Maatiaiset
Valvojat: Aleksandra, HiltaHelikopteri, maatiaiskukko
-
Pootsi
-
Muusa
Toihan on tosi tympeä opas maattareiden suhteen, kun siinähän ei kantoja eritellä! Kun eikö esim. alholaiset ja piikkiöläiset ole aika eri näköisiä :violent1:Hakalan emäntä kirjoitti:Merja-Liisa Leppänen-Porttila on kirjoittanut kirjan nimeltä Kanat Suomen rodut, siinä on tarkka rotumääritelmä myös Suomalaisesta maatiaiskanasta.
Kirja on 1999 ilmestynyt ja Gummerus Kirjapaino Oy:n kustantama.
(Sikälimikäli nyt muistan oikein, siitä on jokunen vuosi kun luin sen kirjan... :cyclopsani:
Pootsi menetätköhän mitään, meidän kunnankirjastossa ei ainakaan ees oo tota...
mutta noin muuten voisin sanoa että menettää paljon jos ei käytä kirjastolaitoksen palveluita (vaikka itse käytänkin tosi vähän koska mulla on pakkomielle hankkia kaikki kirjat ihan ikiomiksi...)-
maunu_muori
Mukavaa, kun on muitakin, joilla loppuu kirjahylly kesken.. mää eilen just järjestelin. En ihan kaikkia saanut mahtuun.. ja osa on vielä vanhassa huushollissa ja möksällä.. Kirjastossa voi käydä kattomassa ja lainaamassa, niin saa vähän vinkkiä, mikä opus ainakin tarttuu kirjakirpparilla matkaan 
( tosin tarttuu noita ilman vinkkejäkin kiitettävästi, taas oli ukko tuonut muovikassillisen löytöjä)
( tosin tarttuu noita ilman vinkkejäkin kiitettävästi, taas oli ukko tuonut muovikassillisen löytöjä)-
Moilanen
Kanarodut
Tuo kysymys, rotumääritelmä maatiaisilla.
Vähän vaikea juttu tuo rotumääritelmä kun sitä nimittäin ei ole kun ei ole rotuakaan.
Tuo yllämainittu kirja mielestäni oli niin ylimalkainen, että siitä nyt maatiaiskanan kohdalta ei ole mitään apua. Yritystähän siinä oli hahmottaa maatiaisen "rotumääritelmää" mutta mielestäni huonolla menestyksellä.
Mistä sitten maatiainen muodostuu; minun mielestäni ja monen asiantuntijankin, maatiainen on juuri tyypillinen alueellinen, sille alueelle sopeutunut kanakanta, kanakannalla on sitten yhtenäisyyttä ilmiasussa mutta kun niitä kanakantojakin Suomessa tunnistetaan toistakymmentä. Eroavat muuten hyvin paljon toisistaan, toisia on "jalostettu" toisia taas ei.
Toinen osa ilmiasun lisäksi maatiaisessa on sen kyky hankkia ravintoa omatoimisesti, kesäaikaan lähes pelkästään, vaatimaton ravinnontarve, hyvin korkea elinvoima, hyvä sosiaalisuus, hyvä suvunjatkamisvietti, kyky selviytyä vaikeissakin olosuhteissa, kylmyys, niukka ravinto jne. Nämä ovat niitä seikkoja, jotka ovat yhteisiä eri maatiaiskantojen suhteen.
Maatiaisen todennäköinen pelastus on ollut se, että se ei sovellu ollenkaan ns tehotuotantoon.
Maatiainen on hyvin tyypillinen pieneläjän kotieläin, jonka tuotanto on omatarpeeseen, hieman myyntiinkin.
Kymmenisen vuotta sitten tehtiin koe, mikä kanarotu käytettyyn rehumäärään nähden on tuottoisin. Laskettiin rehun rahallinen arvo/tuotettu munakilo. Yllätys yllätys, maatiainen oli tällä laskutavalla ylivoimainen ykkönen.
Ongelmaksi maatiaisen osalta muodostui sen soveltumattomuus suuriin kanaparviin ja sen rehunhankinnan työvoimavaltaisuus.
Vähän vaikea juttu tuo rotumääritelmä kun sitä nimittäin ei ole kun ei ole rotuakaan.
Tuo yllämainittu kirja mielestäni oli niin ylimalkainen, että siitä nyt maatiaiskanan kohdalta ei ole mitään apua. Yritystähän siinä oli hahmottaa maatiaisen "rotumääritelmää" mutta mielestäni huonolla menestyksellä.
Mistä sitten maatiainen muodostuu; minun mielestäni ja monen asiantuntijankin, maatiainen on juuri tyypillinen alueellinen, sille alueelle sopeutunut kanakanta, kanakannalla on sitten yhtenäisyyttä ilmiasussa mutta kun niitä kanakantojakin Suomessa tunnistetaan toistakymmentä. Eroavat muuten hyvin paljon toisistaan, toisia on "jalostettu" toisia taas ei.
Toinen osa ilmiasun lisäksi maatiaisessa on sen kyky hankkia ravintoa omatoimisesti, kesäaikaan lähes pelkästään, vaatimaton ravinnontarve, hyvin korkea elinvoima, hyvä sosiaalisuus, hyvä suvunjatkamisvietti, kyky selviytyä vaikeissakin olosuhteissa, kylmyys, niukka ravinto jne. Nämä ovat niitä seikkoja, jotka ovat yhteisiä eri maatiaiskantojen suhteen.
Maatiaisen todennäköinen pelastus on ollut se, että se ei sovellu ollenkaan ns tehotuotantoon.
Maatiainen on hyvin tyypillinen pieneläjän kotieläin, jonka tuotanto on omatarpeeseen, hieman myyntiinkin.
Kymmenisen vuotta sitten tehtiin koe, mikä kanarotu käytettyyn rehumäärään nähden on tuottoisin. Laskettiin rehun rahallinen arvo/tuotettu munakilo. Yllätys yllätys, maatiainen oli tällä laskutavalla ylivoimainen ykkönen.
Ongelmaksi maatiaisen osalta muodostui sen soveltumattomuus suuriin kanaparviin ja sen rehunhankinnan työvoimavaltaisuus.
-
Pootsi
Tjaa, mulle taas on kerrottu, että maatiainen on mikä tahansa paikallisiin oloihin sopeutunut kanta, mutta suomalainen maatiainen on kanarotu.
Mulle maatiaisen "oikea" ulkonäkö on ihan se ja sama, jäin vain miettimään kun taas kuulin uuden kriteerin sille. Itse en voi käsittää sitä, että maatiaisista neuvotaan karsimaan esim. sulkajalkaiset yksilöt pois. Kai sitä monimuotoisuutta on turha kutistaa entisestään. jalkasulat on tietysti merkki vieraan rodun vaikutuksesta, mutta entäpä sitten, ehkäpä se on ollut oleellista maatiaisen säilymisessä. Eikä se ominaisuus häviä kannasta, vaikka kuinka karsisi sen ilmentäjiä pois. Itse risteytin kaksi täysin jalkasulatonta maatiaista ja sain aikaseksi jalkasulkarivillä varustettuja tapauksia. En todella näe mitään syytä karsia niitä "vähemmän maatiaisina" pois. Paitsi että koska he ovat kahden eri kannan jälkeläisiä, taitaa valtamielipide olla, että he eivät ole alkuunkaan arvokkaita geenipankkeja.
Sitä oon miettinyt, että onkohan nämä mulle tulleet kanat maatiaisia ollenkaan...Kaksi neljästä on kuollut tauteihin, jäljellä olevat kaksi kyhjöttävät alakuloisina eivätkä ole puoleen vuoteen tuottaneet yhtään mitään. Ylipäätään ne eivät juuri muni, jos tarjolla ei ole teollista tiivistettä. Lisäksi ne eivät tahdo kestää kylmää, eivät ole hautoneet eivätkä vaikuta kovin elinvoimaisilta.
Ohoh, iskipä taas katkeruuskohtaus. Se vaan on vielä sanottava, että multa olisi aikaa sitten mennyt maku koko maatiaistouhuun, jos mulla ei olisi näitä sekakantaisia, kauniita, elinvoimaisia ja tuotteliaita tipuja. 
Oon tosi onnellinen niiden puolesta, joille on osunut hyvä ja terve maatiaisparvi. Tiedän, etten ole ainut jollle on käynyt kakka nakki maatiaisten kanssa, se on surullista.
Mulle maatiaisen "oikea" ulkonäkö on ihan se ja sama, jäin vain miettimään kun taas kuulin uuden kriteerin sille. Itse en voi käsittää sitä, että maatiaisista neuvotaan karsimaan esim. sulkajalkaiset yksilöt pois. Kai sitä monimuotoisuutta on turha kutistaa entisestään. jalkasulat on tietysti merkki vieraan rodun vaikutuksesta, mutta entäpä sitten, ehkäpä se on ollut oleellista maatiaisen säilymisessä. Eikä se ominaisuus häviä kannasta, vaikka kuinka karsisi sen ilmentäjiä pois. Itse risteytin kaksi täysin jalkasulatonta maatiaista ja sain aikaseksi jalkasulkarivillä varustettuja tapauksia. En todella näe mitään syytä karsia niitä "vähemmän maatiaisina" pois. Paitsi että koska he ovat kahden eri kannan jälkeläisiä, taitaa valtamielipide olla, että he eivät ole alkuunkaan arvokkaita geenipankkeja.
Sitä oon miettinyt, että onkohan nämä mulle tulleet kanat maatiaisia ollenkaan...Kaksi neljästä on kuollut tauteihin, jäljellä olevat kaksi kyhjöttävät alakuloisina eivätkä ole puoleen vuoteen tuottaneet yhtään mitään. Ylipäätään ne eivät juuri muni, jos tarjolla ei ole teollista tiivistettä. Lisäksi ne eivät tahdo kestää kylmää, eivät ole hautoneet eivätkä vaikuta kovin elinvoimaisilta.
Ohoh, iskipä taas katkeruuskohtaus.
Se vaan on vielä sanottava, että multa olisi aikaa sitten mennyt maku koko maatiaistouhuun, jos mulla ei olisi näitä sekakantaisia, kauniita, elinvoimaisia ja tuotteliaita tipuja. Oon tosi onnellinen niiden puolesta, joille on osunut hyvä ja terve maatiaisparvi. Tiedän, etten ole ainut jollle on käynyt kakka nakki maatiaisten kanssa, se on surullista.-
kanaemo
on oikeasti sääli, että jotkut maatiaiset ovat niin sairaita. Mulla on onneksi käynyt hyvä tuuri, kun nuo kiuruvetiset ovat olleet ainakin tähän saakka tervettä väkeä. Munivat ihan kohtuullisesti munan joka toinen päivä, josku jopa joka päivä. Osa niistä on osoittautunut myös hyvin hautomaintoiseksi.
-
HiltaHelikopteri
- kukkoilija
- Viestit: 4452
- Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
- Paikkakunta: Vantaa
Mielenkiintoisia nämä maattarijutut. Kanahan kun ei kuulu Suomen luonnonvaraiseen eläimistöön, niin joistain muualta tulleista kanoistahan se suomalainen maatiaiskana on aikojen saatossa kehittynyt. Ei voi olla siis mikään rotupuhdas alun alkaenkaan 
Välillä jalostettu ja koetettu parannella (lähinnä kai tuotanto-ominaisuuksia) ja välillä saanut elellä oman onnensa nojassa…Jossain vaiheessa näitä on sitten ruvettu kutsumaan suomalaisiksi maatiaiskanoiksi kai erotuksena niille “oikeille, ulkomaisille, hienoille” rotukanoille. Monessa kirjassa esitellään kyllä ihan omana rotunaan tuo suomalainen maatiaiskana ja minusta se on ihan käytännöllisyyden kannalta selkeä niin…olipa oikea rotu tai ei ja olipa virallisia rotumääritelmiä tai ei. Mitäpä muutakaan kuin rotu-nimitystä voisi käyttää 
?
Sitten kun sitä on ruvettu säilyttämään, niin onkohan voinut valitettavasti käydä niin, että jotkut paikalliset parvet ovat olleet jo liian pieniä ja sukusiittoisia ja periyttävät sitten niitä huonoja ominaisuuksia edelleen? Nyt jatkossa pitäisi siis pitää huoli siitä, että hankkii mahdollisimman kaukaisia sukulaisia, jos vaalii jotain kantaa, ettei sisäsiittoisuus huonontaisi entisestään ominaisuuksia. Ja samoin tietysti pitäisi tehdä silloinkin, kun vaalii pelkkää maatiaista kannasta välittämättä. Minkäpä sille sitten tekee, jos jostain sukupolvien takaa putkahtaa esille jokin ei-maatiaisominaisuus…Sitten taas niiden lisääminen onkin jokaisen oman harkinnan varassa…karsiiko parvestaan pois ei-maatiaisominaisuuden vai salliiko monimuotoisuuden silläkin uhalla, että toinen sanoo, etteihän tuo ole nähnytkään maatiaista, kun sillä on esim. sulkia jaloissa tai vääränväriset jalat.
Viittaatkos Pootsi horniolaisiin? Niissä on varmasti yksilöllisiä vaihteluita hyvään ja huonoon suuntaan, mutta jos ajattelee sitä niiden alkutaivalta, niin eipä se kovin ruusuinen ole
(Musta kun ei saa rotuintoilijaa tekemälläkään…jotenkin ajattelen niin, että loppujen lopuksi kaikki rodut ovat vain ihmisen itse tekemiä ja jalostamia. Ja monessa kohtaa on menty pahasti metsikköön. Jollain erikoisuuden tavoittelulla on aiheutettu pahoja terveysongelmia eläinparoille.)
Siis…korostan nyt vielä sitä, että minusta jokaisen kanaharrastajan pitää tehdä niin kuin itse haluaa rotujen, kantojen tai risteytysten suhteen…Minusta ylipäätään se, että pitää omatarvekanoja on huikean hieno suoritus- - -jokainen itse tuotettu muna- ja/tai lihakilo on tavallaan eläinsuojeluteko niin kauan kun näitä siivekkäitä viljellään tehokasvattamoissa…Ja enkä tietenkään aliarvioi sitäkään, että kana/kukko on “vain” lemmikkinä
Välillä jalostettu ja koetettu parannella (lähinnä kai tuotanto-ominaisuuksia) ja välillä saanut elellä oman onnensa nojassa…Jossain vaiheessa näitä on sitten ruvettu kutsumaan suomalaisiksi maatiaiskanoiksi kai erotuksena niille “oikeille, ulkomaisille, hienoille” rotukanoille. Monessa kirjassa esitellään kyllä ihan omana rotunaan tuo suomalainen maatiaiskana ja minusta se on ihan käytännöllisyyden kannalta selkeä niin…olipa oikea rotu tai ei ja olipa virallisia rotumääritelmiä tai ei. Mitäpä muutakaan kuin rotu-nimitystä voisi käyttää ?Sitten kun sitä on ruvettu säilyttämään, niin onkohan voinut valitettavasti käydä niin, että jotkut paikalliset parvet ovat olleet jo liian pieniä ja sukusiittoisia ja periyttävät sitten niitä huonoja ominaisuuksia edelleen? Nyt jatkossa pitäisi siis pitää huoli siitä, että hankkii mahdollisimman kaukaisia sukulaisia, jos vaalii jotain kantaa, ettei sisäsiittoisuus huonontaisi entisestään ominaisuuksia. Ja samoin tietysti pitäisi tehdä silloinkin, kun vaalii pelkkää maatiaista kannasta välittämättä. Minkäpä sille sitten tekee, jos jostain sukupolvien takaa putkahtaa esille jokin ei-maatiaisominaisuus…Sitten taas niiden lisääminen onkin jokaisen oman harkinnan varassa…karsiiko parvestaan pois ei-maatiaisominaisuuden vai salliiko monimuotoisuuden silläkin uhalla, että toinen sanoo, etteihän tuo ole nähnytkään maatiaista, kun sillä on esim. sulkia jaloissa tai vääränväriset jalat.
Viittaatkos Pootsi horniolaisiin? Niissä on varmasti yksilöllisiä vaihteluita hyvään ja huonoon suuntaan, mutta jos ajattelee sitä niiden alkutaivalta, niin eipä se kovin ruusuinen ole
(Musta kun ei saa rotuintoilijaa tekemälläkään…jotenkin ajattelen niin, että loppujen lopuksi kaikki rodut ovat vain ihmisen itse tekemiä ja jalostamia. Ja monessa kohtaa on menty pahasti metsikköön. Jollain erikoisuuden tavoittelulla on aiheutettu pahoja terveysongelmia eläinparoille.)
Siis…korostan nyt vielä sitä, että minusta jokaisen kanaharrastajan pitää tehdä niin kuin itse haluaa rotujen, kantojen tai risteytysten suhteen…Minusta ylipäätään se, että pitää omatarvekanoja on huikean hieno suoritus- - -jokainen itse tuotettu muna- ja/tai lihakilo on tavallaan eläinsuojeluteko niin kauan kun näitä siivekkäitä viljellään tehokasvattamoissa…Ja enkä tietenkään aliarvioi sitäkään, että kana/kukko on “vain” lemmikkinä
-
Moilanen
Kanarodut
No minä olen tästä lintujeni geenipohjasta huolehtinut siten, että meillä on jokaisella linnulla, kyyhkyt sekä kanat ns rekisteri tai miksi sitä nyt kukaan haluaakaan sanoa.
Kanojen kohdalla olen yrittänyt vuosittain hankkia erilähtökohtaisia eläimiä em syystä.
Ainoastaan kirjaa pitämällä ja kutkin eri yksilöt tunnistamalla pysyt selvillä siitä, miten laaja perimä eläimelläsi on.
En muuten ole rotuintoilija, koirapuolella olen aina tämän puhdasrotuisuuden kuullessani hymyillyt vähän vinosti. Itselläni on rekikoiria, risteytetty alaskasta tuodun kantanartun, alaskanhuskyn, ja Israelista tuodun villin Kaanaankoiran välillä ja hyviä koiria ovat, ainakin minulle. Kaikkien suvut ja perimän tunnen niin pitkälle kuin se on mahdollista, koska kaikilla on rekisteri.
Palatakseni kanoihin, ulkomuodon perusteella en karsisi yhtään eläintä, ei kuulu periaatteisiini. Kana, joka hoitaa kanan hommat on ansainnut "työpaikkansa", samoin rekikoirani ja kyyhkyni. Viimemainitusta esimerkkinä sokea viestikyyhkyni, hyvin se tuntuu elelevän, sen "valkoinen keppi" on sen oma nokka, sillä se tunnustelee ja paikantaa ruuat, vedet ja orsipaikkansa.
Niinkuin tuo Hilta jo mainitsikin, kaikki rodut ovat ihmisen luomuksia, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kyllä minä ennenkaikkea arvostan kanoissani niiden alkukantaisuutta ja sitä, että niiden silminnähtävä pyrkimys on "selvitä elämästä hengissä".
Kanojen kohdalla olen yrittänyt vuosittain hankkia erilähtökohtaisia eläimiä em syystä.
Ainoastaan kirjaa pitämällä ja kutkin eri yksilöt tunnistamalla pysyt selvillä siitä, miten laaja perimä eläimelläsi on.
En muuten ole rotuintoilija, koirapuolella olen aina tämän puhdasrotuisuuden kuullessani hymyillyt vähän vinosti. Itselläni on rekikoiria, risteytetty alaskasta tuodun kantanartun, alaskanhuskyn, ja Israelista tuodun villin Kaanaankoiran välillä ja hyviä koiria ovat, ainakin minulle. Kaikkien suvut ja perimän tunnen niin pitkälle kuin se on mahdollista, koska kaikilla on rekisteri.
Palatakseni kanoihin, ulkomuodon perusteella en karsisi yhtään eläintä, ei kuulu periaatteisiini. Kana, joka hoitaa kanan hommat on ansainnut "työpaikkansa", samoin rekikoirani ja kyyhkyni. Viimemainitusta esimerkkinä sokea viestikyyhkyni, hyvin se tuntuu elelevän, sen "valkoinen keppi" on sen oma nokka, sillä se tunnustelee ja paikantaa ruuat, vedet ja orsipaikkansa.
Niinkuin tuo Hilta jo mainitsikin, kaikki rodut ovat ihmisen luomuksia, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kyllä minä ennenkaikkea arvostan kanoissani niiden alkukantaisuutta ja sitä, että niiden silminnähtävä pyrkimys on "selvitä elämästä hengissä".
-
maunu_muori
Tähän on pakko kirjottaa niistä kääpiövillikanoista.
Kanahaukka oli tappanut oudon linnun tossa tammi-helmikuun vaihteessa. Kupu oli ollut täynnä pihlajanmarjoja. Aikani jäänteitä käännellessäni, en voinut muuta todeta kuin ettei ole luonnonlintu vaan meiltä viime kesänä luontoon karannut kääpiösekoituspoikanen..nyt siis jo aikuinen. Marraskuun pakkaset kestänyt ja täysin luontoon sopeutunut. Näin niitä maatiaiskanoja on muotoutunut sekalaisista aineksista ajan saatossa ja vain vahvimmat jääneet elolle.. ja kun tuotanto-olosuhteet 1900-luvulla on sitten muuttuneet myös heikkoja yksilöitä suosiviksi, kannatkin taantuu..kun luonnovalinta ei karsi heikkoja siitosyksilöitä... kaikkien kanojen ei pitäisi antaa lisääntyä...
Kanahaukka oli tappanut oudon linnun tossa tammi-helmikuun vaihteessa. Kupu oli ollut täynnä pihlajanmarjoja. Aikani jäänteitä käännellessäni, en voinut muuta todeta kuin ettei ole luonnonlintu vaan meiltä viime kesänä luontoon karannut kääpiösekoituspoikanen..nyt siis jo aikuinen. Marraskuun pakkaset kestänyt ja täysin luontoon sopeutunut. Näin niitä maatiaiskanoja on muotoutunut sekalaisista aineksista ajan saatossa ja vain vahvimmat jääneet elolle.. ja kun tuotanto-olosuhteet 1900-luvulla on sitten muuttuneet myös heikkoja yksilöitä suosiviksi, kannatkin taantuu..kun luonnovalinta ei karsi heikkoja siitosyksilöitä... kaikkien kanojen ei pitäisi antaa lisääntyä...
-
Pootsi
Jätti-iso kiitos Hakalan emännälle, joka viitsi postitella mulle maatiaistietoa, tosi ystävällisesti tehty!
Mutta vai että maatiaisen ulkonäköjalostukseen on kiinnitetty valitettavan vähän huomiota...Miten niin valitettavan!? Maatiaiskana ei ole mikään koristekana, sen on tarkoitus selviytyä ja tuottaa. Kun mitään kivikautista alkuperäiskanaa ei ole enää olemassa, nykyisissä maatiaiskanoissa on ulkomaisten rotujen verta joukossa, eikä sitä saa pois vaikka kuinka karsisi. Jos joku muinaiskana onkin ollut pikimusta, jalkasulaton ja tummajalkainen, niin tämän päivän suomalainen maatiainen ei sitä enää ole. Eikö maatiaisten säilyttämistyön tarkoitus kuitenkin ole säilyttää pikkuisen ulkomuotoa tähdellisempiä ominaisuuksia.
Tässä on meidän nuori Tohveli, huomaa pienet sulkarivit jalkojen sivuilla.
Mutta vai että maatiaisen ulkonäköjalostukseen on kiinnitetty valitettavan vähän huomiota...Miten niin valitettavan!? Maatiaiskana ei ole mikään koristekana, sen on tarkoitus selviytyä ja tuottaa. Kun mitään kivikautista alkuperäiskanaa ei ole enää olemassa, nykyisissä maatiaiskanoissa on ulkomaisten rotujen verta joukossa, eikä sitä saa pois vaikka kuinka karsisi. Jos joku muinaiskana onkin ollut pikimusta, jalkasulaton ja tummajalkainen, niin tämän päivän suomalainen maatiainen ei sitä enää ole. Eikö maatiaisten säilyttämistyön tarkoitus kuitenkin ole säilyttää pikkuisen ulkomuotoa tähdellisempiä ominaisuuksia.
Tässä on meidän nuori Tohveli, huomaa pienet sulkarivit jalkojen sivuilla.
-
Elmo
Menee nyt taas ihan ohi aiheen, mutta turisenpa nyt taas sitten vaikka vain omaksi ilokseni. Tää sattuu olemaan niitä ikäviä aiheita joilla saa mun runosuolesta tapin irti vähän liian helpolla. Luvassa siis sekavaa hölinää yleisesti aiheesta...Ja siitäkin on jo moni juttu aiemmin paremmin tässäkin ketjussa sanottu mutta minkäs teet
Tosiaan, näistä maatiaiskannoista. Musta tuossa on oikeestaan vain yks vaihtoehto, ja se on se minkä luonto siinä päättää tulevaisuudessa sanella tai sallia. On toki mahdollista, että pyritään pitämään kannat erillään josta on sinänsä puolensa siihen verrattuna, että koko suomen maatiaskanakanta katsottas yhdeksi ja samaksi. Hyötynä siitä olis huonojen ominaisuuksien rajaaminen ( mitkä tosiaan voi pienissä populaatioissa jalostua siinä missä hyvätkin) . Mä vähän pelkään, että ne kannat, jotka on pääseet jo niin pahasti taantumaan ettei geneettistä vaihtelua tarpeeksi ole, oirelee jatkossa yhä pahemmin menettäen sen elinvoimaisuuden mikä niiden peruselinehto on alunperin ollut. Ongelmahan on se, että yhtälailla aktiivinen jalostus kun sen puuttuessa nykyoloissa tahtipuikkoa heluttelevien Isojen Yksikköjen mielenkiinnonpuute, ajaa kantoja yhä suppeampaan ja suppeampaan geenipooliin sukua jatkavien yksilöiden vähentyessä ja kantojen "sakkautuessa" kun harrastelijoiden voimin riittävää perinnöllistä hajontaa on vaikea seurata/vaalia. Käytännössä siis se, että jos geenipooli on jo kutistettu liian pieneksi, mitään ei enää saavuteta vaikka yksilömääriä kasvatettaisiin. Monimuotoisuus kun on sellanen asia, että kun se tietystä kannasta on hävitetty sitä ei enää sinne takaisin tuoda pysyttäessä vain sen kannan yksilöissä oli niitä sitten miten paljon tahansa. Ja vielä kaameampi on se, että jos joku ominaisuus on näistä yhdistettävistä kannoista saatu hävitettyä, se ei sillä sekoittamisella enää palaudu. Koiraroduissahan ollaan jo siinä järkyssä suossa, että kun niin moni rotu on jo sairas, niistä yhdistämällä ei suinkaan saada tervettä kantaa vaan niiden sairauksien summa. Terveet kannat sielläkin on niissä kannoissa, joihin ihmisen vaikutus on ollut pienin tai se vaikutus on edes jälitellyt luonnonvalintaa. ( Mä hirmu mielelläni haluaisin päästä tutustumaan noihin Moilasen koiriin, yhdistellmä kuulostaa musta oikeesti aivan täydelliseltä )
Joten, on mahdollista sen pessimistisimmän skenaarion kannalta että maatiaiskannat erillisinä on jo menetetty, mutta niiden katoamista voidaan ainakin hidastaa jollei estää. Ja yks hitonmoinen peikko on ulkonäköjalostus, siihen ei minusta pitäs mennä minkään eläimen kohdalla. Kantojen suojelu usein sotketaan ulkonäköjalostuksen kanssa samaan sössöön, kun pyritään pitämään hengissä jokin tietty ulkonäkötyyppi ja siinä musta pitäs olla ihan järjettömän varovainen. On nyt jo niin selvää, että vaikka ulkonäkö on se helpon mittari sekoittumisen valvomiseksi, se on myös se kaikkein pettävin jos siihen luotetaan. Mukautumista tapahtuu luonnon puolesta ja on musta järjetöntä lähteä sitä rajoittamaan ainakin vielä, kun ei edes ymmärretä mitä hyötyä /haittaa eri ominaisuuksista on (joista tehtävä epigenetiikan tutkimus on ihan järjettömän kiireellistä jalosuksellisten menetelmien miettimisen kannalta) . Mä elän toivossa että em. nyt tehtävä tutkimustyö toisi lisää toivoa kaikille niille eläinlajeille, -roduille ja kannoille joiden elinkelpoisuutta ihmiset on jo molemmin käsin torpedoineet. Ja toisaalta olis kiva, ettei nyt menisi homma siihen, että joka elikkolajin osalta samat mokat tehdään uudestaan ja uudestaan. Ja olis vielä mahtavampi juttu, jos tää koko kysymys herättäs riittävää mielenkiintoa ihan elinekinoelämän/politiikan puolella niin että vaikka näiden kantojen säilyttäminen menis edelleen harrastajavoimin eteenpäin, olis mahdollista rahoitaaa joku systeemi/instanssi joka vaikka vain pitäs kirjaa siitä mitä kantaa kenenkin kanat on. Siis nimenomaan harrastajakanaloiden. (Kunnan eläinlääkäreillähän olis muuten nyt ihan loistava tilaisuus kartottaa tätä, voisko lintuinfluessasta olla sittenkin jotain hyötyä ).
Joten rotukirjoillakin olis puolensa, mutta niissä pitäs pysyä _tosi_ kaukana lemmikkien kohdalla touhutusta rotuharrastuksesta ja killistyä nimenomaan sinne MTT:n puoleen.
Mä todella toivoisin, että näiden maatiaiskantojen säilyminen sais PALJON isomman painoarvon mitä niille nyt on annettu, koska mun mielestä on jo jopa ihan riski ihmiskunnan selviämiselle se, että siinä missä ihmiset jalostetaan yhä avuttomampaan suuntaan, nämä kotieläinlajit jalostetaan myös yhä teknologiariippuvaisimmaksi (esim. oma immuniteetti on niin alhainen että se järjetön lääkitseminen, rokottaminen ja muu säätö on pakollista) . Milläs hitolla sitten eletään, jos tämä nykynen infrastruktuuri pettää alta sodan tai jonkun muun totaalimyllerryksen käsissä? Itse mä näen näissä alkuperäiskannoissa ihan tietynlaisen "tapaturmavakuutuksen" merkityksen. Ja rotupuhtauden arvostaminen itsessään pitäs aatteena tunkea ainakin kompostiin, jollei se jo ongelmajätteeksi olis laskettavissa. Rasismi ja fasismi elää yhä kenneleissä, esim. suomalaiset maaitiaskoirathan on enää lähinnä vitsi kun niiden takana ollut kanta on nyt tarkkaan rotuihin rajattu ja vain muutamien kantakoirien varassa. Nyt ne kannat siis on vielä olemassa, mutta niiden eloinvoimaisuus valuu kun vesi kourasta. Maatiaiskissalla taas tuntuu perinnöllisyyden kannalta menevän aika hyvin, vaikka pienpopulaaitoiden riesana onkin kova sisäsiittoisuus.
Olinpas minäkin nyt katkerana
Tosiaan, näistä maatiaiskannoista. Musta tuossa on oikeestaan vain yks vaihtoehto, ja se on se minkä luonto siinä päättää tulevaisuudessa sanella tai sallia. On toki mahdollista, että pyritään pitämään kannat erillään josta on sinänsä puolensa siihen verrattuna, että koko suomen maatiaskanakanta katsottas yhdeksi ja samaksi. Hyötynä siitä olis huonojen ominaisuuksien rajaaminen ( mitkä tosiaan voi pienissä populaatioissa jalostua siinä missä hyvätkin) . Mä vähän pelkään, että ne kannat, jotka on pääseet jo niin pahasti taantumaan ettei geneettistä vaihtelua tarpeeksi ole, oirelee jatkossa yhä pahemmin menettäen sen elinvoimaisuuden mikä niiden peruselinehto on alunperin ollut. Ongelmahan on se, että yhtälailla aktiivinen jalostus kun sen puuttuessa nykyoloissa tahtipuikkoa heluttelevien Isojen Yksikköjen mielenkiinnonpuute, ajaa kantoja yhä suppeampaan ja suppeampaan geenipooliin sukua jatkavien yksilöiden vähentyessä ja kantojen "sakkautuessa" kun harrastelijoiden voimin riittävää perinnöllistä hajontaa on vaikea seurata/vaalia. Käytännössä siis se, että jos geenipooli on jo kutistettu liian pieneksi, mitään ei enää saavuteta vaikka yksilömääriä kasvatettaisiin. Monimuotoisuus kun on sellanen asia, että kun se tietystä kannasta on hävitetty sitä ei enää sinne takaisin tuoda pysyttäessä vain sen kannan yksilöissä oli niitä sitten miten paljon tahansa. Ja vielä kaameampi on se, että jos joku ominaisuus on näistä yhdistettävistä kannoista saatu hävitettyä, se ei sillä sekoittamisella enää palaudu. Koiraroduissahan ollaan jo siinä järkyssä suossa, että kun niin moni rotu on jo sairas, niistä yhdistämällä ei suinkaan saada tervettä kantaa vaan niiden sairauksien summa. Terveet kannat sielläkin on niissä kannoissa, joihin ihmisen vaikutus on ollut pienin tai se vaikutus on edes jälitellyt luonnonvalintaa. ( Mä hirmu mielelläni haluaisin päästä tutustumaan noihin Moilasen koiriin, yhdistellmä kuulostaa musta oikeesti aivan täydelliseltä
)Joten, on mahdollista sen pessimistisimmän skenaarion kannalta että maatiaiskannat erillisinä on jo menetetty, mutta niiden katoamista voidaan ainakin hidastaa jollei estää. Ja yks hitonmoinen peikko on ulkonäköjalostus, siihen ei minusta pitäs mennä minkään eläimen kohdalla. Kantojen suojelu usein sotketaan ulkonäköjalostuksen kanssa samaan sössöön, kun pyritään pitämään hengissä jokin tietty ulkonäkötyyppi ja siinä musta pitäs olla ihan järjettömän varovainen. On nyt jo niin selvää, että vaikka ulkonäkö on se helpon mittari sekoittumisen valvomiseksi, se on myös se kaikkein pettävin jos siihen luotetaan. Mukautumista tapahtuu luonnon puolesta ja on musta järjetöntä lähteä sitä rajoittamaan ainakin vielä, kun ei edes ymmärretä mitä hyötyä /haittaa eri ominaisuuksista on (joista tehtävä epigenetiikan tutkimus on ihan järjettömän kiireellistä jalosuksellisten menetelmien miettimisen kannalta) . Mä elän toivossa että em. nyt tehtävä tutkimustyö toisi lisää toivoa kaikille niille eläinlajeille, -roduille ja kannoille joiden elinkelpoisuutta ihmiset on jo molemmin käsin torpedoineet. Ja toisaalta olis kiva, ettei nyt menisi homma siihen, että joka elikkolajin osalta samat mokat tehdään uudestaan ja uudestaan. Ja olis vielä mahtavampi juttu, jos tää koko kysymys herättäs riittävää mielenkiintoa ihan elinekinoelämän/politiikan puolella niin että vaikka näiden kantojen säilyttäminen menis edelleen harrastajavoimin eteenpäin, olis mahdollista rahoitaaa joku systeemi/instanssi joka vaikka vain pitäs kirjaa siitä mitä kantaa kenenkin kanat on. Siis nimenomaan harrastajakanaloiden. (Kunnan eläinlääkäreillähän olis muuten nyt ihan loistava tilaisuus kartottaa tätä, voisko lintuinfluessasta olla sittenkin jotain hyötyä
). Joten rotukirjoillakin olis puolensa, mutta niissä pitäs pysyä _tosi_ kaukana lemmikkien kohdalla touhutusta rotuharrastuksesta ja killistyä nimenomaan sinne MTT:n puoleen.
Mä todella toivoisin, että näiden maatiaiskantojen säilyminen sais PALJON isomman painoarvon mitä niille nyt on annettu, koska mun mielestä on jo jopa ihan riski ihmiskunnan selviämiselle se, että siinä missä ihmiset jalostetaan yhä avuttomampaan suuntaan, nämä kotieläinlajit jalostetaan myös yhä teknologiariippuvaisimmaksi (esim. oma immuniteetti on niin alhainen että se järjetön lääkitseminen, rokottaminen ja muu säätö on pakollista) . Milläs hitolla sitten eletään, jos tämä nykynen infrastruktuuri pettää alta sodan tai jonkun muun totaalimyllerryksen käsissä? Itse mä näen näissä alkuperäiskannoissa ihan tietynlaisen "tapaturmavakuutuksen" merkityksen. Ja rotupuhtauden arvostaminen itsessään pitäs aatteena tunkea ainakin kompostiin, jollei se jo ongelmajätteeksi olis laskettavissa. Rasismi ja fasismi elää yhä kenneleissä, esim. suomalaiset maaitiaskoirathan on enää lähinnä vitsi kun niiden takana ollut kanta on nyt tarkkaan rotuihin rajattu ja vain muutamien kantakoirien varassa. Nyt ne kannat siis on vielä olemassa, mutta niiden eloinvoimaisuus valuu kun vesi kourasta. Maatiaiskissalla taas tuntuu perinnöllisyyden kannalta menevän aika hyvin, vaikka pienpopulaaitoiden riesana onkin kova sisäsiittoisuus.
Olinpas minäkin nyt katkerana
-
Muusa
-
maunu_muori
Mä kypsyin omiin maatiaskokeiluihin niin, että päätinpä rakentaa ite mulle sopivan kanapopulaation, jolla ei oo mitään tekemistä minkään rodun kanssa .. ja tätä populaatiota sitten on luonnovalinta saanut jalostaa monen petoeläimen ja säiden rassaavalla voimalla. Alussahan mun kanaprojekti vielä on, mutta hiljaa hyvä tulee... Kahta kantaa aattelin kasvattaa .. kääpiöö ja jättiä.. ( no jäähän sinne tietty joitain lähtöaineslintuja puhtaanakin ainakin vähäksi aikaa). Mulla on tavotteena hautova kana, joka on kylmänkestävä ja terve(munantuotanto ei tarvii olla mikään huippu, kun niillä mulle ei oo muuta käyttöö kun kukkopoikien tuotto 
). Muut saa mun puolesta säilytellä maatiaisia tai tehokanoja tai vaikka koristeita.
.. ja tätä populaatiota sitten on luonnovalinta saanut jalostaa monen petoeläimen ja säiden rassaavalla voimalla. Alussahan mun kanaprojekti vielä on, mutta hiljaa hyvä tulee... Kahta kantaa aattelin kasvattaa .. kääpiöö ja jättiä.. ( no jäähän sinne tietty joitain lähtöaineslintuja puhtaanakin ainakin vähäksi aikaa). Mulla on tavotteena hautova kana, joka on kylmänkestävä ja terve(munantuotanto ei tarvii olla mikään huippu, kun niillä mulle ei oo muuta käyttöö kun kukkopoikien tuotto ). Muut saa mun puolesta säilytellä maatiaisia tai tehokanoja tai vaikka koristeita. -
Moilanen
Kanarodut
Elmo, tekstisi pääasiassa oli hyvä, sanoisin osittain erittäin hyvä.
Olen vuosia työskennellyt elannokseni rekikoiratoiminnassa ja ns "puhdasrotuiset" koirat ovat kauan sitten poissuljetut. Tarkoituksenmukaisuus, se on pointti. Tarkoituksenmukaisuus luo muodon.
Kanakannat; ei ole niinkään tärkeää se, mikä on kanakanta, tärkeää on se miten kana toimii; ravinnontarve, suvunjatkaminen luontaisesti, laiduntamiskyky, munatuotanto/ravintopanostus.
Muutama vuosi sitten tehtiin tutkimus, mikä kanarotu on tuotannollisesti edullisin. Yllätys, yllätys, maatiaiskana, ravinnontarve/muna ylivoimainen muihin verrattuna. Kuitenkin ongelma syntyi siinä, että maatiaiskana ei sovellu tehotuotantoon. Maatiainen pystyy tunnistamaan vain noin parikymmentä lajiyksilöä ja jos parven lukumäärä tästä nousee, tulee ongelmia.
Maatiaisen muna on pieni ja kana tarvitsee tilaa laiduntamiseen alentaakseen kustannuksia/muna.
Edellämainittu seikka ei enää nykypäivin tuotanto-odotusten mukaisesti toimi.
20-40-luvuilla vielä oli kanaloita missä esim sataa kanaa kohden oli n 1000 neliömetriä laiduntamisaluetta, jopa paljon enemmänkin.
Nykypäivänä ei mikään enää riitä, kana asuu pää ruokakaukalossa ja peräpää munintarännissä. Onko se enää kotieläimen elämää. No tuohon elämänlaatuun maatiainen ei sovi ja se riittää minulle.
Olen vuosia työskennellyt elannokseni rekikoiratoiminnassa ja ns "puhdasrotuiset" koirat ovat kauan sitten poissuljetut. Tarkoituksenmukaisuus, se on pointti. Tarkoituksenmukaisuus luo muodon.
Kanakannat; ei ole niinkään tärkeää se, mikä on kanakanta, tärkeää on se miten kana toimii; ravinnontarve, suvunjatkaminen luontaisesti, laiduntamiskyky, munatuotanto/ravintopanostus.
Muutama vuosi sitten tehtiin tutkimus, mikä kanarotu on tuotannollisesti edullisin. Yllätys, yllätys, maatiaiskana, ravinnontarve/muna ylivoimainen muihin verrattuna. Kuitenkin ongelma syntyi siinä, että maatiaiskana ei sovellu tehotuotantoon. Maatiainen pystyy tunnistamaan vain noin parikymmentä lajiyksilöä ja jos parven lukumäärä tästä nousee, tulee ongelmia.
Maatiaisen muna on pieni ja kana tarvitsee tilaa laiduntamiseen alentaakseen kustannuksia/muna.
Edellämainittu seikka ei enää nykypäivin tuotanto-odotusten mukaisesti toimi.
20-40-luvuilla vielä oli kanaloita missä esim sataa kanaa kohden oli n 1000 neliömetriä laiduntamisaluetta, jopa paljon enemmänkin.
Nykypäivänä ei mikään enää riitä, kana asuu pää ruokakaukalossa ja peräpää munintarännissä. Onko se enää kotieläimen elämää. No tuohon elämänlaatuun maatiainen ei sovi ja se riittää minulle.
-
Muusa
Re: Kanarodut
Tuota, ei kai tuotantorodut ole tässä sen kehittyneempiä? (Miten ne ees tunnistais toisiaan, nehän näyttää kaikki samalle...Moilanen kirjoitti:EMaatiainen pystyy tunnistamaan vain noin parikymmentä lajiyksilöä ja jos parven lukumäärä tästä nousee, tulee ongelmia.
) Lähinnä kai niillä on luonteenpiirteitä saatu jalostettua sen verran että ne stressatessaan vieraitten keskellä asumisesta eivät järjestään noki toisiaan hengiltä.Eikö maatiaisten sopimattomuus tuotantoon ole lähinnä siinä että ne eivät tuota yhtä paljoa eivätkä yhtä isoja munia kuin hybridit?
Mua ei kyllä saa uskomaan että mikään kana viihtyisi sullottuna pää ruokintakaukaloon ja peräpää munintaränniin
