittaillessani, että Inkeri pöyhii pehkuja isoille kasoille seinän viereen. Näiden kasojen päältä pikku tipit sitten olivat kätevästi kiivenneet häkin toiselle puolelle, eivätkä tietty päässeet enää takaisin. Nyt on pahviseiniä nostettu niin ettei pitäisi enää tuollaista vahinkoa päästä sattumaan 
. Voin sanoa, että harmittaa ihan vietävästi!
ja Inkeri-parka joka varmasti on hyvänä emona ollut hädissään kun tipulaiset ovat joutuneet pois pesästä. Onneksi on yhdeksän sentään vielä jäljellä ja osaat niistä pitää paremmin huolen! Aina ei sitä hoksaa ajatella mitkä kaikki on vaaranpaikkoja pikkutipuille kun ovat kuitenkin niin pieniä ja vilkkaita ja no aika tyhmiäkin otuksia.
. Kyllä ne ovat paikallaan vaikka kaksi tipuista tapaturmaisesti kuolikin. Loput 9 voivat hyvin ja kasvavat kovaa vauhtia. Inkeri on edelleen esimerkillinen emo ja tosi hauska on seurailla pikku-tirppojen edesottamuksia. Matkivat emoaan tosi tarkasti ja oppivat siltä kanojen käyttäytymistä. Tällä hetkellä lentoharjoitukset 
ja orrella (maassa olevia pikku keppejä) kököttäminen ovat in. 
. Kiitos iiwille 
ja siis Inkeri nimenomaa hurvittelee. Se pitää hauskaa koko rahan edestä, kun tietää että sillä on sijaishautoja pesässä. Riittävästi ulkona temmellettyään Inkeri palaa pesälle ja Silvia luovuttaa pesän ja lämpimät munat varsinaiselle hautojalle. Tämä systeemi tuntuu sopivan molemmille oikein hyvin ja kaikki tapahtuu ilman minkäänlaista riitelyä. Aika kiva yya- sopimus 
.
Ja varsinainen supermamma tuo Inkeri kun taas hautoo! Nuo Kultakutrin tyttäret onkin kyllä hyviä hautomaan. Meilläkin nököttää (tyhjässä) pesässä Inkerin sisko Kultu Kimallus. Mietin mitä sen kanssa teen, voishan sille munat lykätä alle jos keksisi sille sitten jonkun oman loosin missä saisi hoitaa tipuja rauhassa, kanala kun meillä on niin ahdas... 
Osa voi myös olla nykyisen Erkon, joka on osottautunut tähän mennessä oikein herrasmieheksi, jopa tohvelisankariksi 
. Harmi vaan, että kaksi sulkajalkaa on tietysti kanoja... Kuvia voisin laittaa kunhan saan otettua uusia.
Lisää tietoa! Kuvia!! Sun onkin sitten hauska myydä näitä, kun on vähän arvailua että kuka on noitten isä :D
