On ihan pakko sanoa, että yksi yö puistatti, vaikka en mikään herkkis olekaan...
Rotanmyrkyn hommaaminen kesti ja kesti ja kun tässä istuin toissayönä navetassa valvomassa kuttuni tulevaa kuolemaa, niin sain omin silmin havaita, että meillä asuu läjäpäin rottia!! Niitä oli reilusti (voi olla että voisi puhua kymmenistä..) ja ne eivät lopulta pelästyneet edes minua. Kaksi rotista oli huomattavasti muita suurempia ja muut vipeltäjät olivat sitten niitä pienempiä..eri kokoisia. Oli aika karua katsella, kun rottia roikkui ja keinui monta samaan aikaan ruokinta-automaateissa, joi vettä kanojen ämpäreistä kolme samaan aikaan reunalla roikkuen, osa vipelsi pehkussa ja tulipa jokunen jopa karsinaan jossa istuin kuttuni seurana. Niitä oli kaikkialla ja kuhina, sekä vikinä oli välillä sitä luokkaa, että jopa riikkiukkomme Tappikin tuuttasi häiriön johdosta naukaisun ilmoille!
Siinä rottia kyylätessäni ja kuttua itkiessäni tulin ihan varmaksi siitä, että rotta se taisi kyyhkyni viedä. Kyllä ne kaksi olivat niin jättiläisiä, Hyiyök!
No, nyt on myrkky maistunut hyvin ja baaritiskit pidetään jatkossa notkuvana ja muuta ruokaa ei tarjoilla enää yökyöpeleille. Myrkkylaatikoista oli hävinnyt reilusti yli cm:n verran jauhetta, joten pian saattaa päästä antamana lapiosta huligaaneille, mikäli tulevat tokkurassa silmieni eteen huojumaan. Ovat tuhonneet kyllä johdoista lähtien vaikka mitä ja yksi hevosen nailoninen heinäverkkokin on parin sentin paloina.
Vielä eilen illalla myöhään kiusasin rottia...jäin hämärään kytikselle ja kun niitä kuhisi kanalan pehkussa suuri määrä, niin laitoin valot, läiskäisin käteni yhteen ja huusin JIIHAAA!
Kyllä tuli kiire, vain yksi jäi taapertelemaan hissukseen...liekö myrkky vaikuttanut. On mulla huvit...
). Toivon mukaan päästään nököhampaista eroon kun mun rottapää ei oo läheskään yhtä hyvä ku Volmarin.
Osanotot Tyynestä ja tsemppiä rottasotaan!