Ainut mitäå mietin, että pelkäätkö jo valmiiksi. Eli oletko hiemän hätkähtelevä tai säikky kun tulee uusi kukko? Eli et ole pomo?
Minusta sun pitäs hautoa oma kukko ja kasvattaa tipusta jos näin on.
Vielä tosta pomotuksesta.
Meidän kalkkuna ukko oli mulle kiltti ja keväällä rupes lapsille vihaiseksi. Kun menin väliin oli sitten mullekkin.
Va vaikka uhkailin ja kiljuin ja huusin ja lopuksi painin ja kuristin... Niin ainut oli, että mua rupesi juokseen karkuun ja väisti, mutta ei lapsia ja miestä.
Joten ilman huonoa omaatuntoa uusi ja sillä sipuli
Eli on se jossain muualla se vika, vaikka uskon kyllä että arkuus ja pelokkuus helposti eläimiä provosoi.
); jaettu vastuu on helpompi vastuu eikä sen ainoan tarvitse olla niin päällepäsmärinä? Kyllähän näissä nykyisissäkin on se Herraisoherra ja sitten on se alistetumpi kaveri. Ulkoilevat kyllä kaikki yhdessä, 2 kukkoa ja 8 kanaa kaikki hyvässä sovussa. Ja lisäpohdintaa on aiheuttanut myös se, voiko sellainenkin asia vaikuttaa kun kukot ovat nuoresta asti olleet yhdessä eivätkä kukot vieläkään vanhoja ole: Ykköskukko Sylvester 9kk ja kakkoskukko Gustav 7kk.
Eikä tosiaan oo ollu ongelmia. Alho-kukkoja ei oo sylitelty, kun oli kaikenlaista kiirusta silloin, kun olivat poikasia. Ei ne arkoja ole, muttei suuresti nauti sylissä olosta. Kannetaan ne keväisin kesäkanalaan ja taas syksyllä navettaan. Hyökkäileviä ei oo noista alho-pojistakaan tullu.
!
se on ilmeisesti vihdoin tajunnut, etten lähde tästä pihasta vaikka kuinka hätyyttää. lopulta sen näköjään taivutti sopuun se, että en vaan välittänyt sen hyökkäyksistä. jos se rupesi oikein pahaksi, nostin sen vaan kainaloon ja kanniskelin mukana, oli helpompi tehdä töitä pihalla kun vaaranpaikka oli kiipelissä eikä tarvinnut varoa. se yletön jahtaaminen ja huutaminen ja huitominen, mitä alussa tein, ei auttanut puolestaan ollenkaan. eli siis mun kokemuksesta näin: jos vuoden jaksaa olla välittämättä kukon raivareista, se lopulta antaa periksi. et se on sit pitkää pinnaa vaan kehiin!