Heräsin klo 7 ja olin kanalassa klo 7:05, koska kiireen vilkkaan halusin avata uusilattiaisen kanatalon ovet.
Porukka oli nukkunut yönsä hyvin ja rauhassa pihalla, mutta eilen illalla aidalle nukkumaan menneet kanat osoittivat mieltään; ”Myö ei tästä aidalta alas tulla, kökötetään täs vaik tuamiopäivään, mut alas ei tulla ennen ku kanatalon ovi aukee ja päästää hautoo!”

Varsinkin tuo selkänsä minuun päin kääntänyt nakukaula oli eilen mahoton tapaus pitää pois remonttialueelta, sillä oli niin hirvee hautomiskuume päällä.
Tämän kanan nimi on Sanna.

Vaikka mulla onkin paljon kanoja ja valkosia vielä, niin Sannan muistan hyvin. Sillä on tapana hämärän tultua käydä yömyssyllä ja hiukopalalla, kun muut ovat jo orrella nukkumassa. Mut ans olla eilen ku ei kanataloon päässeet nukkumaan, niin juuri Sannahan se oli ainoa joka sinne sisään ittensä heti keplotteli. Ja aamulla tietty hirvee hinku ulos. Jotenkin muistuttaa itseäni; aina pitää tehä toisin kuin muut ja haluta muuta ku mitä on tarjolla.
Kyyhkyt olivat yöpyneet kanatalossa hyvin ja olivat siellä aamulla kuin kotonaan.
Ja olivat jättäneet muistomerkkinsä sementtiin
Tässä nyssi ihan vaan lattiakuvaa. Juu, noi on jo vähä ruosteisiin oi rautarungot, mut olkoot. Eikä toi lattiatyökään minusta huippuluokkaa ole. Mutta menkööt. Ja kohtahan mä alan ite sementtejä täällä sekottelemaan niin voin sitten muokata mieleisekseni.
Takaseinänä meillä on tollanen pihaamme ympäröivä kivimuuri, joka minusta on kyllä ihan kiva. Noitten rautaromujen rinnalla jopa kivikin tuo vähän pehmeyttä ja luonnollisuutta tunnelmaan. Muurin alaosaan on tullut pieniä koloja ja muutama kivikin irronnut, joten tonne mun pitää vielä könytä jonku laastimössön kanssa paikkailemaan. Voipi olla että koloista tulisi hiiriä, tai että jopa pesiytyisivät sinne.
Materiaalina puu olisi mulle mieluisin, mutta puusta ei meijän kanalassa oo nyt ku orret, koska koko höskä voidaan nyt pestä painepesurilla. Ja sitten kun nuo rautaromut ruostuvat täydellisesti, niin ehkä silloin vihdoin isäntä suostuu ne leikkauttamaan poijes, ja silloin voidaankin katsoa materiaalit ihan alusta uudestaan.
Aamun ensimmäinen uuteen lattiaan tutustuva. Ei ollu kiire ottaa kuvaa ja zuumata, niin kauan paikoillaan pysy ja kuikuili!
Peräti
yhden askeleen uskalsi ottaa sisäpuolelle.
Seuraava kuva olisikin sitten ollut pyrstöstä koska kana käänty ympäri ja meni pois! Kaakatti mennessään ”Eiiiii helekatti, ei toi voi olla meitin koti!” No, saman tekisin minäkin jos 2 viikon Suomen reissun jälkeen tulisin siistiin kotiin, jota mieheni on yksinään huushollannut!
Jos joku jaksoi näin pitkälle lukea

niin olisi kysymys; tartteeko mun nyt kesällä tonne lattialle laittaa mitään puruja ja heiniä? Kun kanat on koko ajan ulkona, ja ne mitkä viihtyy sisällä ni ne on orsilla, eli eivät tallo sementtilattialla muuten ku syödessään ruoka-automaateista. Talveksi aattelin kyllä ehottomasti laittaa lattialle puruja ja heiniä, kun sillon kanat viettää sisällä enemmän aikaa kun sataa usein. Ja talvella aion laittaa alimman ritilätason alle, lattialle, jotku vannat missä saavat kylpeä tuhkassa. Nyt kesällä ne kylpevät ulkona hiekassa.