Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen

[pulina]

Kiitti linkistä!
Lähipäivinä pitäis just tulla tollanen mäkkiin sopiva offise paketti. siinä varmasti on toiki.

Perinnöllisyystieteeseen nyt jonkun verra. Sillai et koen perus jutut ymmärtäneen.Ihan vaan harrastuksien puitteissa. Bilsa on aina kovasti kiinnostanut ja jonkunverran tullut opiskeltuaki jokunen vuosi sitten. Mitenkään siipikarjasta erikseen en kyllä ole. Tarkoitatko nyt jotakin tiettyä juttua?

Eiköss ne viirujen esi-isät ollu ihan muuttolintuja? Joka tapauksessa lentäviä otuksia jotka elelee pienissä parvissa. Silloinhan kukko vaihtuu aika tiuhaan ja varmaan aika laajalla aluella. Tekiskö ne muiden lintujen tapaan yhen poikueen vuodessa. Jossain dokkarissa sanottiin että pääasiassa kävellen liikkuvat, ruokaa etsien. Urokset omisa pikku laumoissa, naaraita sisältävän lauman lähettyvillä.

Siitä ja sit viirujen luonteesta vois päätellä että alfaurosta sillointällöin haasteta lähestöllä oleskelevien urosten toimesta. Jos vielä muuttavat niin sithän se vaihtuu melkeinpä joka vuos.

Korjatkaa ihmeessä jos jokin meni pieleen.

[vardenji]

Tähän voisin tosiaan lisätä joutuneeni todistamaan sukusiittoisuuden MAHDOLLISESTI aiheuttamia vaikutuksia...
Kulkukolli (arka ja nopea)masettui taloksi sukulaisen maatilalle ja astui taloon juuri tuodun emokissan. Tuli nättejä pentuja, jotka annettiin kasvaa navetassa. Emo leikattiin ja sitä joku pariskunta kehu kauniiks. Sen jälkeen emoo ei koskaan enää nähty. Pentuja ei ehditty leikkauttaa, kun sama kolli astu pentueen ainoon nartun. Seurauksena kolme pentua, joista yhdellä oli jo syntyessä sormenpään kokoinen aukko tunnusteltavissa kallossa. Muut pennut terveen oloisia. Pennusta ei kyennyt kokeneempikaan näkemään onko narttu vai kolli. Tasapainohäiriöitä oli eikä oppinut sisäsiistiks. Kyllä sitä meinattiin jo lopettaa, mutta lapset ano sen puolesta armoa ja vetos siihen ettei vammasia ihmislapsiakaan tapeta. Niimpä omistaja antoi lasten pitää pennun. Pentujen emolle kävi justiinsa niinkun äidilleenkin. Tän pennun pää jäi vähän jännän malliseks. Kolliks arveltiin loppujen lopuks, mutta sepä pyöräytti alamittaisena pennut taas samalle kulkukollille. Oli siis kuitenkin narttu( jossain vaiheessa päädyttiin siihen että molempia ). Tää 'vammanen' kissa katos ja oli päätyny hesaan vanhainkotiin. Tunnistettiin pään avulla lehtikuvasta...
Tää on niitä asioita, joita vielä aikuisenakin katuu omasta lapsuudesta, kun saa lisää tietoa. Aikaa tästä on ehkä 15 vuotta...

Linnuilla muistaisin suositellun itselleni jotain neljästä vuodesta, mutta kyllähän se kukko kannattaa vaihtaa jos siihen on mahdollisuus aikas useinkin. Sekarotuisteni munista en enää aio haudottaa. Niiden munat menee vaan syöntiin, kun kotiin palaavat lämpimien ilmojen tultua. Niiden sukusiitoksesta kun en tiedä juuri mitään muuta kuin arveluja...

[annemari]

Minulla on sisäsiittoisuudesta sen verran kokemusta, että ostin silkkiparven eräästä paikasta, ja kaikki silkit olivat olleet tällä ihmisellä varmaan aikojen alusta ja lisääntyneet keskenään. Nämä silkit eivät olleet pitkäikäisiä, ja kooltaan olivat puolet siitä, mitä minun muut silkkini. Jotain kertoo se, että näiden pienten silkkien munista tuli aivan valtavia tipuja, ja aikuisena normaalin kokoisia tipuja kun niillä oli isänä erirotuinen kukko omasta parvestani. Olen huomannut linnun kokoon vaikuttavat ratkaisevasti myös tipu- ja nuorikkoajan ruokinnan, joten pelkkä sisäsiittoisuus ei selitä näiden kokoa, mutta suuri osuus sillä kyllä on !

Itse koitan vaihdella kukkoja parvissa, samoin kuin kanoja. En kuitenkaan pidä sisäsiittoisuutta niin kamalana asiana linnuilla, kuin esim. hevosilla tai koirilla. Ei luonnonlinnutkaan valikoi niin tarkkaan puolisoaan varsinkaan jos laji ei ole niin runsaspopulaatioinen. Ei silti kannata ehdoin tahdoin tehdä parvestaan sisäsiittoista, koska ei se ainakaan paranna parven ominaisuuksia, ja ties mitä kaikkia kehityshäiriöitä linnuille voi tulla aikojen saatossa.

Ravihevosjalostuksessa tätä sisäsiittoisuusilmiötä kutsutaan hienosti linjajalostukseksi, mutta silloinkaan isä-tytär yhdistelmä ei tietysti ole kyseessä.

[milkkis]]

Sen enempää asiaan puuttumatta mutta kovinpa nyt ravureiden niskaan hevospuolelta tätä "linjajalostusta" syydetään. Kyseinen asia vaatii niin valtaisaa tietotaitoa eri sukulinjoista että vain harva siihen pystyy. Parista kirjotuksesta vaan saa sellasen käsityksen että ravipuolella harrastetaan summamutikassa jalostus juttuja. Varmaan sellasiakin urpoja löytyy jotka siihen ryhtyy asiasta varsinaisesti mitään tietämättään.
Meilläkin on jokunen ravurivarsa syntynyt vuosien saatossa ja sukulinjoja tutkittu urkalla mutta silti ei oo tieto riittänyt linjajalostukseen joten sitä ei ole tehty.Uskaltaisin väittää että tätä tehdään ihan kaikissa hevosroduissa ja lajeissa.
Ja en tarkottanut nyt tapella kenenkään kanssa kunhan sanoin oman mielipiteeni

[Rusina]

Kyllä linjajalostusta käytetään varmaan kaikilla (harraste)eläimillä, joita aktiivisesti jalostetaan. Se ei ole mitään summittaista sukusiitosta, vaan ihan perusteellisesti "ammattilaisten" tekemänä harkittua ja plussat ja miinukset punnittuna. Tavis harrastajalla on harvoin tarpeeksi tietoa linjasiitoksen käyttämiseen... eikä onnistu aina niillä osaavimmillakaan... mutta esimerkiksi huippunäyttelykoirista oli aiemmin osa hyvinkin tiukasti linja/sukusiitettyjä, kuin toistensa kopioita, pärjäsivät hyvin jalostus- ja kasvattajaluokissa. Nykyään taitaa sukusiitosprosentit olla tarkemmassa syynissä...
Sukusiitos käsittääkseni vakauttaa yhtä paljon hyviä kuin huonojakin ominaisuuksia (riippuen niistä geeneistä).
Itse kannatan sukusiitoksen välttämistä aina kun se on mahdollista! (Pienten kanakantojen kasvattamisessa se ei aina ole ). Jälkeläisten laatu on siten epätasaisempaa ja huonommin ennustettavissa, mutta huonojen geenien kertautuminen epätodennäköisempää. Ja se on iso asia.

[Ushva]

Komppaan Rusinaa.
Tuo mitä itse aiemmin kirjoitin hevosista, oli siis puolileikillään laitettu vanha sanonta eikä tarkoittanut ketään henkilökohtaisesti eikä myöskään ole mikään mun mielipide kaikesta hevosjalostuksesta. Enkä edes maininnut ravihevosia, jos Milkkikselle jotenkin jäi käsitys että parjaan ravihevosten jalostusta? Kuten itsekin mainitsit niin kyllähän tähänkin maahan kaikennäköistä "kasvattajaa" mahtuu, ihan jokaisessa lajissa, enemmistö on kuitenkin asiaansa perehtynyttä.
Minä en näe että linjajalostus on 100% huono asia, mutta silloin kun ei tiedetä tarkasti mitä tekee niin sukusiitoksen välttäminen on turvallisin vaihtoehto.

[milkkis]]

Joo en tarkottanu mitenkään varsinaisesti ketään kohtaan vaan tuli sellanen olo että ylesesti näin luullaan ravureista
Mutta olen siis samaa mieltä Rusinan ja Uhvan kanssa ja en missään nimessä kannata sukusiitosta. Olen myös ollut siinä käsityksessä että kanat "kestää" paremmin pientä sukusiitosta kun just esim koirat, kissat ja hevoset.
Kanojen kohdalla koitan vaihtaa kukkoa parin vuoden välein josta johtuen oon tälläkin hetkellä ilman silkkikukkoa

[tipsi]

Mikä käsitys mulla on biologina asiasta, niin sisäsiitoksen vaikutus yksilöihin riippuu ihan eliöryhmästä ja lajista. Jos jollakin lajilla on sellainen historia, että sisäsiittoisuutta on paljon takana, niin haitalliset geenimuodot jotka ovat muuten piileviä ovat saattaneet tulla esille ja "puhdistua" pois. Kanalinnuilla, joilla suuri määrä naaraita pariutuu saman koiraan kanssa on tehollisesti pienempi populaatiokoko kuin mitä oikea populaatiokoko olisi, ja tavallaan siis porukka on sisäsiittoisempaa kuin mitä se satunnaisesti toistensa kanssa lisääntymällä olisi.

Veikkaisin, että maatiaiskanakannat etenkin ovat kokeneet sisäsiittoisuutta pienen populaatiokoon vuoksi jo pitkän aikaa. Jotenkin biologina (kanoista mulla ei ole juurikaan kokemusta) ajattelisin, että mikäli eri maatiaiskanakannat eivät näytä kärsivät sisäsiittoisuudesta esim. terveydellisin ongelmin tai munien hedelmöittymisen/kuoriutumisen onnistumisprosentin laskulla, niin kantojen pitäminen erillään ei ole "vaarallista". Mikäli taas ongelmia tulee, ja kukkojen kierrättäminenkään ei auta, niin silloin joku ylemmän tahon suunnittelema, hallittu kahden maatiaiskanakannan väliaikainen risteyttäminen (tai tarkemmin geenivirta) voisi olla paikallaan. Mitään hajua mulla ei ole käytännön tilanteesta maatiaiskanarintamalla, mutta siis kunhan pohdiskelen.

Kanalinnuista tulee mieleen preeriakana. Näillähän jonkun usa:n osavaltion kanta laski pieneksi, ja munista kuoriutui enää murto-osa. Tehtiin kuitenkin siirto-istutus, ja kappas, munien kuoriutuvuus palasi takaisin aiemmalle tasolle.

[pulina]

Hei!
Tosi mielenkiintoisia juttuja. Nyt tuntuu tosi kivalta taas lukee tatä ketjua. Ja tosi kiva kuulla mielipide alan ihmiseltä!
Ainoa asia joka jäi vähän ihmetyttämään on tuo käsitys kanalintujen sukusiitos kestävyydestä. Tosi monet tuntuu näin ajattelevan. Mistä moinen johtuu, jos joku tietää niin valistakaa mua ihmeessä.

[Rusina]

Mä en tiedä vastausta pulinan kysymykseen, mutta voisi olettaa sen johtuvan "kesyjen kanalintujen" kohdalla (ainakin osittain) juuri tuosta tipsin mainitsemasta pitkään jatkuneen sukusiitoksen puhdistavasta vaikutuksesta . Tiukan sukusiitoksen ansiosta letaalitekijät ja muut kantaa heikentävät tekijät ovat tulleet esille ja niitä kantavat yksilöt karsiutuneet pois kannasta. Jolloin vain terveet, vahvat ja hyviä geenejä kantavat yksilöt ovat jääneet jälkelle jatkamaan sukua. Tämä on yksi sukusiitoksen hyvistä puolista. Ilman sukusiitosta nämä piilevät huonot geenit eivät välttämättä olisi tulleet esille ja olisivat kulkeneet edelleen mukana kannan perimässä, tullen vain silloin tällöin esille. Sukusiitoksellahan tehdään mm. koirilla jonkin verran testiparituksia ja saadaan esille piileviä periytyviä sairauksia kantavia yksilöitä.

Osa villeistä kanalinnuista pariutuu myös niin, että yksi uros polkee suurimman osan seudun naaraista. Esim. metson ja teeren soitimella vahvin kukko houkuttelee eniten parhaassa lisääntymisiässä olevia naaraita. Soitimen reunoilla heikommat kukot voivat päästä polkeman muutaman yksittäisen kanan. Valta vaihtuu kuitenkin ainakin muutaman vuoden välein, joten tuskin noillakaan paljon sukusiitosta ilmenee jos populaation koko on tarpeeksi suuri eikä se ole alueellisesti liian eriytynyt. Ja ykköskukoksi pääsee vain se paras ja vahvin kukko. Jos kanta on liian pieni, niin silloin tuo luonnonvalinta ei valitettavasti pelaa kunnolla... kuten metson kohdalla jo monessa paikassa.

Tämä on tosi kiinnostava aihe!!!

Muniksessa on meidän tietämättömien onneksi monta perinnöllisyyteen perehtynyttä ihmistä . Monnilaiseen ja tipsiin esimerkiksi luotan näissä asioissa kuin vuoreen .

[vardenji]

Meinasin kirjottaa melkosen eepoksen tähän, mutta pidän nyt mielikuvitukseni vaiti Uskon kanojen perimän olevan maailmanlaajuisesti niin laaja ja sekoitettu että eri perimät pääsevät vuoroin jopa samassa rodussa esille vaikuttaen sukusiitokseen ainakin jollakin tavalla. Muutenhan olis pian kaikki kanat sukua tosilleen ja ei olisikaan muuta kun sukusiitosta, kunnes massa jakautuu erillisiks lijoiks ja perimä alkaa muuntua...

[monnilainen]

Esinerkiksi riikinkukoilla on todettu isoissa parvissa olevan taipumusta pariutua herkästi juuri omien sukulaisten kanssa. Kenties siinä jossain määrin tulee linjasiitoksen tyyppistä valintaa, sillä Paras Laahus on paras kukko. Ja silloin valinta taipuu aina perimältään ulkoisesti vahvimpaan lintuun, joka sitten taas periyttää sitä eteenpäin ja taas mammat katsoo että onpa tullut komioita poikia, eikä vieras veri kiinnosta.Tai sitten ei... Tietysti tässä kotoisessa kanaeliössämme on varmasti tapahtunut myös melkoista geneettistä eriytymistä sitten viidakkokana-aikojen. Ihan toisesta lajista, oli tosi mielenkiintoinen ohjelma ihmisen kehityksestä tässä joulunpyhinä. Ollaanko sitä sulauduttu yhteen aiempien ihmisrotujen kanssa vai lyötiinkö ne hengiltä? Tämä koko periytyminen on niin hieno juttu, että mitä enemmän yrittää selvittää, sen vähemmän tietää. Mutta tämmöiset ketjut on mukavia.

[PieniHopea]

Ihan alkuun, en kannata sisäsiitosta, mutta haluan korostaa että sisäsiitos ja linjaus ovat kaksi eri asiaa, älkää sekoittako niitä.
Esim. hevosilla 2+3 tai 3+2 tai tiukempi on sisäsiitosta 3+3 ja lievempi on linjausta.
Linjauksilla haetaan hyviä ominaisuuksia, selvä se. Omani menee 2+3 oriin joka kestää hyvin kertaamista ja on jopa siinä osoittautunut hyväksi. Itse en silti olisi moista tehnyt ja JOS ikinä teen tammallani varsan ei tämä ori enää saa näkyä sukutaulussa. Oriin suvussa siis eikä muutakaan linjausta vaan outcrossia haen.

Mutta - olen siinä käsityksessä, että eri lajit kestävät sukusiitosta paremmin kuin toiset. Esim. kanit kestävät hyvinkin ja luonnossa ne lisääntyvät aika lailla keskenään ja isoissa määrin. Ei ole lainkaan tavatonta astuttaa esim. sisarpuolia keskenään.
Eli, toisille lajeille se ei ole niin haitallista kuin toisille, silti varmaan joka lajille erisukuisuus tekee hyvää. Jostain syystä minäkin olen käsityksessä, että linnuilla sukusiitos ei ole niin pahasta kuin joillain muilla lajeilla? Samaan tapaan kuin kaneilla.

Itselläni on maatiaiskissa äiti-poika -yhdistelmästä. Se on minikokoinen, silmät karsastavat, häntämutka on paha ja alkaa tyvestä asti, motoriikka on surkea. Leikkasin sen 6kk iässä ettei vaan pääse lisääntymään, on nyt 8v ja meidän perheessä erityinen, mutta siinä hyvin näkee mitä noin raju sisäsiitos saa aikaan.
Itse kasvatan kissoja ja aika moni linjailee jonkin verran, itse yritän pitää prosentit mahdollisimman pieninä aina ja olen tyytyväinen tähän valitsemaani tiehen vaikkei sillä niin varmasti näyttelytähtiä tehdäkään.

Vielä haluaisin sanoa kun täällä on monta kertaa mainittu ammattilaiset - voisiko koko Suomesta löytyä edes kourallista kasvattajia jotka oikeasti olisivat ammattilaisia?
Määrän lisääjiä on pilvinpimein, kuka vaan voi tituleerata itseään kasvattajaksi, se ei takaa vielä mitään.

[max3]

Vielä haluaisin sanoa kun täällä on monta kertaa mainittu ammattilaiset - voisiko koko Suomesta löytyä edes kourallista kasvattajia jotka oikeasti olisivat ammattilaisia?
Määrän lisääjiä on pilvinpimein, kuka vaan voi tituleerata itseään kasvattajaksi, se ei takaa vielä mitään.

Vieläkö tässä puhutaan viiriäisistä, vai joko aihe laajeni?

Mä olen yrittänyt saada kasvatettua viiruja tietyn värisiksi (hopea), mut se tuntuu olevan tosi vaikeaa. Kun en ole hankkinut viiruja niinkään muniksen kautta, niin olen usein törmännyt siihen, ettei kukaan tiedä viirujen taustoista yhtään mitään. Siis ei tietoa edes iästä, vanhemmista saatika niistä väreistä.


Ja ot.
Mun dogin kasvattaja sanoi, et jos hänellä olis rajattomasti tilaa ja rahaa, niin hän tekis joka pentueesta äiti-poika ja isä-tytär pentueet, jotta pääsisi todella näkemään, et mitä kannattaa jatkossa käyttää. Käsitin sen just niin, et sillä sais piilevät viat näkyviin, mut myös hyvät asiat näkyis selvemmin... Täähän olis ihan mahdoton toteuttaa, kun ensinäkin jokaista mahdollista jalostukseen käytettävää pentuetta kohden tulis 2pentuetta kotikoiria (kasvattajalle itselle) ja kun näissä ensimmäisissä sukusiitospentueissa alkais nähdä mahdollisia virheitä, niin saattais jalostuksessa olla menossa jo 3.sukupolvi...

[PieniHopea]

Aivan, viestini voi poistaa tuolta välistä. Eihän siinä ole viiruista mitään, harhauduin kun luin koko ketjun ja siinä oli muistakin eläimistä. Ylläpito poistakoon häiritsemästä kun en itse osaa...