kanan pää verillä: NEUVOKAA, please!

Mimmi · Viesti Kirjoittaja **Mimmi** » 30 Joulu 2006, 11:54

Heipä hei,

mulla se kaks viikkoa hautomista yrittänyt Kaneli-kana (se siis hylkäsi munat eli pieleen meni se..) on nyt ollut toisten syrjinnän kohteena. Ja nyt tänä aamuna sen harja oli ihan tumma ja resun näköinen. Kun katsoin lähempää, se näytti veriseltä, eli olisivatko toiset kanat nokkineet? Aamulla se pysytteli kauempana muista, mm. karsinoiden seinien päällä kikkailemassa.

Laitoin sille ruokaa ja juomaa viereiseen, tyhjään karsinaan ja se meni heti syömään.

Voiko kysymyksessä olla joku sairaus vai onko kysymys vain toisten syrjinnästä? (Mistähän syrjintä johtuu?)Erotanko kanan kokonansa toiseen karsinaan toipumaan? Pitäisikö esim. Pipari tipuineen muuttaa sinne kaveriksi?

Kanat pääsevät tällä hetkellä karsinan seinien päällä kulkemaan ympäri tallia, joten ne pääsevät myös ko. tyhjään karsinaan, jonne Kanelin siirsin. Tämä kulku pitänee nyt estää, jos toiset sinne pyrkivät?

Paraneeko harja itsestään vai jääkö vaillinaiseksi? (Kanelilla ja Piparilla on muuten PALJON pienempi harja kuin toisilla kahdella..)

Volmari · Viesti Kirjoittaja **Volmari** » 30 Joulu 2006, 13:15

Mun silmään näyttää juuri siltä, kun meidän kukolla oli kesällä kun otti toisen kanssa yhteen. Että nokitun näköinen harja!

Itse seuraisin pari päivää, että miten tilanne jatkuu kanojen kesken ja sit laittaisin verkon taa eristyksiin paraneen, ettei muut ihan kokonaan ala nokkimaan. Ja verkon taa siksi, ettei lauma ihan vallan unohda koko kanaa ja ala syrjiä vielä senkin takia lisää.
Tuo hautovan emon ilmestyminen takaisin laumaan saattaa ottaa sille joskus aika koville. Varsinkin jos sattuu oleen arvoasteikon alimpia kanoja...

Koskas kana palas laumaan, että onko uusi tutustuminen kuin aluillaan?

Meidän yhden kanan harja on jäänyt aika vajaaksi nuorena ilmeisesti sattuneen kahakan takia (asuessaan vielä edellisessä kodissaan), mutta tuon näköiset, mistä ei paloja puutu, niin paranee luultavasti ihan normaaliksi, kunhan ruvet tippuu pois ja haavat saisi rauhassa parantua.

muoks. Siis sillä verkon taa laittamisella tarkoitin, että eristyksissä olevan kanan on parasta olla näkö- ja kuuloyhteyden päässä muista, niin on ikäänkuin laumassa mukana ja silti rauhassa. Esim.kompostikehikoista saa hyviä väliaikaismajoituksia!

Mimmi · Viesti Kirjoittaja **Mimmi** » 30 Joulu 2006, 13:18

Juuh, eilen totesin lopullisesti kanan jättäneen haudonnan kesken, kun se oli parikin yötä jo orrella. Että vähän se on niin kuin uusi tulokas.

Volmari · Viesti Kirjoittaja **Volmari** » 30 Joulu 2006, 16:54

Itse seuraisin ensin pari päivää... kun kerran juuri taas laumaan palannut. Eri asia on tietysti, jos kanaa aletaan ihan hirveästi nokkimaan, niin sitten on eristettävä, ettei veri houkuta liikaa!

Alholainen · Viesti Kirjoittaja **Alholainen** » 31 Joulu 2006, 21:51

Kesällä kanarouvat ottivat välillä rankastikin yhteen ja aina heltat paranivat ennalleen. Tosin helttojen koko hieman pieneni. Toisinaan oli silmätkin ummessa ja huolestuneena seurailin toipumista. Pari päivää olivat kurjan näköisiä. Hyvin toipuivat ilman lääkintää.

maunu_muori · Viesti Kirjoittaja **maunu_muori** » 02 Tammi 2007, 09:55

Meillä on Pekko joskus tapellut toisen samankokoisen kanssa niin, että silmät muuraantu pariksi viikkoo umpeen.. Noputtelemalla kerroin missä lautasella on ruokaa ja lusikalla juotettiin...Parani ihan omaksi ihananksi itsekseen...

Pootsi · Viesti Kirjoittaja **Pootsi** » 02 Maalis 2007, 08:33

Hmm, joskohan tähän topikkiin. Oliskohan kellään mitään hyvää ajatusta meikäläisen tänhetkiseen ongelmaan? Eli mulla on neljä kalkkijalkapotilasta karanteenikopissa, kanoista suurin nyppii toisten kaulahöyheniä irti, yhdellä on kaula jo ihan nakuna. Kopissa on neliön verran tilaa kullekin kanalle, orsia on, kylpypaikka, pesä, karkearehua, jne. Kukkoa vaan ei ole, koska en halua senkin saavan punkkia.

En haluaisi hävittää tuota suurinta kanaa, tykkään siitä noin muuten. Ja hiukkasen epäilen, että jos otan nokkijan pois, kolme jäljellejäävää alkaa nokkia toisiaan....
Kertakäyttöistä kukkoa olen itse ajatellut ratkaisuksi. Toinen vaihtoehto on näyttää kirvestä kaikille, on tuo kalkkijalkakin melkoinen riesa.

Mimmi · Viesti Kirjoittaja **Mimmi** » 02 Maalis 2007, 08:43

Ei-kokemusta-omaavan käheällä kurkkuäänellä totean, että mä eristäisin sen sulannyppijän omiin oloihinsa. Kokeilisin, mitä sitten tapahtuu.. Ehkä kolme muuta ovat sopuisampia..

Aika paljonhan täällä on hyviä kokemuksia kalkkijalan hoidon tehoamisesta ja saisi sitten porukan pikkuhiljaa taas yhteen..

maunu_muori · Viesti Kirjoittaja **maunu_muori** » 02 Maalis 2007, 09:16

Laita Pootsi verkolla tai jollain se nyppijä erilleen. Ja sitten yritä syöttää kanoille vaikka silakoita ja kalkkia ja kalanmaksaöljyä.. vois olla joku puutos( sulissahan on kalkkia ja käsittääkseni myös fosforia..) joskon siitä nyppiä asettuis..

Pootsi · Viesti Kirjoittaja **Pootsi** » 02 Maalis 2007, 09:33

Voisin vaikka napata nyppijän pihalle kopista. Sit kun sillä on satavarmasti jalat kunnossa, laitan sen rokkirouvan tykö maistamaan omaa lääkettään. Reetta on tiukka täti, se pistää ruotuun kaikki, myös itseään suuremmat.

Nuo syövät jo kalaa ja sellaista, tuo nyppiminen on mun mielestäni ihan selkeästi opittu tapa.

Muoks, nappasin nyppijän kiinni ja vippasin sen samaan karsinaan rokkien kanssa. Siinä välissä tosin käytin kanaa kylppärissä, pesin hammasharjalla ja saippualla kakat sen jaloista, liotin niitä vielä lopuksi lamppuöljyssä. Ihan terveiltä sen kintut näyttää, se on vissiin niin elinvoimainen otus, ettei ole saanut tartuntaa? Kopissa on nyt kolme hämmentynyttä nakukaulaa, seisoskelevat vaan kaikki vierekkäin lattialla. Jos nokkiminen ei nyt lopu, täytyy turvautua vähän rautaisempiin konsteihin...

Mitäs rokit tykkäsivät uudesta tulokkaasta?

Pootsi · Viesti Kirjoittaja **Pootsi** » 03 Maalis 2007, 08:43

Nooo, Anssi tykkäs kovasti ja Reetta pisti ruotuun.

Tuossa sakissa se ei ainakaan pääse isottelemaan tai nyppimään kenenkään sulkia. Ei sille silti pahoja olla, tiukkoja vaan. Karanteenikoppilaiset ovat tänään ihan kuin eri väkeä, touhukkaita ja hyväntuulisia. Toivottavasti tämä nyt ratkaisi ongelman.

Pootsi · Viesti Kirjoittaja **Pootsi** » 16 Maalis 2007, 10:36

Ja kakat se mitään ratkaisi, koppilaiset harventavat edelleen toistensa kaulahöyheniä. Käytiin tuossa isännän kanssa vakavasti keskustelua pölkkyterapian antamisesta noille..

maunu_muori · Viesti Kirjoittaja **maunu_muori** » 16 Maalis 2007, 11:21

Pölkkyterapiaa.. meilläkin on pikkukukoista osa tapellut niin että harjat on verillä.. taitaa olla sama terapia parasta näille veijareille..

meto66 · Viesti Kirjoittaja **meto66** » 16 Maalis 2007, 18:03

Maunu-muori, muista minua, kun kukkoille annat sitä "terapiaa":hello1: