Lintujen lopettamisesta

[Ilona]

Järkeä saa käyttää. Kyllä teurastamossakin broiskut ripustetaan jaloistaan jo ennen tainnutusta eikä siellä siat ja naudatkaan kirmaile ihan halujensa mukaan. Sitomiskielto tarkoittaa sitä, että eläimen on saatava olla tajunnan menetykseen saakka mahdollisimman luonnollisessa asennossa (mitä nyt teurastuslinjalla roikkuminen jaloista ei välttämättä ole...). Samassa laissa todetaan, että teuraseläimen liikkumista on rajoitettava sopivalla tavalla niin, ettei tainnutus ja/tai teurastus pitkity tai epäonnistu ja aiheuta turhaa kärsimystä. Sähköä mun tietääkseni kyllä käytetään tai on ainakin ihan viime vuosina käytetty tainnutukseen, ei se kielletty ole. Siat taidetaan isoissa teurastamoissa tainnuttaa nykyään enempi hiilidioksidilla.

Oon tainnut jo sanoakin, mutta jos en oo, niin sanon vielä kerran varmaan useamman sadan kanan/kukon kokemuksella, että kaulan katkaisu terävällä kirveellä on laillinen, nopea, kätevä ja täysin kivuton tapa. Ei siihen sen enempiä tainnutuksia tarvita. Lintua ei tarvitse roikottaa, riittää, että sitä pidetään jaloista tukevasti alaviistossa asennossa joko vatsa tai kylki alaspäin pää ja kaula pölkyllä. Tarkka isku kirveellä tai vesurilla niskaan tappaa silmänräpäyksessä.

[tinttuli]

Vapaasti lainaten sähkön käytöstä Kohdasta 4.3 Sähkötainnutus- ja lopetus

Sähkön neurofysiologisia vaikutuksia ei ole tutkittu, joten on epävarmaa aiheuttaako sähkövirta ensisijaisesti sydämen kammiovärinän vai aivojen lamautumisen. On huomattava, että tyypillisesti tainnutukseen käytettävä yksin päähän kohdistettu sähköisku ei käy lopetusmenetelmäksi, sillä päähän kohdistuvassa tainnutuksessa virta ei kulje sydämen läpi. Päähän kohdistetuilla elektrodeilla eläin ei kuole, vaan kuolema pitää varmistaa esimerkiksi niskamurrolla tai verenlaskulla.
Erot laitteiden ja lintujen ominaisuuksissa tekevät standardien säätämisestä vaikeaa, sillä virta riippuu käytettävästä jännitteestä sekä kunkin linnun yksilöllisestä vastuksesta. Jos jännite on liian pieni, tai vastus liian suuri, virta jää liian pieneksi . Tainnuttaminen matalalla
virralla voi olla linnuille äärimmäisen kivuliasta . Tällä hetkellä ei ole täsmällistä keinoa mitata kunkin linnut läpi kulkevaa virtaa . Sähkötainnutettujen lintujen tajunnan tasoa on vaikea arvioida, sillä sekä täydellisesti että epätäydellisesti taintuneilla linnuilla on
kouristuksia ja hengityksen pysähdyksiä.
Esm. Viiriäiset teurastetaan tyypillisesti vesiallasmenetelmää käyttäen. Muusta siipikarjasta poiketen viiriäiset tapetaan tainnuttamisen sijaan suoraan sähköllä, sillä niiden sydän on herkkä kammiovärinälle. Mahdollisena hyvinvointiongelmana on se, että viiriäisten sydämen pysähtymiseen tarvittava virta voi olla pienempi kuin aivotoiminnan lakkauttava virta.

Siipikarjan lopetuksesta

Eli asianmukaisillakin suuritehoisilla laitteillakin linnut voivat olla tajuissaan ja kokea kivuliaan sydänpysähdyksen sekä menettää tajuntansa : sen jälkeen niiden aivotoiminta saattaa palautua jopa 250 mA sähköiskun jälkeen.

Oikeanlaisella rauhallisella otteella kanaa/kukkoa voi todellakin pitää pölkyllä liki hypnoottisessa tilassa. Ei ole mitään tarvetta olla kovakourainen tai väkivalloin pidellä linnusta kiinni. Viiriäisten teurastuksessa mainiot Fiskarsin lintusakset ovat huippu. Ne käyvät myös kananuntuvikkojen lopetukseen. Viiriäistä isompaa en lähtisi niillä kyllä listimään.

Ilona, allekirjoittanut ja moni muu munislainen on lupautunut kädestä pitäen opettamaan teurastuksen. Avoimin mielin ja turhaa panikoimatta, on varmasti helpottavaa nähdä ja kokea, ettei asiallisesti ja eläintä kunnioittavasti toteutettu teurastus/lopetus olekaan kauheaa. Aina asiantuntevaa apua ei ole saatavilla ja siksi jokaisen tulisi hätäteurastus opetella.
Surullisinta on sulkea tallin/navetan/kanalan ovi ja jättää kärsivä eläin oman onnensa nojaan kuolemaan. Silmien sulkeminen kärsimykseltä on itsepetosta ja julmaa.

[Suwitsu]

Minä olen tässä vuoden sisällä kymmeniä kukkoja teurastanut enkä osaa ajatellakaan että kukko pitäisi tainnuttaa ennen kaulan katkaisua. Toisella kädellä painan kukkoa kunnon otteella kuitenkaan satuttamatta päin pölkkyä ja toisella kädellä TERÄVÄLLÄ vesurilla kaula poikki. Satavarmasti kukko ei ehdi tajuamaan mitään, eikä varmasti kärsi. Kaulan katkaisun jälkeen pidettävä vielä kunnolla kiinni sillä ne sätkivät jonkin aikaa hyvinkin voimakkaasti kaulan katkaisun jälkeen.

[vardenji]

En lukenut koko topiikkia, joten en varma onko mainittu. Kaulan katkaisemisen jälkeinen sätkiminen ei ole muuta kuin lihasten tahdottomia refleksejä. Puhutaan että päätön kana voi lentää ladon katolle, mutta itse olen nähnyt vain hiljaista potkimista ja muutoin rauhaisan kuoleman. Ensimmäinen kukko, jonka lopettamista olin seuraamassa tuntui tietävän mitä edessä on ja alistuvan osaansa. Raukka oli jo niin vanha että jalat pettivät alta orrelta laskeutuessa. Otin kainaloon, mentiin isoveljen kanssa pölkkyä kohden ja kukko rauhoittui. Sanoi vaan hiljaa kot kot ja rentoutui kokonaan.
En tiedä oliko kukolla kipuja vanhuuden vuoksi, olin liian nuori. Sitä ei teurastettu, vaan se sai haudan pieneen metsikköön ison kiven alle Lopettaminen tapahtui siis vasta teroitetulla kirveellä ja kukko sai herkkuaterian ennen kuolemaa.

[Suwitsu]

Refleksejähän ne ovatkin mutta jos ei pidä kiinni kunnolla niin voi itsekin olla yltä päältä veressä (nimimerkillä kokemusta on) tai jos irrottaa kokonaan saattaa kukko löytyäkin naapurin puolelta (nimimerkillä kokemusta on).

[Ilona]

Olen täysin samaa mieltä Tinttulin ja Suwitsun kanssa. Linnut on aivan helppo teurastaa kotona perinteisellä kirvesmetodilla eikä siinä tarvita minkäänlaisia sähköhärpäkkeitä tai muutakaan modernia teknologiaa. Tällaisiin sisältyy vain suuri turhien kärsimysten riski. Perinteinen kirvesteurastus on eläimelle kivuton ja stressitön tapahtuma. Kuten Tinttuli totesi, mihinkään kovakouraisuuteen ei ole tarvetta.

Vielä kertauksena miten homma toimii:

- Varaa teurastuspaikalle ainakin tappamiseen tarvittavat välineet eli pölkky ja teroitettu kirves tai vesuri. Varmista, että pölkky ei ole laho. Veri lahottaa puun nopeasti, joten pölkky kannatta vaihtaa vuosittain uuteen, että se toimii kunnollisena alustana.

- Hae lintu teurastuspaikalle. Pitele sitä kainalossa luonnollisessa asennossa siten, että toisella kädellä pidät hellästi mutta kunnolla jaloista ja toinen käsi pitelee lintua itseäsi vasten niin, ettei se pääse räpiköimään siivillään. Jos lintu on levoton, pitele sitä sylissä niin kauan että se rauhoittuu. Vältä äkkkinäisiä liikkeitä, kovia ääniä ja muuta lintua pelottavaa. Jos lintusi eivät ole sylikesyjä, kannattaa lintu ottaa jo edellisenä iltana hämärässä orrelta ja laittaa erilliseen häkkiin odottamaan teurastuspäivää. Näin vältät molempia stressaavan kiinnioton valoisaan aikaan.

- Aseta lintu siten, että pää ja kaula on pölkyllä ja huonompi käsi pitelee lintua napakasti mutta satuttamatta molemmista jaloista. Jos kukolla on kannukset, hanska voi olla hyvä varuste. Lintu on hieman alaviistoon, mutta ei roiku pää alaspäin. Lintu voi olla joko selkä tai kylki ylöspäin. Linnun ollessa kyljellään isku tähdätään hieman alemmas kuin linnun ollessa selkä ylöspäin. Ota kirves parempaan käteen pölkyn viereltä.

- Kun lintu on paikallaan, iske kaula poikki. Lintu kuolee heti, vaikka pää ei irtoaisikaan kokonaan. Kuolinkouristukset alkavat parin sekunnin sisällä iskusta ja kestävät puolisen minuuttia. Samalla veri tulee ulos kaulassa olevasta haavasta. Kuolema seuraa heti niskarangan katkeamisesta, eikä lintu ole elossa enää sätkiessään. Potkiminen voi olla aika kovaakin. Kuollessaan terve lintu piehtaroi rajummin kuin sairaana lopetettu. Juuri nuo kouristukset ovat merkki siitä, että lopetus on onnistunut. Jos käy niin, että lintu jää hiljaa makaamaan, se voi olla sokissa eli jotain on mennyt pieleen. Näin tuskin pääsee käymään, jos ei käsi nyt ihan hirveästi vapise.

Tärkeintä on, että lintua kohdellaan koko ajan rauhallisesti ja varmoin ottein. Se ei tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi, vaan pelkää vain käsittelyä ja kanniskelua. Koko ajan pidetään molemmista jaloista kiinni ja estetään räpiköinti siivillä. Jos ote on huono ja lintu pääsee irrottautumaan otteesta vaikka niin, että pitelijällä on enää toinen jalka hallussa, niin voi tulla revähdyksiä tai jopa mennä niveliä sijoiltaan. Tämä käsittelypuoli siis on linnun teurastuksessa se osa, jossa voi taitamaton tai hermostunut teurastaja tulla aiheuttaneeksi kärsimystä. Kirveen isku on se osa, jossa vahingot ovat paljon epätodennäköisempiä. Eikä irronneessa päässä tasan varmasti ole mitään tietoisuutta, joten tainnuttaminen on ihan turhaa ja vain lisää työvaiheita, jotka voivat mennä linnun kannalta vikaan.

Teurastus on syytä tehdä niin, että muut linnut eivät näe. Sen sijaan jo kuolleiden lajitovereiden tai niiden osien näkeminen ei linnuissa herätä mitään reaktioita. Isomman erän teurastuksessa ei siis tarvitse edellisiä siivota ruhoja piiloon jokaisen kirveeniskun välissä.

Minusta tämä on Se Oikea tapa sekä teurastaa että lopettaa siipikarjaeläin kotioloissa. Komppaan vielä Tinttulia: jokaisen siipikarjaharrastajan pitää osata lopettaa eläimensä. Kanalassa voi milloin tahansa tapahtua jotakin, mikä edellyttää jonkun yksilön välitöntä lopettamista. Kirvesterapia ei ole kauheaa eikä vaikeaa. Sitä voi harjoitella vaikka kuusenoksalla, jos osumatarkkuus epäilyttää.

[Tälli]

Hyvä ilona..! erittäin hyvin sanailtu teksti..
Jos ei muuten niin tuo teksti kanalan seinään niin ei pääse unohtumaan..
itselläni on lisäksi mukana kirveen vieressä halko, jonka avulla pidän teurastettua paikoillaan refleksien ajan..saman voi tosin tehdä kädelläkin..

[kite]

Minua hirvittää eniten se, että pystyn tosiaan heilauttamaan sen kirveen / vesurin loppuun asti, enkä tule katumapäälle sekuntia ennen osumaan ja lipsauta sitä sivuun..

Ja sitten se "jälkikouristelu", joka tuolla sähkötainnutuksella jää pois. .. Siksi siis sitä kyselen.

On jotenkin helpompi ottaa se kirves käteen, jos lintu on tiedoton -LUULEE hän..

Ja siis pakko se on opetella, sitä en kiistä, jos aikoo jotain eläimiä pitää..

[milkkis]]

Meillä siis viime vuonna isäntä ekan kerran suostu lopettamaan yhden pikkukukon. Mietti ensin päänsä puhki että miten sen tekee. Kolauttaako pään ensin johonkin vai humauttaako kirveellä saman tien. Aikansa mietittyään totes et helpoiten menee kun katkasee sen kaulan heti.
Noi kääpiökukot tosiaan lopettaa yksin niin että mä tuon ne sille nätisti kantaen ja sit tukeva ote jaloista ja asettaa lankulle mahalleen (ei kuulemma halua nähdä niiden naamaa). Isot kukot, ankat ja kalkkuna ollaan tehty yhteis voimin niin että mä pidän jaloista ja isäntä toimii mestaajana. Ja kyllä tosiaan ankkakin lähtis kyl aikas pitkälle sätkiin jos ei pitäis kiinni niistä kintuista.
Meillä on ollu noi muksutkin mukana lopetus tilanteissa ja 4 v tyttö katseli kiinnostuneena viimeks vierestä ja kysy vaan että saako siihen kukkoon koskea vielä sen jälkeen kun se pää on katkastu
Mä haluankin opettaa omille lapsilleni et eläessään ne eläimet hoidetaan hyvin ja lopetus ei ole mikään kammottava mörkö juttu joka tehdään tallin takana piilossa vaan se on nätti ja nopea toimenpide

[kaakatin]

Mä kyllä suosittelen noita pitkävartisia raivaussaksia, ainakin jos on vähänkin epävarma kirveen kanssa. Kaula katkeaa varmasti ja kanan voi pitää kainalossa koko ajan.

[mik]

Mä kyllä suosittelen noita pitkävartisia raivaussaksia, ainakin jos on vähänkin epävarma kirveen kanssa. Kaula katkeaa varmasti ja kanan voi pitää kainalossa koko ajan.

Montako kättä sulla oikeen on? Ei multa kyl onnistuis, et kana on kainalossa ja pitkävartisilla raivaussaksilla pitäis osuu yhdellä kädellä jostain kaukaa kurottaen.

[kaakatin]

Niin kyllähän siihen kaverin tarvii
Toinen pitää kanaa kainalossa ja venyttää vähän kaulaa ja toinen katkasee kaulan.

[Ilona]

Minua hirvittää eniten se, että pystyn tosiaan heilauttamaan sen kirveen / vesurin loppuun asti, enkä tule katumapäälle sekuntia ennen osumaan ja lipsauta sitä sivuun..

Ja sitten se "jälkikouristelu", joka tuolla sähkötainnutuksella jää pois. .. Siksi siis sitä kyselen.

On jotenkin helpompi ottaa se kirves käteen, jos lintu on tiedoton -LUULEE hän..

Ja siis pakko se on opetella, sitä en kiistä, jos aikoo jotain eläimiä pitää..

Mun käsittääkseni teurastukseen kuuluu ne kuolinkouristukset aina ja kaikilla eläimillä ihan riippumatta siitä, tainnutetaanko ja jos niin miten. Jos kouristuksia ei ole, niin eläin on sokissa ja se on tilanne, johon ei missään nimessä saa pyrkiä. Mä oon itse teurastanut lampaita ja lopettanut sikoja ampuma-aseella. Lampaat tainnutin pulttipistoolilla ennen verenlaskua, siat lopetettiin otsaan ampumalla. Näilläkin eläimillä kouristelu alkoi rajuna heti kuoleman jälkeen ja kesti jonkin aikaa. Se kuuluu asiaan, eikä siinä ole mitään kamalaa. Ihminenkin sätkii samalla tavalla, jos kuolema on äkillinen. Lapsille ja muille tietämättömille pitää tietenkin selittää, että sätkivä eläin on kuollut.

Toki voit tainnuttaa linnun, jos se tuntuu helpommalta, mutta siihen en suosittele mitään sähkölaitteita. Napakka isku kalikalla takaraivoon riittää. Mä aloitin "teurastajanuraani" kalauttelemalla kanoja tainnoksiin, mutta siirryin pian pelkän kirveen käyttäjäksi, kun varmuus hommassa kasvoi, enkä enää pelännyt ohilyöntejä. Toki ensimmäiset "harjoitusteuraat" kannattaa tainnuttaa, jos on vähänkin epävarma.

Pääasia, että osaa lopettaa. Minua joskus kauhistuttaa kuulla, minkäkuntoisia eläimiä ihmiset saattavat pitää kanaloissaan hengissä ja yrittää "hoitaa" vain, koska lopettaminen hirvittää. Kärsivän eläimen hengissä pitäminen on väärin. Lopettamisen ja hoitamisen välillä puntaroidessa voisi miettiä vaikka näin: entäpä jos olisin maidontuottaja ja tämä eläin olisi lehmä ja sillä olisi samanlainen vamma tai sairaus kuin linnullani. Lopetettaisiinko se vai hoidettaisiinko sitä? Miten sitä hoidettaisiin? Tarvittaisiinko leikkausta, kipulääkkeitä, antibiootteja, lastoitusta...? Kutsuisinko eläinlääkärin, jos en voisi lopettaa heti? Toimi sitten samoin kuin lehmän kanssa toimittaisiin.

[helmutti]

Meillä tapettava napataan orrelta kun ovat jo nukuksissa. Paitsi kaksi, jotka olivat huonossa kunnossa ja välittömästi ne tapettiin kun huomattiin. Itsekin olen melko hellämielinen, mutta jos eläin kärsii niin toimittava on. Terveitä elukoita mun ei ole onneksi tarvinnut lopettaa kun
ylijäämäkukot on nyttemmin mun mies lopettanut; nappaa tosiaan orrelta , kietoo kankaaseen ja vesuria perään.

[mik]

Siis mä olen joutunut tekeen eutanasian. Yks nuori kukko oli saanut selkäänsä kunnolla, harja ja päälaki/niska nokittu rikki. Soitin mun tutulle, joka on multa ylimääräset kukot lopettanut ja hän lupas tulla silloin illalla. Pari kertaa menin edes takasin, kanallan-sisälle-kanalaan-sisälle ja totesin, et ei voi odottaa iltaan. Se kukko kun kyhjötti alistuneena yksikseen. Nappasin kainaloon, vein ulos, laskin maahan ja kolautin tajun kankaalle ja oksasaksilla loput. Se oli iisi, se oli pakko tehdä ja se ei liikkunut.

mut miten onnistuu yksin terveen kukon lopetus? Suurin osa tässäkin ketjussa taitaa tehdä tuon lopetuksen toisen kanssa eikä yksinään? Mä ainakin yritän nyt urkkia, et miten pystyy yksinään tuon lopetuksen hoitamaan asiallisesti. Tuota eutanasiaa en pysty vertaamaan, se oli sellainen pakko, et sen vaan teki. Ja se kukko oli tosiaan jo ihan alistunut, kyyhötti vaan.