Viime kesä oli kaikkien aikojen haudontakesä, se lämpö se lämpö. Meillä muorit villiintyivät kyhäämään pesiä jos vaikka mihin pensaisiin ja kivenkoloihin ja johdattivat sieltä suuriakin pesueita pihapiiriin. Kuoriutuminen oli suurinta elokuun lopussa, syyskuun alussa. Nämä viimekesän poikaset ovat nyt mahdottomassa hautomisvillityksessä. Eivät pyri ulos vaan munimispesiin hautomaan. Kaksi ja kolmekin yht'aikaa. Vaikka nostan niitä pois ja pidän puhutteluja ei se tehoa. Kun laitan käteni sekaan ja otan munia pois, siellä käydään nimitt. munimassakin samassa pesässä yhä vaan, saan hurjia nokkauksia ja koko sakki innostuu kiroamaan minua. Tämä on tässä mitassa uusi ilmiö.
Jokunen tipu on jo kuoriutunut ja emot lähtevät hoitamaan, yleensä molemmat, jopa kolme. Pesään jääneitä munia olen ottanut hautomakoneeseen ja vaikka jotkut ovat ihan kylmiäkin olleet niistä on kuoriutunut tipusia.
Kurjinta on kuitenkin kun nämä taitamattomat emot rikkovat munia, sotkevat kuoriutuneita/kuoriutuvia, eikä niistä ole kunnon emoiksikaan. Juoksevat ja lentävät pakoon kun lähestyn ja jättävät tiput kaikille vaaroille alttiiksi. Sanokaapa onko kokemusta moisista, ja miten näille opettaa tapoja?
Teiniäidit ja muut sellaiset
Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri
Re: Teiniäidit ja muut sellaiset
Eipä ne oikeasti opi muuten kuin ajan, iän ja kokemuskertojen myötä, sekä mahdollisen esimerkin. Hyvin paljon luonteesta kiinni myös miten toiset omaksuu myöhemmin ne hyvän emon roolit. Jos vanhemman jo kokeneen kanan kanssa hautoessa voi onnistua jollain teinirasselilla se tipun hoitaminen, kun vanhempi ottaa enemmän sitä vastuuta ja nuori näkee sitä esimerkkiä samalla.
"Huikea viidakko, ja ihmissyöjä kanoja!"