Sen aloittaessa kolmisen viikkoa sitten, sai alleen 9 isa brownin munaa ja kolme horniolaisen maatiaisen munaa. Näistä läpivalaisussa osoittautui tyhjiksi vain yksi kumpaakin laatua, mikä oli minusta vuodenaikaan nähden tosi hyvin. Sen jälkeen niitä onkin tasaiseen tahtiin hajotettu muiden kanojen toimesta! Sunnuntaina olisi kuoriutumispäivä, ja munia on alla enää neljä.
Pari päivää sitten oli verta ympäri pesää, ja löysin joitain kananpojan osia ja kuorenpaloja pesästä ja ympäriltä. Munat on nyt kolmeen kertaan pestykin kun olivat ihan möhnässä. Ja äsken kaiken huipuksi löytyi kaksi ihan viittä vaille valmista tipua riepoteltuna kanalan lattialta!
Olen muutaman kerran nähnyt että pääkukko Kaikkonen käy pesässä tallomassa Klaaran ollessa syömässä, ja samoin Klaaraa ylempiarvoisempi Anni saa sen väistymään pesästään jos pyrähtää vierelle. Periaatteessa muut olisivat vielä voineet tallautua vahingossa mutta ei nämä äsken löytämäni kylläkään kun olivat kaukana pesästä.
Klaara on aina hautonut tässä samassa paikassa munintapesien katolla ja muniikin aina siihen, ja kerran olen sen yrittänyt haudonnan alussa siirtää omaan koppiinsa eristykseen jonka seurauksena se hylkäsi munat ja pyrki vain vakiopaikkaansa.Nyt pesän ympärillä on vanhoista kaapinovista ja myyräverkosta kyhätty kanankestävä barrikadi joten jos saisivat edes viimeisen mahdollisuuden. Kyllä siellä nokka jo yhdestä munasta kurkisteli, että vielä en heitä kirvestä kaivoon.
Mutta kuinka yleistä tämä tipukannibalismi oikein on? Miten olette ratkaisseet, hautovan kanan siirto kun ei tässä tapauksessa oikein tunnu onnistuvan? Tämän saa nyt varmastikin hoidettua kun kuoriutuminen on jo alkanut, mutta vastaisuuden varalle.
Edit: Kalkkitarjoilut on kyllä kunnossa kanakalkin ja munankuorisilpun muodossa, sekä eläinproteiinin saanti kun saavat päivittäin maksalaatikkoa ja piimää/viiliä sekä joskus kissan purkkiruokaa ja vastaavaa...
