Lintujen lopettamisesta

[Ilona]

Ilona ihan samaa juttua viime viikolla lehdestä luin ja samat ajatukset heräsi. Millainen on näiden aktivistien ajatusmaailma???

Ei voi käsittää. Sinne Viroon oli raahattu julmetut määrät eläinruokia ja muuta rekvisiittaa tarhalle, josta järkevintä ja armeliainta olisi heti lopettaa jokainen eläin. Rahaa on varmasti palanut vino pino. Samaan aikaan Haitin ja Pakistanin pakolaisleireillä kuolee tuhansittain ihmislapsia ripuliin, joka voitaisiin hoitaa 20 sentin hintaisella suolasokeriliuoksella. Ei mun ainakaan tarvi miettiä, kumpaan mä roponi annan.

[milkkis]]

Ilona, Suvianne ja ja suwitsu puhuu just nyt niistä asioista joista ollaan isännän kanssa kans puhuttu täällä kotona. Ite oon täysin samaa mieltä teidän kanssa mutta eihän tälläsiä voi kaikille mennä sanomaan kun saa heti ties millasen leiman ottaansa.
Kaikki eläimet meillä on pääasiassa lemmikkejä mutta en tunne pistoa sydämmessäni kun ollaan esim nuoria kukkoja teurastettu. Kesällä meille synty ankan poikasia joista yhdellä oli syntyessään pää ihan ihme asennossa. Pari tuntia sitä kattelin ja sanoin isännälle että jaahas mees käymään ulkona ja ota tää mukaas ei oo tästä eläjäks.
Silmät ymmyrkäisenä kattelen näitä eläinsairaalan ohjelmia joissa ne just hoitaa jotain gerbiiliä monella sadalla eurolla. Leikataan ja lääkitään ja eläin saa elää sen 1kk lisää. Ja tähän lisättäköön että meilläkin on 2 gerbiiliä ja vallan hauskoja otuksia ovat mutta jos kipeeksi tulevat tai jotain niin taivas laitumet kutsuu.
Meillä koitetaan tosiaan opettaa noille 5 ipanalle että eläessään ne eläimet hoidetaan kunnolla ja hyvin, mutta se kuoleminen kuuluu yhtälailla tähän elämän kiertokulkuun.

[vardenji]

Täällä on taas aikas asiallista tekstiä ja luin mielenkiinnolla. Samaa mieltä olen. Mummu joutui kans kissan lopettamaan vanhuuden vaivoihin. Huomas kissassa olevan jotain vikaa ja vei eläinlääkäriin, jossa todettiin dementia Mummu kysyi että haittaako se kissan elämää ja lääkäri sanoi että lääkkeillä elinaikaa 3 kk Mummua lainaten' Mää en vanhaa kissaa kiusaa. Annetaan nukkua.' Ell kehotti mummua menemään odotushuoneeseen, jollon mummu tokas kissan olleen läheinen koko elinikänsä, joten ei hänkään sitä viimesellä hetkellä hylkää. Sai Rontti nukkua mummun syliin ennen kipuja ja vaivoja Onhan se vaikee päätös esim. mulla 5 vuotta ollut kuttu lopettaa, kun se alkoi todella vihaseks. Ei sellasta voi luovuttaa kenellekään, eikä sitä itsekään jaksa, joten lihoiks meni. Itkihän sitä jonkin aikaa, mutta parempi se näin oli.

Omista eläimistä muutamat on tulleet mulle ns. pitovaikeuksista, mutta aina tutulta tai sukulaiselta ja tarpeeseen. Tuli rottaongelma ja isoveli ei voinu pitää enää rottakissoja-ne tuotiin mulle, Pihassa kävi outoo porukkaa ja varkaita ja sukulainen joutu ikänsä vuoks luopumaan koirasta-siitä tuli meille vahtikoira ym. Kaikki on tullee hyvistä oloista ja tuntuu viihtyvän niitä rottakissoja lukuunottamatta hyvin. Ne katos yks toisensa jälkeen kaikki kolme.

Mammani pitää kanoja munien vuoks ja harrasteena, mutta sille tuotiin kanoja, jotka ei muninee vuoteen yks ainutkaan. Ne lopetettiin mun ja serkun toimesta kirveellä ja laitettiin lihoiks. Myös mamman koira lopetettiin aikanaan ampuen, mutta sillä oli krooninen virtsatientulehdus 15 v. Lisäks huonot lonkat ja koiran tuntema häpeä, kun pissa tuli matolle nukkuessa. Eikä se ampuminen mitään kipuja aiheuta jos se oikein tehdään. Näin se meni ennenvanhaan, näin se menee mulla. Ei eläimen pidä antaa kärsiä omien tunteiden tai tarpeiden takia, jos asiasta on tietoinen.

Olen kyllä saanu aika paljon kritiikkiä tästä mielipiteestäni. On hyvä tietää että täältä löytyy samankaltaisuuksia muiden mielipiteistä. Täällä on monia ajattelemassa sillä kuuluisalla maalaisjärjellä
Noita eläinsairaaloita kattelen minäkin telkusta ja onhan ne liikuttavia, mutta jokseenkin liikaa meikäläiselle. Kyllä koiraa lääkitsisin, kun sillä on aika pitkä toi elämä(iästä ja kunnosta riippuen) mutta mm. noilla gerbiileillä elämä on aika lyhyt muutenkin. En ymmärrä miks pidentää sitä 'keinotekoisesti'.Ja mahakipujen vuoksi en veisi vielä lääkitykseen vaan kokeilisin ruokavalion vaikutusta.

[Suwitsu]

^niin ja mistä ihmeestä gerbiilin mahakivun tunnistaa???

[Paltsi]

Kyllä täällä tuumitaan samalla tavalla elukoiden pidosta ja lopettamisesta. Lopettaminen ei ole vieläkään minulle helppoa saatikka kivaa vaikka teurastan pakkaseen parisenkymmentä elukkaa vuoteen linnuista lampaisiin ja possuihin. Mitä enempi olen ollut johonkin ellukkaan kiintynyt, sen tuskallisempi on lopetuspäätöksen teko tietenkin ollut. Se ei ole kuitenkaan estänyt tekemästä päätöstä kun sen aika on tullut. Lupasin ensimmäiselle koiralle jonka itse otin että sen ei tarvitse kipuja ja kolotusta vanhana kärsiä. Vanhemmiten lonkat alkoivat vaivata niin, että yöt meni tassutellessa ja nukkuma-asentoa etsiessä ja aamulla oli vaikea päästä liikkeelle. Eläinlääkäri sanoi, että särkylääkkeillä voisi mennä jokusen kuukauden tai vuodenkin eteenpäin, mutta koiran silmistä oli kipinä jo kadonnut. Koirani eli hyvän elämän ja kuoli kymmenisen vuotta sitten arvokkaasti ja kärsimättä hyvän ystäväni ampumana, eikä varmasti tiennyt mikä siihen osui. Muistot ovat kauniit sekä elämästä että kuolemasta. Eläinlääkäri ei meiltä lopeta enää yhtään elukkaa, olen ollut muutaman huonon lopetuksen seuraamassa ja päättänyt, että jos en itse pysty lopettamaan niin joku muu käyttää asetta.

[kanamummo]

Huh hui, olihan tarinoita! Hiukset nous pystyyn tuosta eläinaktivistien silvotun kissan "suojelemisesta"
Samoilla linjoilla teidän kanssanne, ei tuollaista pitäis sallia. Ihminen joka ei pysty lopettamaan/ viemään lopetettavaksi eläintä, joka sen palveluksen tarvitsisi, on elämästä ( ja kuolemasta) vieraantunut! Sehän on armahdus, ei eläinrääkkäystä!!
Olen saanut ymmärtää olevani raakimus, kun lopetin yli 20v- suomenhevosen enkä antanut sitä uuteen kotiin. Mummo oli mielestäni meillä viimeisessä kodissa ja lähti täältä vihreämmille laitumille eläinlääkärin nukutuspiikillä. Itse seisoin vierellä koko ajan, koin olevani sen hevoselle velkaa. Sama se miltä se minusta tuntui.

[Suvianne]

Niin, en minä itsekkään halua kitua letkuissa vihanneksena tai kärsiä jossain hirveässä sairaudessa..
Minulta saa vetää letkut irti ja kiikuttaa elimet tarvitsioille ja toivon, että kun minä saan kamalan kivuliaan syöpäkuoleman, saan pyytää eutanasian. Toivottavasti se on jo silloin sallittua, ettei tarvi itseensä pulttipyssyä käyttää

[hannaw]

Kyllä meilläkin koitetaan eläimet lopettaa mieluummin hetkeä liian aikaisin, kuin liian myöhään. Yhden koiran ja 2 kissaa olen kaupungissa asuessani vienyt piikille eläinlääkäriin, ja se vasta kamalaa oli sekä mulle että eläimelle. Siellä odotushuoneessa sit pidän ihmettelevää ja stressaavaa eläintä sylissäni itse itkien....
Maallemuuton jälkeen on lopetettavat eläimet lopetettu omalla pihalla ampumalla, eikä varmasti olen eläin kerinnyt mitään tajuta, kun loppu jo on tullut.

[Suwitsu]

Minä olen kanssa yhden koiran vienyt eläinlääkärille lopetettavaksi enkä koskaan milloinkaan enää sitä virhettä tee. Odotushuoneessa ihmisiä ja minut ohjattiin koiran kanssa johonkin varastoon. Eläinlääkäri (joka oli todella töykeä) kävi pikaisesti muutaman kerran, laittoi piikit ja kuunteli sydäntä. Lopulta huikkasi ovelta jollekin avustajalle "tämä on valmis". Niin törkeää käytöstä tuossa tilanteessa etten sitä vieläkään käsitä. Vieläkin tulee kiukku Ja tämä ko. ell on täällä meidän alueella kuulemma oikein tykätty ja asiansa osaava. Pah!

[Ilona]

Mummu joutui kans kissan lopettamaan vanhuuden vaivoihin. Huomas kissassa olevan jotain vikaa ja vei eläinlääkäriin, jossa todettiin dementia Mummu kysyi että haittaako se kissan elämää ja lääkäri sanoi että lääkkeillä elinaikaa 3 kk Mummua lainaten' Mää en vanhaa kissaa kiusaa. Annetaan nukkua.' Ell kehotti mummua menemään odotushuoneeseen, jollon mummu tokas kissan olleen läheinen koko elinikänsä, joten ei hänkään sitä viimesellä hetkellä hylkää. Sai Rontti nukkua mummun syliin ennen kipuja ja vaivoja

No ei tullut kyllä mieleen minullakaan jättää rakasta Jassukkaa 15 vuoden kaveruuden jälkeen viimeisellä hetkellä yksin. Mamman sylissä sai ressu olla viimeiseen saakka. Raatokin haudattiin, vaikka ensin ajattelin jättää sen eläinlääkärin hävitettäväksi. Tuli siinä kuitenkin semmonen olo, että kyllä vanha ystävä pitää saattaa hautaan itse.

Kun aloitimme maattarihommaa, tein heti ensimmäiseksi kardinaalivirheen eli jätin liikaa nuoria kukkoja talveksi. Eka vanha kukko piti teurastaa, kun se oli vihainen tipuille. Ei siis ollut edes kurinpitäjää nuorpoikajaostolle. Teurastaminen oli mulle jo tuttua puuhaa, kun olin siihen mennessä harrastanut kesätehokanoja vuosikaudet. Silti oli kaamea paikka, kun nämä nuoret huligaanit raiskasi mun rakkaimman kanani lopetuskuntoon. Istuin kana sylissä ja porasin naama räässä ja kirves painoi sata kiloa. Liika kukkonuoriso kyllä sitten joutuikin pölkylle ihan kiukun voimalla ja siinä vaiheessa kirves heilahti kevyesti.

Että tämmönen raakimus mää olen. Ollaan sitten samassa raakimussarjassa kanamummon kanssa ja oikeen mieluusti olenkin. Ei voi kyllä kerta kaikkiaan tajuta, että jonkun mielestä 20-vuotias hevonen (perheenjäsen!) pitäisi hylätä kiertopalkinnoksi johonkin tuntemattomaan paikkaan sen sijaan, että se saa hyvän ja rauhallisen lopun omassa rakkaassa kodissa omien ihmisten läsnäollessa. Ei vaan voi käsittää mitenkään.

Palatakseni vielä aikaisempaan aiheeseen: Kite mietti, että onko hän hyvä tai huono eläintenpitäjä. Eläimet herättää ihmisissä suuria tunteita ja hyvä niin. Minusta hyvä eläintenpitäjä tuntee itsensä joskus huonoksi eläintenpitäjäksi. Jos ei semmosta tunnetta koskaan tule, niin voi olla, että ei ole kovin empaattinen. Epäempaattisen taas ei pitäisi pitää eläimiä. Kaikki ihan varmasti tekee virheitä. Mulla kuoli eka talvena 4 maattaria kokkidioosiin, koska haudotin meidän kanojen munia toisessa kanalassa, jossa oli eri kokkidikanta, johon niillä ei ollut emolta saatuja vasta-aineita. Viideskin sairastui, mutta toipui. Hoitelin potilaita aivan liian pitkään, kun en tajunnut ensin, mikä niillä on. Sitten oli tuo inhottava huligaanikukkoepisodi mun oman säästeliäisyyteni takia. Kuvittelin, että 7 samanikäisen kukon kanalassa voisi muka rauha säilyä... Viime talvena ripustelin lanttuja naruihin roikkumaan kanoille nokittavaksi. Mikä lie päähänpisto ne narut. Ajattelin vissiin, että sitten ei lantut pyöri paskassa. Niin siinä kävi, että Vellu-kukko tarttui jalastaan kiinni semmoseen naruun ja pökertyi. Toiset luuli sitä kuolleeksi ja nokki sitä. Teurastaa piti. Kaikkien näiden juttujen jälkeen huonon eläintenpitäjän synkeä piikkikruunu on painanut päätä kumaraan pitkän tovin. Mutta onneksi virheistä voi oppia ja elämä jatkuu. Hyvä eläintenpitäjä jaksaa ja viitsii korjata virheensä, kuunnella neuvoja, ottaa selvää, opetella uusia taitoja. Ennen kaikkea hyvä eläintenpitäjä asettuu eläintensä asemaan, ajattelee niiden mukavuutta ja hyvinvointia ja uhraa siihen aikaansa ja vaivojaan. Kukaan ei ole seppä syntyessään, eikä omia virheitä kannata jäädä vatvomaan. Jos tuntee tehneensä jossain asiassa väärin, niin tekee seuraavalla kerralla paremmin. Silloin on varmasti ihan riittävän hyvä eläintenpitäjä.

[Maatikko]

Minusta hyvä eläintenpitäjä tuntee itsensä joskus huonoksi eläintenpitäjäksi. Jos ei semmosta tunnetta koskaan tule, niin voi olla, että ei ole kovin empaattinen. Epäempaattisen taas ei pitäisi pitää eläimiä.

Tuo oli minusta erittäin hieno kiteytys.

[max3]

Mä en kans ymmärrä sitä miten nykyään osa ei pidä kuolemaa luonnollisena... Sitä pidetään pahimpana mahdollisena asiana ja sitä välttäen monet kiduttavat eläimiä vielä lisää.

Esimerkkinä voisin kaivaa vaikka Bulgarialaisen koiran, jonka tassut joku sairas ihminen oli katkaissut kirveellä.
video koirasta

[milkkis]]

Meinas itku päästä ihan vaan sen takia että miks tota koiraa ei oo lopetettu Mä en pystyis katteleen tollasta

[kite]

Mä en uskalla avata tuota linkkiä... Jokin osa minusta toivoo, ettei tuollaisia ihmisiä voi olla olemassa... Vaikka kuinka tiedän että on

[max3]

Mä en uskalla avata tuota linkkiä...

Ei ole mitään verta ja suolenpätkiä. On vain koira jolle on tehty "neliraaja amputaatio"... Se on vielä tuossa videolla aseteltu huovalle tai sit kuvissa se köllii kuljetuslaatikon puolikkaassa.
Milkkiksen tavoin mäkään en voi ymmärtää, et miksi tuo on kursittu kokoon eikä lopetettu.