Lintujen lopettamisesta

[kite]

Ilonalle ja siimikselle kiitokset sanoistanne, auttavat eteenpäin. Todellisuus on karua ja siihen pitää osata suhtautua oikessa mittakaavassa

Summa summarum: eläinten omistamiseen kuuluu vastuu myös niiden kuolemasta.

Mutta tähän kuittaan sen verran, että itse olen eläinteni kuolemasta vastannut tähän mennessä niin, että joku muu tekee sen käytännön työn, kun se tehtävä on. Yhtään eläintä ei pidetä kärsimässä, jos tilanne on se, ettei sitä "tuskattomasti" voida parantaa (koskaanhan vammat eivät ole tuskattomia, mutta parantuminen voidaan siksi tehdä -joissakin tapauksissa).
Olen useamman eläimen lopettanut, mutta yleensä eläinlääkärin avulla -en itse...

Ja kyllä toisinaan ovat olleet omatkin tunteet mukana, kun halusin hevosen säästää lopettamiselta, vaikka sitä piti kipulääkittynä pitää karsinassa kuukausia, ja sen jälkeen 6 kk:tta pelkästään kävelyttää 3 krt päivittäin. Se toipui, ja elää loistavaa elämää nykyään. Oli kilpailemassakin sen jälkeen ja voitti.. Eli missä siis menee raja nk. hätäteurastukselle näissä pienemmissä eläimissä -minuutti - tunti? Tähän kaipaan selvennystä myös.

Sitä tunteettomuutta kun elämässä on tarpeeksi muutenkin, niin siksi kai sitä(kin) jännitän.

Jos sattuu, niin heti henki pois, niin kuin täältä aiemmin luin? Vai tilanteen harkinta tapauskohtaisesti.. Eikä tää liity aiheeseen mitenkään, kunhan pohdin

Mutta kun tahtoisin nimenomaan oppia miten (sekä käytännössä, että tunnetasolla -tähän jo hyviä vinkkejä sainkin, kiitokset vielä) asian voi hoitaa niin, että saa muutakin kuin sitä oman ruokkimasi eläimen tuottamaa ruokaa (munia, maitoa tmv.), niin miten sitten... Meillä kun olisi syytä oikeasti perehtyä asiaan, kun on tuolla nuorimmalla lapsella noita allergioita enemmän kuin omaan tarpeeseen.. Kaupasta ostettuja kananmunia ei voi syödä, mutta omien munista ei tule mitään oireita -onneksi, kun siksi nämä hankin aikanaan -ja onhan ne muutenkin ihania -terapiaa ja kaunista katseltavaa puuhailuineen. Mutta kun se arkirealismi pitäisi säilyttää, kun niitä kukkoja on maailmassa ihan liikaa -vaikka ne vasta kauniita ovatkin..

Enhän mä saa järkeä edes omaan päähäni tämän pohtimisen kanssa -miten muut vois ymmärtää...

[Suvianne]

Minun mielestä eläimen teurastukseen ei tarvita syytä.
Sen voi lopettaa vaikka tietäisi, että pitkällisellä hoidolla sen voisi parantaa.
Minä teurastan myös terveitä eläimiä ja syön ne. Voisin teurastaa hevosenkin ja syödä sen.
Minusta on sääli, että hevosia ei syödä uransa jälkeen. Jokaisen omistajan tulisi syödä tai myydä hevosensa syötäväksi.
Se tarkoittaa aina vähemmän kaupan hyllystä ostettavaa teholihaa.
Jokainen onnellinen eläin ruokapöydässäni on äänestys tehotuotantoa vastaan.

Ja tämä on varmasti monelle hirvee mielipide, mutta minulla on raja kuinka paljon lemmikkiänikin hoidan. Esim. kissatkin on meillä töissä. Ja minulla vähän rahaa käytettävissä.
Jos ne saisi jonkun ihme taudin/onnettomuuden valitsen ennemmin lopetuksen kuin kalliin hoidon.
Niin se vain on, enkä tunne edes huonoa omaatuntoa.
Minä suorastaan ihmettelen, kun ohjelmissa leikellään ja pelastellaan kuukausien hoidoisssa kulkukissoja tai koiria?? En näe siinä mitään järkeä.
Kukukissatkin voisi suoraan minun puolesta lopettaa.
Minusta se on vain varojen ja ajan tuhlausta jonka voisi panna johonkin paljon järkevämpään.
Tuon kaiken rahan ja ajan voisi käyttää vaikka kamppanjoimaan tehotaloutta vastaan...?
Minulle eläimet ovat hyötyeläimiä ja pidän ja hoidan niitä hyvin, niin kauan kuin tuottavat ja sitten ne voi lopettaa.
Ja vaikka monelle yksinäiselle eläin on kuin lapsi, niin sitä ei voi vaatia muilta ihmisiltä.
Eläin on eläin ja sillä sipuli. Sitä tulee kohdella hyvin ja ilman kärsimystä, mutta se ei silti ansaitse ehdottomasti sairasvakuutusta.

[mik]

Tähänhän sopii nyt hyvin pieni ote eläinsuojelulaista.
En nyt ala etsiin sitä mistään, eli en saa suoraa lainausta. Surffaan kännyllä, niin en pysty kuitenkaan kopypeistaamaan.

mutta siinä siis sanotaan:
1. Eläimellä on oikeus elämään.
2. Eläimellä on oikeus kivuttomaan elämään.
3. Eläimellä on oikeus hyvinvointiin.

ts. Tuo hyvinvointi tarkoittaa esim eläinlääkäripalveluita,

jos oikeen ajatellaan, niin onkos moraalisesti broilerikasvattamon broilerilla oikeus elämään? Sillähän ei ole pienintäkään toivoa saada lajityypillistä elämää, ainoastaan pieni hetki syömistä ja paskomista tuhansien muiden joukossa, sit runtataan autoon ja teurastamolle, jossa joukkotuho. Toki tuo ensimmäinen tarkoittaa, et elukkaa ei saa tappaa vaan siksi, et se sattuu olemaan eläin, mut mun pääni kääntää tuon niin, että elämä=lajityypillinen elämä, eikä vaan se, et elukka on olemassa.

nooh, mä lähden ostaan hevoille ja siivekkäille syötävää maatalouskaupasta ja jätän syvällisemmät pohdinnat niille, joiden pää kestää.

[Suvianne]

Minusta broilereilla ja häkkimunijoilla ei ole elämää vain ja ainoastaan kärsimystä.
Ja suurimalla osalla sioista ja varmasti muistakin eläimistä on vain kärsimystä.
Kaikki KAIKKI pitäisi olla VÄHINTÄÄN luomu säännöillä!!
Kaikki sitä tehokkaampi, pitää lailla kieltää. Ja teholihan tuonti pitää kieltää ja ihmiset pakotetaan ostamaan luomua.
Näin olisi jos olisin Kuningatar EI suomen maassa

[Maatikko]

^Ja taas komppi.

[Ilona]

Ilonalle ja siimikselle kiitokset sanoistanne, auttavat eteenpäin. Todellisuus on karua ja siihen pitää osata suhtautua oikessa mittakaavassa

Summa summarum: eläinten omistamiseen kuuluu vastuu myös niiden kuolemasta.

Eli missä siis menee raja nk. hätäteurastukselle näissä pienemmissä eläimissä -minuutti - tunti? Tähän kaipaan selvennystä myös.

Tuo rajanvetohan ei ole koskaan helppoa. Mä silti ajattelisin, että se on helpompaa kanan kuin hevosen kanssa. Mitä älykkäämpi eläin, sitä helpompi sitä on lohduttaa seurustelemalla sen kanssa. Kana ei ihmisen tarjoamasta lohdusta osaa perustaa. Mä näen asian niin, että jos linnulla on paha vamma (luunmurtuma, iso, ompelua vaativa avohaava, silmä puhki, tosi pahoja tappeluhaavoja), on se lopetettava välittömästi. Tällaiset vammat aiheuttavat todella kovaa kipua, eikä lintujen kipua ole mahdollista hoitaa luotettavasti. Ne myöskin stressaavat kohtuuttomasti lastoittamisesta, ompelusta yms. Tappeluhaavat ovat sikäli hankalia arvioida, että ne saattavat näyttää paljon pahemmilta kuin mitä ne ovat. Kukkojen tappelussa syntyy usein paljon pieniä haavoja pään alueelle ja ne vuotavat paljon, koska harjan ja helttojen verenkierto on vilkasta. Jos tapellut kukko pitää silmää kiinni, pitää tarkistaa, onko silmä ehjä. Silmävamma on ehdoton peruste välittömään lopetukseen. Kukon käyttäytyminenkin kertoo. Jos kukko nousee verissään orrelle ja pitää silmiä auki, se toipuu. Jos se kykkii maassa silmät kiinni ja roikottaa päätään tai siipiään, sillä saattaa olla kovia kipuja. Mä sain Paulikilta kesällä erisukuisia kukkoja tuleviksi siitoskukoiksi. Niitä oli muutama viikko sitten jäljellä 3 ja ne äityivät äkkiä tappelemaan. Yhden naama oli hakattu toiselta puolelta niin pahoin, että lopetin sen heti, kaksi muuta olivat naamat turvoksissa ja verillä, mutta pirteitä ja toipuivat tappelusta hyvin. Parin päivän jälkeen naamat olivat jo ihan siistit. Nyt niillä on arvojärjestys selvä ja tulevat toimeen hyvin. Toinen esimerkki: meillä syntyi viime kesänä muutama peroosista eli akillesjänteen sijoiltaanmenosta kärsivä tipu. Ne eivät kyenneet kävelemään. Lopetin ne heti ja se oli minusta ainoa oikea ratkaisu. Tällaisten "teippailustakin" olen jotain juttua kuullut, mutta sellainen on minusta ihan selkeää rääkkäystä.

Sairaan kanan lopettaisin, jos se ei ole kohtuudella hoidettavissa. Esim. loisinfektio ei ole mikään lopetuksen aihe, koska sen voi hoitaa. Tärkeintä on, että hoidon aloittamisessa ei vitkutella tuntia eikä minuuttia, vaan aloitetaan sairauden selvittäminen ja hoitaminen heti kun mahdollista. Jos lintu on tosi heikossa kunnossa, ei jaksa syödä ei liikkua, se on järkevintä lopettaa. Sairaiden pitäminen elossa aiheuttaa tartuntavaaraakin. Sairas pitäisikin aina eristää muista. Silti sillä pitäisi olla näköyhteys muuhun parveen.

Nykyään on menty siihen, että eläimiä hoidetaan liian pitkälle. Etenkin yksityisissä eläinlääkäreissä on joukossa niitä, jotka rahan takia suosittelevat ties mitä hoitoja toivottomille tapauksille. Kannattaa käyttää omaa maalaisjärkeä ja tietysti kysyä myös eläinlääkäriltä, jos on epävarma. Maalaisjärki kannattaa silti pitää mukana ja miettiä tilannetta eläimen kannalta. Vaikka meille linnut ovatkin lemmikeitä, niin niiden itsensä kannalta voi olla parasta, että sovellamme niihin tuotantoeläinnäkökulmaa: poistetaan sellaiset yksilöt, jotka ammatikseen munia tuottavakin poistaisi kanalastaan. Kylmä järki on eläinten kanssa aika usein sama asia kuin vastuu ja eettisyys.

[kite]

Juurikin tuo on hyvä pointti asiaan, että kun lintuja (esim.) ei ole tutkittu niin paljoa -ja
kamalan vähän on juurikin esim. kipulääkettä, jota mielelläni antaisin heti kun näyttää että
sattuu -että voisi mahdollisimman kivuttomasti tutkia miten paha tilanne oikeasti on ja sen
perusteella sitten tehdä päätös lopettaako vai hoitaa. (kamala lausehirviö..)

Tottakai hoito aloitetaan heti, kun huomataan, että aihetta on, mutta se lopettaminen...
Mä olen varmaan sitten huono eläinten pitäjä, kun en pysty tuohon "tuotantolinjaan" samaistumaan.

Ja niin kauan kun asia todella tulee eteen olen ihan satavarmasti sitä mieltä, että hevosetkin
meillä syödään, kun se aika on käsillä, että ne lopettaa pitää.

[Suvianne]

Ilona kirjoitti kyllä hyvin.

[Suvianne]

Minusta Kite et ole huono eläintenpitäjä, mutta ehkä vielä uusi? Tällaiset "tuotantooeläinten" pitäjä.
Kokemuksellakin oppii. minä olen esim kalkkunaa hoitanut ja hoitanut kun se on ontui.
En raskinut laittaa pois kun kaukaa hakenut.
Ja se vaan ei toipunut vaikka kuinka tutki ja hoiti.
Oliko siinä mitään järkeä...
Ei minusta pikemminkin rääkkäystä, kun en raskinut.
Minun motivaatio oli raha ja ajatus, etten saa toista tilalle. Toisella motivaatio voi olla rakkaus lemmikkiin.
Kumpi on pahempi? Vaiko molemmat yhtä pahoja?
Minusta väärin molemmilta ja en kyllä enää tekisi niin.

[kite]

Kiitos Suvianne. Ja joo -taidan olla vähän tuore tässä hommassa (hyvä et jossain :P )

Ilona on ilmeisesti myös pohtinut asioita joskus ja päätynyt selkeään mielipiteeseen -ja perusteltuun.

Kiva kun täällä saa näkökohtia, joita voi makustella.

Tarkoitus on tosiaan päästä siihen, että meillä se eläimen kuolema olisi vain osa elämän luonnolista kiertokulkua, eikä
mikään "maa kaatuu jos jostain aika jättää"..

[Suvianne]

Aivan niin juurikin.
Meillä lapset ei näe ihan sitä kaulan katkaisua tai sian pulttaamista, mutta siitä eteenpäin kylläkin.
4v oli jopa nyppimässä ankkaa.
Minä päätin, että nähköön ja tietäköön ja jos ei liha maistu, niin syököön soijaa.
Kyllä se on opittava mistä se liha tulee. Ei se kasva vakuumipuussa josta vain poimitaan.
Ja kun tuumailevat oikeutusta syödä, toistan mantraa onnellisesta eläimestä ja kaupan onnettomista.
Tähän mennessä kaikki ovat syöneet kuitenkin.
Kukkoja olen yleensä tappanut, kun alkavat tapella ja siksi 6v tyttö oli hirveän vihainen kun tyttöpossu teurastettiin. Kun eihän se tapellut
Mutta selitin taas häkkisikalat ja tylsistyneet possuparat.. Ja meidän onnellisen rapsutetun possun ja nopean kivuttoman kuoleman.
Se on yllättävän tärkeää, kun selitän kuinka kuolema on ihan yllätys ja kivuton ja nopea. Ruokakupilta teuraaksi...

ps. minulla on 4 lasta ja vielä yksi tulossa. Opetan viidelle mahdollisimman paljon ekoa ja eettisyyttä ja toivon heidän tekevän toiset viisi lasta ja opettavan saman ja niin se maailma pelastuu

[kite]

Mulla on tuota jälkikasvua vaan pari kappaletta, joista toinen jo muutti pois kotoa...

Mutta tuo "jäljellä oleva" onkin sitten se syy tähän kaikkeen...

En taida sitten ihan sitä teurastusasiaa varmaan näyttää, ettei vahingossakaan tule sen vuoksi vastustusta... Kun tuo on hyperallerginen nimenomaan soijalle..
Ja aika monelle muullekin asialle..

Kyllä se tästä. Kuvittelen vielä, että vanhakin koira (mä) oppii uusia "temppuja"

[Ilona]

Ja tämä on varmasti monelle hirvee mielipide, mutta minulla on raja kuinka paljon lemmikkiänikin hoidan. Esim. kissatkin on meillä töissä. Ja minulla vähän rahaa käytettävissä.
Jos ne saisi jonkun ihme taudin/onnettomuuden valitsen ennemmin lopetuksen kuin kalliin hoidon.

Minusta tuo ei ole lainkaan hirveä mielipide. Tuo on vastuunsa tuntevan ihmisen mielipide. On kissalle paljon parempi lähteä siinä vaiheessa, kun sairaus on vasta aluillaan kuin joutua kärsimään tutkimuksia ja hoitoja.

Mä lopetutin viime keväänä 15-vuotiaan kissamme. Se oli meille todella rakas, todellinen Suuri Persoona. Päätös ei ollut helppo, mutta kun periaate eläimen sopivasta lähtöhetkestä oli etukäteen mietitty, tilanne oli yllättävänkin mutkaton. Kissa oli edelleen pirteä ja toimelias, mutta se oli laihtunut huomattavasti ja sen yleiskunto näytti heikentyneen, karva ei enää kiiltänyt. Se oli myös entistä väsyneempi ja pissavahinkoja alkoi tulla sisällä sinne sun tänne. Eläinlääkärikin piti lopetuspäätöstä järkevänä ja arvioi kissan munuaisten toiminnan heikentyneen. Miksi olisin odottanut, että kissa on todella huonossa kunnossa ja siirtänyt päätöksen sinne, kun se edessä on joka tapauksessa. On parempi lähteä kohtalaisessa kunnossa ilman stressaavia tutkimuksia ja hoitoja, kun lähdettävä on kuitenkin.

Raumalla joitain vuosia sitten löytyi kaatopaikan liepeiltä päähän ampumalla tapettu koira. Eläinsuojeluyhdistys teki asiasta poliisille tutkintapyynnön mahdollisena eläinsuojelurikoksena. Julkisuudessa kauhisteltiin, kun ilmeni, että koira oli ollut lopetushetkellä nuorehko, terve ja hyvinvoiva. "Raakaa" lopetustapaakin taivasteltiin. Todellisuudessa ampuja ei ollut syyllistynyt muuhun kuin jäterikkomukseen jättäessään raadon kunnan maille. Päähän ampuminen on varmaan eläimen kannalta paras kuviteltavissa oleva lopetustapa. Minusta on ihan hyvä ratkaisu lopettaa koira, jos ei pysty sitä pitämään. Ainakin se on parempi ratkaisu kuin antaa se ilmaiseksi jollekin vieraalle ihmiselle. Minusta tämä episodi kertoo jotain ihmisten vieraantumisesta elämän tosiasioista. Eläinsuojeluyhdistyksen pitäisi olla paljon enemmän huolissaan niistä koirista, joita ei lopetea ajoissa, vaan laitetaan kestämään ties mitä syöpäleikkauksia tai tyrkätään pitovaikeuksien sattuessa ensimmäiselle, joka suostuu ottamaan.

Paikallislehdessä oli juuri juttu virolaista koiratarhaa avustavista eläinsuojeluaktivisteista. Jutussa kerrottiin mm. tarhalla olleesta kissasta, jolta entinen omistaja oli leikannut korvat ja silmäluomet. Ihan aiheellisesti toimittaja kysyi, miten ihminen voi olla näin julma. Tähän olisi voinut esittää vielä jatkokysymyksen: miten ihminen nro 2 voi olla niin julma, että pitää tällaista vielä hengissä? Kissansa korvia leikellyt on voinut toimia psykoosissa tai huumeiden aiheuttamissa harhoissa, mutta mistä mahtaa olla kyse kissaa tarhassa elättävän "eläinsuojelijan" kohdalla? Hyväntekeväisyydeksi naamioidusta sadismista kenties?

[Suvianne]

No huhuh tuo leikkely juttu....

Olet kyllä niin oikeassa Ilona.

Minäkin ajattelen samoin tuosta koira asiasta, että ennemmin lopetus kuin vieraalle.
Tai että koira ei sitten saa sitä oikeaa hoitoa vaan on heitteillä.

[Suwitsu]

Meidän yksi kissa jäi auton alle kesällä, muuten oli ihan ok mutta sen häntä halvaantui ja samalla se alkoi pissata ja kakata joka paikkaan, pidätyskyky oli mennyt. Miehen kaveri tuli ja ampui kissan, se ei varmasti ehtinyt tajuta mitä tapahtui. Mutta taas sain monelta kuulla miten tunteeton ja julma olen kun kissa AMMUTTIIN. Mielestäni kissan kannalta olisi mollut hirveää jos olisin laittanut sen autoon ja ajanut 20 kilsan päähän jossa vieras ihminen olisi laittanut sille piikin.

Muutama vuosi sitten tuli telkkarista jotain eläinsairaala-ohjelmaa. Siinä nuori nainen vei gerbiilinsä eläinlääkärille. Gerbiilin kaveri oli kuulemma juuri kuollut ja nyt tällä gerbiilillä oli maha kipeä . Ja sillehän annettiin sitten kaiken maailman hoitoja ja lääkkeitä. Mun mielestä tuo on jo eläinrääkkäystä!!!

Ilona ihan samaa juttua viime viikolla lehdestä luin ja samat ajatukset heräsi. Millainen on näiden aktivistien ajatusmaailma???