Maatiaiskanakannan valinta

[Talbot]

Kuudella yleisimmällä maatiaiskanakannalla on MTT:n listan mukaan 80 prosenttia säilyttäjistä ja kuudella harvinaisimmalla kannalla 20 prosenttia. Minä en tuputa omaa kantaa, koska kannettu vesi ei kaivossa pysy vaikka miten kehua retostelisin. Mutta eikö olisikin hienoa, että muille kuin suosituimmille kannoille saataisiin elinvoimaa, uusia säilyttäjiä ja turvattu tulevaisuus? Savitaipaleen ja hämäläisellä kannalla on vähenevistäkin säilyttäjistä paljon pitkään mukana olleita; kannat tarvitsisivat kipeästi uusia harrastajia. Tyrnäväläisellä ja ilmajokisilla taas on säilyttäjistä melkein kaikki parin vuoden sisällä mukaan tulleita. Ajattelen niin, että näillä kannoilla olisi varaa hetki hengähtää ja tutkia omaa tilannetta semminkin kun juuri näissä kannoissa ilmeisesti maatiaiselle vieraita piirteitä esiintyy selvästi eniten. Siksi rohkenin suositella Pajulalle (en omaani vaan) hämäläistä kantaa. Ja totta kai samaa kantaa kaverille kans, helpottaa harrastusta kummasti.

[anneli]

Minä eviralta selvittelin jokunen viikko sitten kans tuota ilmoitus/lupa-asiaa ja ne sano siellä että yhdestäkin kanasta pitäisi tehdä ilmoitus. Mun piti täyttää kaksi lappua, Rekisteröityminen siipikarjan pitäjäksi ja siipikarjan pitopaikat, rekisteröinti-/muutosilmoitus. Ne toimitetaan sitten oman kunnan maataloussihteerille.

Tuolta löytyy lomakkeet siipikarjan kohdalta
http://www.evira.fi/portal/fi/evira/lom ... sterointi/

Meillä se meni ainakin noin ilmoittamalla kun asutaan maalla, mutta jos joku haluaisi ottaa taajamaan niin varmaan pitäisi hakea jotain erillistä lupaa.

[Pajula]

Kiitos Anneli!! ..kunhan asennan office paketin tähän uuteen koneeseen, niin pääsen avaamaan noita eviran tiedostoja.. Mut ajattelin et kun kunnantalolla seuraavan kerran käydään, niin kysellään myös kanojen pidosta. Me asutaan maalla ja karjaa jonkun verran on, niin en usko että kovin hankala homma on kanojen pitoa aloittaa, ainakaan paperilla varsinkin kun kanala ei tule tuotantorakennuksiin

Alkuperäisrotutukeen kanoja piti olla muistaakseni 20 ja oliko et max 30.. Onko täällä ketään kuka on myös alkuperäisrotutuen saajana? Laskettiin jos kalkkunaosasto on 10-15 m2 niin aikas ison parven joutuu kasvattamaan et saa tilan "täyteen" eli onkohan liian iso vielä puolitettunakin? Siis eristettäisiin koko huone ja verkkoaidalla osastoidaan kanalan puoli ja ruuat ym säilytykseen toiselle puolelle, (lisää säilytystilaa on vielä erillisessä eteisessä), eli jos ihan lähtee lapasesta niin onpahan valmiina neliöitä laajentamiseen

Kunhan saadaan homma käyntiin, säilytysohjelma ainakin kiinnostaa.. Vitsi kun kiinnostaisi ottaa kahta kantaa, noista kun ei osaa valita, vaikuttavat sopivilta ja ihanilta kaikki.. Pitää ystävän kanssa pitää palaveria myöskin!! Mut voin sanoa et Hämäläinen kanta kiinnostaa - ehkä Horniolainen myös ja vielä se ilmajokinenkin.. Lähteekö lapasesta jo ennen kuin asumus valmiina?? Ja tiedän senkin ettei usean kannan ottaminen ole järkevää!! eli ei edes harkita sitä!!

Tätäkautta varmaan löydän säilyttäjä kasvattajan, vai mitä kautta olette ensimmäiset kananne hankkineet? Minulla ei ainakaan tuttavapiirissä ketään sellaista..

[lautapihti]

TALBOT,mitä maatiaiselle vieraita piirteitä esimerkiksi ilmajoenkannassa on??? mun mielestä pikemminkin jussilankannala on hukassa jonkinverran maatiaiskanalle kuuluvia piirteitä ja käytöstä,mulla on parvi tipuja jossa on mukana jussilan ja ilmajokisten tipuja,luonnollisesti jalkamerkein varustettuna ettei kannat sekoitu,ilmajokiset on paljon aktiivisempiä,kun yksi ilmaj alkaa kylpemään niin kaikki muutki,vasta sen jälkeen muutama jussila alkaa kylpemään,4-5 viikkoiset ilmajokiset pomppii ja nukkuu orsilla,melkein aikuisen kokoiset jussilat nukkuu lattialla kasassa,toki aikuiset jussilat nukkuu orsilla,siis emot,jos laitan ilmajokis siitosparveen yht äkkiä minkä tahansa tipun tai kaksi,kattovat että ketäs nuo on ja alkavat pian sellaisen ohjaavan nokkimisen,kun laitan jussilasiitosparveen tipuja niin hengiltä nokkivat jos en väliin mee,kesympiä toki jussilat näyttäis olevan ja muninta näyttäis jussiloilla olevan tehokkaampaa ja isompia munia munivat,muninnan kokemukset meillä jussilan kannalta rajoittuu noin puoleenvuoteen mutta hybriidin tasoisia munintakoneita tuntuvat olevan.
Mitä tulee tähän maatiaiskantojen alueellisuuteen,meiltä meni heti ensimmäisenä keväänä 13 eri paikkakunnalle ilmajokisia,enää en oo lukua pitäny mutta voi olla että luku on tuplaantunu,siis meidän osalta ja myyhän toki muutki harrastajat ilmajokisiansa,säilyttäjiähän näistä ilmajokisharrastajista on vain osa.Autoja tulee ja menee ja posti kuljettaa munia,ei sen oo väliä nykyaikana mitä kantaa missäkin päin suomea on.

[Talbot]

Äläs ny Lautapihti hermostu. Minua aina kiinnostaa - oli mikä elämänalue hyvänsä kyseessä - miten asiat ovat. Olen tänä talvena pyrkinyt lukemaan kaiken mitä maatiaiskanoista on kirjoitettu täällä Munanetissä. Muutakaan lähdettä kun ei ole. Kokonaiskuvaa maatiaiskanan tilanteesta pyrin itselleni luomaan. Kanarodut-osiossa oli otsikolla Maatiaisten säilyttämisestä talvella mielenkiintoisia keskusteluita. Etenkin pitkään mukana olleen Monnilaisen havainnot olivat mielenkiintoisia. Olen myös lukenut kaikki kantakohtaiset keskusteluosiot, mm. tyrnäväläisistä ja ilmajokisista. Samoin olen katsellut säilyttäjätilastoja eri vuosilta ja selvittänyt itselleni kantojen määrällistä kehitystä. Kuulun siihen sukupolveen, jossa yleensä aletaan arvostaa tasaista, rauhallista kehitystä ja ymmärretään siten päästävän kokonaisuutena parhaaseen lopputulokseen. En voi sille mitään, että minua hieman hämmästyttää, miksi maatiaiskanan nyt voimakkaaasti runsastuessa ei huolehdita kokonaisuudesta niin, että kaikki kannat yleistyisivät tietyn uhanalaisuuskynnyksen yli. Kun Munanettiin ilmaantuu joku uusi tiedonhaluinen vasta-alkaja (ja heitähän nyt ilmaantuu useamman päivauhdilla, upeeta!), mielestäni kokeneemmat harrastajat voisivat neuvoa harkitsemaan niitä kantoja joilla on suurin uusien säilyttäjien tarve tai kantoja joilla on ydinalue tai kotiseutu lähellä (mistä on kanaharrastajalle kiistatta hyötyä vaikka toki autot ja posti kulkevat). Käytännössä kuitenkin käy toisin. Yleisimpien kantojen harrastajia on paljon, ja heitä on tällöin tietenkin Munanetissäkin paljon. Parin kannan harrastajat ovat lisäksi erityisen nettiaktiivisia, mikä on tietysti hyvä asia kannan runsastumisen kannalta. He rientävät innolla suosittelemaan omaa kantaansa vahvoin perustein, ja näin suurella todennäköisyydellä uusi harrastaja päätyy muotikantaan, vaikka kokonaisuuden kannalta jokin toinen, harvinaisempi tai laskuun kääntymässä oleva kanta tarvitsisi uusia harrastajia kipeämmin. Ei minulla mitään ilmajokisia tai tyrnäväläisiä vastaan tietenkään ole, en ole yhtään kummankaan kannan edustajaa kuunaan luonnossa nähnyt. Mutta nettiyhteisökin voisi aivan hyvin toimia maatiaiskanan säiyttämisohjelman periaatteiden mukaisesti myös siltä osin että yhdessä pyrittäisiin huolehtimaan kaikista kannoista, joista ainakin hämäläisen ja savitaipalelaisen uusien säilyttäjien määrä on vähäinen, minusta niin vähäinen, että taantuminen uhkaa niitä. Olisi varmasti geneettisestikin parempi, että se taantuminen saataisiin käännetyksi toiseen suuntaan nyt, eikä vasta sitten kun määrä on painunut ihan pohjille kuten Jussilan kannalla ehti käydä (jolla tosin onneksi on koko ajan ollut Timo Lepolan oma geenipankki). Ja tavallaan samasta tilenteestahan Tyrnävä ja Ilmajoki ovat lähteneet, jokunen vuosi sitten kumallakin oli yksi säilyttäjä, sitten pari ja pian kymmeniä. Tiedän että Lautapihdiltä ja muiltakin aktiiveilta menee näiden kantojen kanoja laajalle, myös säilyttäjien ulkopuolelle. Ne ovat varmasti loistavia maatiaiskanoja, eihän muuten olisi runsasta kysyntää. Nyt tullaan vaaralliselle alueelle, ja korostan että en halua haastaa riitaa. Kirjoitan vain mitä ole pohtinut. Sekä tyrnäväläisten että ilmajokisten loistavissa keskusteluketjuissa on arvokkalla tavalla tuotu esiin, miten kannat ovat pienestä alusta suvullisesti kehittyneet. Rehellisesti on kirjoitettu myös sellaiset kohdat, joissa maatiaiskanalle epätyypilliset piirteet ovat saattaneet päästä kannan perimään ja ilmiasuun. Ne kohdat huomaa kyllä kun ajatuksella viestiketjut lukee. Tunnustan miettiväni, onko näiden kahden kannan ilmeisen kiistaton erinomaisuus tietyissä ominaisuuksissa samaa perua kuin ilmiasun vieraat piirteet? Genetiikkaa tuntien kun muutamassa vuodessa on yhdestä parvesta runsastuttu räjähdysmäisesti, sukusiitosdepression piirteitä pitäisi näkyä. Mutta mitä vielä, nämä kaksi kantaa pursuavat elinvoimaa ja hyviä ominaisuuksia. Minä kunnioitan vanhojen ihmisten ns. hiljaista tietoa ja ymmärrystä - sellaista josta Monnilainen kirjoitti kun kertoi mitä siellä perällä ajatellaan sulkajalkaisista maatiaiskanoista. Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin, minun mielestäni tyrnäväläisellä ja ilmajokisella on tietenkin paikka maatiaiskanakantojemme joukossa, sellaisina kuin ovat. Vieraiden piirteiden karsinta ulkoasusta varmasti edistyy - kuten ansiokasta työt tehnyt Muusa on kertonut - hyvien ominaisuuksien siitä kärsimättä. Mutta - ei se ole näiden kantojen harrastajilta pois jos uusia herätellään huomaamaan ne netissä varjoon jäävätkin kannat. Pitää myös ymmärtää niitä, jotka ovat niin impivaaralaisia, etteivät uusia harrastajia, etenkään netin tuomia ja innostamia kaipaakaan. Impivaarassa elää epäluulo, että sitä kautta ne vieraat piirteet sitten tulisivat näihin meidänkin kanoihin/kantoihin. Kiteytän ajatuksiani lopuksi; miksi muka maatiaiskanaharrastajat eivät voisi hiljaisesti sopia netissä, että jos nyt vaikkapa Kaakkois-Suomesta ilmaantuu tänne uusi kanoista kiinnostunut harrastaja, hänelle suositettaisiin kahden säilyttäjän varassa olevaa luumäkeläistä kanaa sen sijaan että lähin tyrnäväläisten säilyttäjä hihkaisee, täältä niitä saa! Joo, tiedän, idealismia...

[Rusina]

Asiaa on sekä Talbotin että lautapihtin kirjoituksessa.

Meillä on ilmajokisia. On ollut myös muita maatiaiskantoja. Ilmajokinen on selkeästi lähinnä sydäntäni (kiuruvetisen lisäksi) ja nimenomaan sen erinomaisten maatiaismaisten ominaisuuksien vuoksi! On kestävin ja parhaiten itsekseen selviävä ja lisääntyvä kanta mitä meillä on ollut. (Kiuruvetistä lukuunottamatta, joka on myös mielestäni mainio. Alhoja meillä ei ole ollut.) Onhan kannassa vieraitakin piirteitä, on niitä ehkä muissakin kannoissa, mutta ehkä ilmisten ja tyrnisten kohdalla niistä on puhuttu avoimimmin. Ilmisten oletettu yhteys sammuneeseen jalasjärviseen kantaan tuo sukutaustaan yhden ainoan silkkikukon 1980-luvun alusta (tunnen tuon jalasjärvisten "alkukodin" tuolta ajalta...). Sekin vain yhtenä kukkona monikymmenpäisessä kana- ja kukkolaumassa, jossa myös runsaasti isompia maatiaiskukkoja. Aika minimaalinen määrä vieraita geenejä, jos siis tuokaan yhteys on todellinen? Vai mitä? Rhode islandia kantaan on myös varmaankin ammoisna aikoina sekoittunut, koska tuota rotua oli Pohjanmaalla kai aika runsaastikin 1930-luvulla. Rohkenenpa melkein epäillä että sitä, australorpsia, ruskeaa leghornia, plymouth rockia ja sussexia on monen muunkin kannan taustalla ripaus tai pari . Enkä kyllä vähimmässäkään määrin voi olla sitä mieltä että mikro-osa sitä kuviteltua silkkiverta ilmisten perimässä voisi tehdä siitä eloisan sitkeän sissin, hyvähöyhenisen ja hyvän lentäjän . Jalasjärvisen kannan alku taas on kahden maantieteellisesti toisiaan hyvin lähellä olevan syrjäisen tilan parvissa, jotka yhdistyivät ihmisten avioliiton myötä 1950-60(?) luvulla. Näillä tiloilla olivat samat kanasuvut olleet miesmuistien ajan. Aika selkeä on siis ilmajokistenkin kanojen historia, jos ovat tuota samaa jatkumoa. Eiköhän ilmisten kohdalla selitys ole sittenkin sukusiitoksen vahingollisia geenejä karsineen vaikutuksen. Sukusiitoksella kun on negatiivisten ominaisuuksien ilmenemisen lisäksi myös vahvistava vaikutus. Pullonkaulavaihe ei välttämättä ole pelkästään paha asia. Lisäksi ilmajokiset ovat ensimmäisillä säilyttäjillään eläneet hyvin luonnollista maatiaisten elämää, vapaana ja ilman hautomakoneita = luonnonvalinta! Tämä ilmajokisista, ilman selittelyn makua ja ilman sarvia ja hampaita. Kaikki kun eivät ole välttämättä jaksaneet selata keskusteluja läpi yhtä tarkasti kuin Talbot ja hänen "tiivistelmänsä" voi antaa väärän mielikuvan jos ei muuta ole lukenut.

Kannatan itse alueellisuutta, koska minua kiinnostaa suunnattomasti myös historiallinen ja kulttuurillinen aspekti. Se on yksi syy omaan kantavalintaani (erään romanttisemman, nuoruuteen liittyvän syyn lisäksi ). Kannatan myös ehdottomasti harvinaisempien kantojen "nostamista". Nykyajan nuorille hektisille ihmisille on vain usein kovin luonnollista ottaa niitä kanoja mitä nopeasti saa eikä lähteä salapoliisityönä etsimään niitä harvinaisempia kanoja. Tämmöinen vanha jäärä jaksaa kyllä etsiä ja odottaa, mutta ei sitä voi odottaa muilta. Toivoa kylläkin.
En muuten ole huomannut, että ilmajokisia olisi viimeisen vuoden-kahden aikana enää kauheasti tyrkytetty, kannan kriittiset hetket ovat jo ohi, joten se ei ole tarpeen. Toki niitä suhteellisen yleisenä kantana on tasaiseen tahtiin myynnissä, tipujahan syntyy totta kai.

Itse olisin harvinaisista kannoista kovasti kiinnostunut kihniöläisistä ja jalasjärvisistä, ovat meidän markilta katsottuna niitä paikallisia kantoja. Jalasjärvisen kohdalla jäljitystyö on törmännyt umpikujaan, kannan rippeet ovat puheiden mukaan noin kymmenen vuoden aikana jo sekoittuneet muihin kanoihin. Kihniöläistä taas en ole ehtinyt vielä lähteä etsimään vaikka suhteellisen "kuumat ja tuoreet jäljet" ovat vielä olemassa. Ehkä sitten kun aika on oikea.

Kehottaisin kaikkia miettimään muutamaan kertaan miksi ja millaisia kanoja on hankkimassa. Mitkä ovat ne itselle tärkeät asiat? Ihanne olisi, jos valinta osuisi siihen harvinaiseen ja paikalliseen kantaan ja kärsivällisyys riittäisi niiden hankkimiseen. Jos taas ei, niin silloin joku muu valinta on se oikea valinta!

[kanamummo]

Hienosti kiteytetty.
Lisäisin vielä, jotta ilmajokisen vieraista piirteistä ollaan hyvin selvillä koska tää sakki ei ole koskaan ollut kovin salailevaa tyyppiä. Avoimesti on pelmautettu asiat levälleen. Jos kaikkien kantojen säilyttäjät olisivat toimineet samoin, kuinkahan paljon vierasta piirrettä sieltäkin nousisi esille??? Eli nyt kanakanta on saanut leimaa meidän oman toiminnan johdosta, ite varmaan oon keikkunu melkosena hölösuuna seassa
Ja kyllä, kaikille kannoille soisin montamonta säilyttäjää ja ihmiset usein itekkin ajattelevat, että hankinpas sitä kantaa mikä eniten apua tarvii.
Ilmajokinenhan on SISSIKANA
(ja joka suhteessa muutenkin täydellinen)

[malla]

Jälleen yksi ilmajokinen näkökulma keskusteluun . Hajamietteitä ja vanhan kertausta. Omat kokemukset rajoittuvat vain tähän yhteen kantaan. Vieraspiirteeksi en ilmajokisilla osaa nimetä kuin satunnaisesti esiin pullahtavan karvajalkageenin, jonka häivyttämiseksi varmaan kaikki säilyttäjät ponnistelevat. Ehkä kymmenesosa tipuistani on ollut varvashöyhenen tai "säärikarvan" kantajia. Niillä ei ole säilytyksessä sijaa. Esim. heltanmallissa ei ole epätyypillisyyttä ilmennyt.
Muuten ilmajokinen vastaa täydellisesti mielikuvaani suomalaisesta maatiaiskanasta: kylmänkestävä, pieni ja sitkeä, eloisa, hyvä lentäjä, munija ja hautoja ja hienona parvipiirteenä se että niin kanat kuin kukotkin huolehtivat jälkikasvusta.
Tipunkyselijöillä ovat ykköskriteereinä olleet nopea saatavuus, hyvä munantuotto ja kylmänkestävyys. Tässä järjestyksessä. Monille tuntuu myös väri merkitsevän, olen ollut ymmärtävinäni etteivät kaikki suinkaan suosi itse ihailemaani kiiltomustaa. Kuten olen heltta punaisena monesti kuuluttanut, itse maatiaiskanan säilyttämisestä kiinnostuneita voisi täällä päin olla enemmänkin. Useimmiten etsitään vaivatonta, tuottoisaa ja kaunista kotitarvekanaa ilman erityistä maatiaismotivaatiota.
Menneistä jalostuskokeiluista ja rotukanojen varhaistuonnista Suomeen on ollut puhetta monessa topikissa. Ilman dna-tutkimuksia ei kai voi sanoa paljoakaan Kosolan maatiaiskanan jalostuspyrintöjen vaikutuksesta pohjanmaalaiseen kanakantaan. Miten maatiaista käytännössä "paranneltiin" - risteytyksin vai valikoivalla jalostuksella? Eikö dokumentteja ole säilynyt?! Missä määrin Vihtorin jalostuskanalasta yleensä myytiin "jalostemaatiaisia" ja minne kaikkialle? Onko Kosolan kokeiluista edes jäänyt geneettistä jälkeä näihin päiviin?
Rotuotuonteihin liittyen, viimeksi nappasin jostain sellaisen tiedonjyväsen, että jo 1870-luvulla Kuitian tilalla Paraisissa olisi kasvanut "merkittävä siipikarja" Minorkaa ja Plymouth Rockia. Asia erikseen, missä määrin mitkäkin kokeilurodut eri puolilla maata ovat päässeet vaikuttamaan vanhoihin kanakantoihin.

[Rusina]

Tuohon maatiaiskanan perimään mahdollisesti vaikuttaviin rotuihin täytyy vielä lisätä ancona, leghornin sukuinen vilkas valkopilkullinen kana, jota Suomessa oli 1800-1900-vuosituhansien vaihteen aikoihin.

[Jekku]

Meillä kiuruvetiset alko hautomaan keskellä talvea, kun olivat munineet vasta pari kuukautta Tällä hetkellä 9 kanasta 4:llä on tiput ja yks hautoo tyhjää pesää, et ei noi oo kovia hautomaan

Ainahan sen kanalan voi jakaa kahteen osaan, jos haluaa kahta rotua. Meillä kun on noita luumäkeläisiä jotka munii tosi harvoin, jouduttais varmaan munat ostamaan kaupasta, jos ei olis kiuruvetisiä Sit jos kiuruvetisetkin vaan hautoo, voi syödä viiriäisen munia Pitäisköhän hommata noillle viiriäisillekin joku vara munija Vaikka strutsi

[Jekku]

Luumäkeläiset ovat todella uhanalaisia Silloin kun itse lähdin niitä etsimään ei aluksi meinannut löytyä mistään. Näiden kahden säilyttäjän ja itseni lisäksi tiedän ainoastaan yhden paikan josta näitä löyttyy. Luumäkeläisiä kukkoja minun tiedossani on tällä hetkellä 4, että eipä kovin vahvoilla kantimilla ole tämän kannan tulevaisuus
Ilokseni voin kuitenkin todeta, että miulta on kysytty jo luumäkeläisiä Kunhan vaan saan sen kukon laitan nuo mein rouvat jatkamaan sukua
HITAASTI MUTTA VARMASTI LUUMÄKELÄISET NOUSEVAT VIELÄ

Mietityttää vaan tuo sukusiitos. Apteekkari saarilahdelta(1) löytyneet kanat siirtyivät tietääkseni kaikki yhdelle ja samalle henkilölle(2).
Kun tämä henkilö luopui niistä, ne siirtyivät yhdelle tilalle luumäelle(säilyttäjä)(3).
Eli tilat 1 ja 2 ovat poissa pelistä.

Tilalta numero 3 niitä on myyty useampaankin paikkaan, mutta ainoastaan valkealassa(säilyttäjä(4)niitä on varmasti.
Valkealasta niitä on myyty ainankin yhteen paikkaan jotka ovat olleet yhteydessä Tiina Tuoviseen(eli tila 5).Muistaakseni valkealasta on myyty joillekin muillekin??
Minä olen ottanut omani luumäkeläiseltä säilyttäjältä siis numero 3 ja nyt menen hakemaan kukkoa tilalta numero 5.
Lupasin vielä hankkia tilalta 3 kanoja lisää tilalle 5.
Missä nuo muut tiloilta 3 ja 4 luumäkeläisiä ostaneet ovat? Vai onko niitä luumäkeläisiä enää olemassakaan. Nämä kun eivät ole mitään munijoita, niin ei näitä ainakaan sen takia pidetä
Pitäisköhän 10 uutisissa kuuluttaa asiasta tai työ jotka kuulutte sinne kuuluisaan naamakirjaan laittakaa siellä sana kiertämään Mie kiipiän vaikka jonkuun paperitehtaan piippuun ja laitan sieltä savumerkkejä ni saahaan sana kiertämään. Munanetti on niin harvojen ja valittujen valio yksilöiden paikka, ettei tänne kukatahansa eksy

[Talbot]

Kiitos Jekku arvokkaasta informaatiosta. Saanko ehdottaa: laita tämä sama teksti Kanarodut-osioon otsikolla Maatiaiskana Luumäen kanta. Johan alkaa lukijoita kertyä enkä yhtään ihmettele vaikka kiinnostus kantaa kohtaan lisääntyisi kun perustieto olisi paremmin löydettävissä. Voisit siellä myös kertoa paljonko luumäkeläiset munivat, onko yksilöeroja jne. Ehkä sekin ominaisuus parantuisi jos säilyttäjä- ja kanamäärä kasvaisi.

[Muusa]

Ootte kaikki kyllä ihan superfiksuja, niin viisaita mielipiteitä ja perusteluita ettei voi kuin myötäillä

Kehottaisin kaikkia miettimään muutamaan kertaan miksi ja millaisia kanoja on hankkimassa. Mitkä ovat ne itselle tärkeät asiat? Ihanne olisi, jos valinta osuisi siihen harvinaiseen ja paikalliseen kantaan ja kärsivällisyys riittäisi niiden hankkimiseen. Jos taas ei, niin silloin joku muu valinta on se oikea valinta!

Tää on kyllä niin totta ja pitäis aina olla kaiken kanan- ja muunkin eläimenhankinnan lähtökohta! Ja, voihan olla, että aina se oikea valinta ei olekaan maatiaiskana (ohoh, mitä juuri näppikseltä päästinkään )
Mullahan on kokemusta vaan tyrnäväläisistä (ja lisäksi sekarotuisista, yhdestä hybridistä ja yhdestä kääpiökochista) joten en tietenkään voi omien kokemusten perusteella muita suositellakaan. Mutta silti minäkin haluan aina ehdottaa jotain harvinaisimmista kannoista. Tai paikallista. Jos meillä tässä olisi paikallinen kanakanta olemassa niin mulla ei olisi yhtään tyrnistä ikinä ollutkaan.
Ja tottakai kantojen keskittymät on hyvästä. Vaikka kuinka posti kulkee ja Kusti polkee (munia kokkeliksi) niin on se vaan kätevää kun kaverin luona kaffella käydessä voi ihan muutenvaan sen suuremmin asiaa tekemättä vaihdella munia, tai kukkoja tai kanoja.

[Iloisten Munatalo]

. Vaikka kuinka posti kulkee ja Kusti polkee (munia kokkeliksi) .....

Meidän Kusti polkee munista tipuja ... sori en voinut millään vastustaa

[minnimanni]

Täällä aloitellaan kohta sen kaikkein harvinaisimman kannan eli Lindellin kannan elvytys Pitäähän tässä kanan pidossa jotain haastettakin olla