Niin
Kyllähän emo puolustaa poikasiaan. Mutta tässä tapauksessa siirtohäkki oli kaiketi huonosti paikoillaan. Tiput pääsi ulkopuolelle, mutta eivät tarpeeksi nopeasti takaisin. Eli tietty oma moka.
Osaksi ovat hupaisiakin seurattavia noi varislinnut. Saisivat olla, ja ovatkin. Uhkasin aina, et niskan väännän nurin, jos kiinni saan. Viime kesänä sit harakan sain kanalasta kiinni. Mut en mä voinu, kun oli aivan kauhuissaan. Kostoksi laitoin se pieneen hamsterihäkkiin istuun kanakoppiin ja mietti,ään pahoja tekojaan. Seuraavana päivänä päästin pois.
Tuskin oppi mitään, mut sainpa kostaa. Oravat elää omaa elämääönsä. Eivät tee pahojaan. Tietenki varikset ja harakat toimii niinkuin pitääkin. Sillälailla kait ne poikasensakin kasvattaa.
Mutta on se kurjaa, kun ne terrorisoi. Ja olen vierestä nähnyt, kun varis vei ankanpojan. Pesueen pienin, jonon viimeinen. Ei siinä emo mitään ehtiny.
Mummu aina ennen variksia ruokkikin. Ne tuli navetan pärekatolle ja mummu heitti niille perunankuoria ja muuta. mUTTA MEIDÄN MUMMULLA EI OLLU KANOJA!
Luulisin, että yhteiselämä meilläkin jatkuu. 11 harakkaa laskin lintulaudan alla tänäkin aamuna.
Haukat kyllä on nyt pysyneet poissa. Vaikka voisin niille kukkoja joskus lahjoittaa. Vaan kananhan ne vie, jos jotain vievät.
Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
