Kanat ja koira

[Ushva]

Joo; kanan, hevosen, lampaiden, minkä tahansa jätökset kelpaa meidänki koirille.

[kaakatin]

Kunnon koulutuksella onnistuu melkeen mikä vaan rotu.

Joo tohon minäkin uskoin ennen kuin espanjanvesikoirat tuli taloon. Mulla on ollut aiemmin bokseri ja collie ja ne olis varmasti pysyneet erossa kanoista valvomattakin. Mutta kyllä nää perrot ovat niin riistaviettisiä, et vaikee on luottaa. Tuon nuoremman kanssa vois vielä onnistuakin, mutta näkisitte vanhemman silmien kiillon kun se pääsee kanojen lähelle.

[gallia]

Meillä käytiin isovilliksen kans palaveri jos toinenkin aiheena kuuluuko kanat koiran ruokalistalle. Lopputuloksena oli, että koiran mielestä ei kuulunut, jos joku oli näkemässä, muuten kuului.
Muutaman kerran se pääsi vahingossa ovesta ulos, kun kanat oli pihalla ja ainoastaan mun hyytävä IRTI! EI! pelasti kanat!

Villis yritti kyllä kovin näyttää esimerkkiä kelpielle, joka ihmetteli kanalaanpääsy-yrityksiä mitä toi tekee -ilmeellä. Betoniverkon alaosaan lyötiin kiinni lauta ja kannoin isoja kiviä vielä eteen kaivuutyön hankaloittamiseksi. Koira ei ollu koskaan ulkona niin pitkää aikaa valvomatta, et olis ehtiny kaivaa kivenkin alta. Kivet on vieläki kyllä hyödyllisiä kettujen takia.

[outi s]

Tohon mikä tahansa niin en lukis ratakireetä greytä
Nekun metsästää ja tappaa kaiken hirveä pienemmän jos mahdollisuus annetaan ja sanon kyllä ettei tuo ole pois opetettava ominaisuus,nehän on ajavia koiria.
Viime kesänä Pilvi ehti napata yhtä kanaa pyrstösulista kun neidon sulat tuli tarhan ulkopuolelle....ei oo tullu sen jälkeen kun koiria on pihalla...Lansut sit pusuttelee (tai lähinnä yrittää) aidanraosta,mutta mä en luota noihin niin että päästäsin ihan keskenään ja noi greyitten kanssa elävät lansut ovat oppineet kanssa tuota metsästyksen jaloa taitoa Titta-muori nappas rusakon (Pilvi ajo kohti ja nappas takajalasta ja muori hoiti loput)vielä toissa kesänä....

[malla]

Yksivuotias lapinporokoiramme on viettänyt melkein puolet tähänastisesta elämästään kanojen ja kukkojen parissa. Sen voi jättää yksikseenkin "pitämään seuraa" viidelle ilmajokiskanalle ja kukolle kun ne "ulkoilevat" tallikäytävällä. Makoilee ja tarkkailee.

Narttua on suorastaan pitänyt suojella tungettelevilta nokilta. Kun porukassa vielä talvisydännä viiletti viisi nuorta kukkoa, ne onnistuivat pari kertaa melkein nokkaisemaan koiralta silmän päästä sen kehtaamatta puolustautua. Vaikkei se mikään arkajalka ole, pikemminkin ylivilkas tapaus ihmisten kanssa. Myös kiiltävät koirankynnet herättävät suurta innostusta=ahneutta .

Koira on yleensä mukanani kanalassakin ja aina joku kaakattaja hyppää sen selän päälle. Ihme kun sietää terävät kynnet.

Aika pitkälle yhteiselon sujuvuus kai perustuu varhaiseen totuttamiseen, ja toki rotu vaikuttaa. Valitettavasti myös makoisa kanankakka... Tallilla vieraillut tottumaton lapinkoira tosin yritti kerralla hotkaista koko parven .

Rauhaisan rinnakkaiselon vaarana on parven heittäytyminen turhan varomattomiksi ulkosalla. Pihamme vierestä kulkee niin paljon vieraita koiria, että tarha on sikälikin välttämätön. Puhumattakaan naapurien irtokissoista. (Ilveksiä ei ole nähty .)

[Mimmi]

(Ilveksiä ei ole nähty .)

Meillä just äsken muutama viikko sitten taloon muuttanut 8-vuotias suomenlapinkoira Simo näki elämänsä ensimmäistä kertaa (uskoisin?) kanoja vapaana tallin käytävällä. Tilanne oli sinänsä vahinko, sillä Simo tuli omin luvin tarhan portista, autotallin ovista, tallin ovesta ja vielä pressun ali, kun tuli mammaa ikävä. Kanat eivät olleen juuri millänsäkään eikä Simokaan niitä ensin meinannut edes huomata.. Sitten kun huomasi, työnsi kuonoaan uteliaana kohti ja kanat ja kukot tekivät mutkan reitillään aina kuonon ohi. Vaan yksi nuori kana päätti lähteä matalalentoa räpistelemään, niin silloin Simolla suu aukesi ja yritti napata kiinni. Kielsin, niin totteli kyllä heti ja jätti rauhaan. Hyvin siis meni eka tapaamiseksi.

[malla]

Vaan yksi nuori kana päätti lähteä matalalentoa räpistelemään, niin silloin Simolla suu aukesi ja yritti napata kiinni. Kielsin, niin totteli kyllä heti ja jätti rauhaan. Hyvin siis meni eka tapaamiseksi.

Jos sillä vaan loksahti suu hämmästyksestä auki . Ei mutta hienostihan tuo meni. Lappalaiskoirat tuntuvat enimmäkseen olevan taipuisia luonteeltaan, uskovat kyllä kerrasta. Tai ainakin parista.
Meijän koira pahastuu vähästäkin torusta. Yhtenä päivänä äkkäilin sille syystä tai toisesta, ettei vaan ois ollu kananpaskan syönnistä, ja koirakos livahti turvaan
käytävällä seisseen puoliverisen takajaljkojen väliin ja sieltä musta naama kurkki hevosen mustan hännän alta

Kiitos Mimmi kommenteistasi petokahinassa vaikka sua motattiin ihan syyttä mun viisasteluni takia. Tv. Nimim. 50+ luontoaktivistiviherpiipertäjä

[tiina]

Noutaja syö kanojen ja lampaiden kakat, kleinspitzin herkku on oma kusilumi

[Mimmi]

Tiina: mehujäätä?

Malla: Kiitos kiitoksista!

[mio]

Saakos olla utelias ja kysyä mistä mallan porokoira on?

Meillä tosiaan tuo 9vee porotus soisi mieluusti kanojen päätyvän vatsaansa, ei mitään jakoa että pitäisi yhtäaikaa irti pihassa. Vuohien ja lampaiden kanssa pitää olla itse vahtimassa, ilman valvontaa en uskalla jättää. Kaikki on hyvin niin kauan kun ne ei rieku, vaan heti jos alkaa porotuksen mielestä hallitsematon ilonpito niin se on poliisina perässä Ei se niille mitään tee, mutta en pidä siitä että paimentaa oman mielensä mukaan. Hevosista ei välitä mitään, saattaa käydä aidalla sanomassa että "nytloppuutuollainenturhanpäiväinenriehuminen" mutta jättää sen siihen. Mutta sen elämään on muut eläinlajit tulleet vasta kunnon aikuisiällä, tiiä sitten millainen olisi jos pennusta asti olisi noiden kanssa elänyt.

[malla]

Mio;
Hagassessanin pentuja on meidän lauhkea porokoiruus, Oravaisista siis. Tai "lauhkea" on epätarkka ilmaus, kun se on mahdottoman vilkas, mutta joka tapauksessa se näyttää tosiaan pitävän kanoja ja kukkoa osana laumaansa. Tai itseään siipikarjaan kuuluvana . Istuuhan se karsinoitten oviaukoissakin silmät ahneudesta kiiluen hevosten mässyttäessä heinää, sennäkösenä että mulle myös tuota herkkua . Samastumiskohteissa valinanvaraa. sanos kyökkisykolooki..

Se on niin pienestä pitäen joutunut sopeutumaan muunlajisiin, että vähempikin vaikuttais. Ensin talon itsevaltaiset kissat osoittivat sille kaapin paikan, sitten kohta mitään pelkäämättömät siivekkäät .

Aiemmin mainitsin meillä kyläilleestä paimensukuisesta lapinkoirasta, joka ryntäsi oikopäätä parven kimppuun tallikäytävällä. Sille kaikki vapaasti liikkuva pienikokoinen on riistaa, olipa lintu tai orava. Koska se ehti jo täyteen ikään kun taloon tuli ensimmäinen kissa, ei se näytä oppivan suhtautumaan
muhkeaan löytökolliinkaan luontevasti. Varsinkaan kun paksukaisen tapana on yllättää koira tiukalla "kaulahalilla" koko kuuden kissankilonsa voimalla...

[kanamari]

meidän ikivanha staffi on kanojen kaveri. Se syö niiden kakat jos tielle osuu ja nuolee kanalan lattiankin. Kanat ei oo moksiskaan siitä kun koiralla on niin loivat liikkeet.

[kite]

Mein pikkuhau pomppaa aika ajoin (siis kesällä pihalla) kanojen tarhaan ja popsii niiden ruoat..
Kanat makailee rauhas vieres ja töllää että mikä himputin varas tuo on.. Antaas katsoa nyt kun ovat aikuistuneet tuleeko koiralle lähtö..
Sakemanni kyseessä siis..

[Sara09]

Meillä on kaks koiraa, 7v pk kääpiömäyräkoira ja vajaa 3-vuotias suursnautseri. Uroksia molemmat. Nää nykyiset kanat on mäyräkoiran toiset kaakattimet, parin vuoden tauko oli. Ei reagoi niihin mitenkään. Ei tule kanalaan perässä,on sellainen evvk-tapaus. Ei jahtaa edes pihaan tulevia rusakoita vaan katselee ihmeissään. Mut auta armias jos metsälenkillä pääsee jäljelle...sit mennään ja ajohaukun kanssa ja saan hakea kotiin seuraavana päivänä. Meidän pihaa ei ole edes aidattu, koska käy portilla kääntymässä rusakon perässä että "ai, sä menit jo...".

Riiseni on taas sellainen höyrypää, jahtas kesällä pienet tirpat (tulivat kesäkuussa) pariin otteeseen. Yhden kanan ajoi aitan alle, josta jouduttiin pelastamaan, onneks toipui jalkakivustakin. Nyt tulee perässä kanalaan, ei koske kanoihin eikä tee hyökkäyksiä, mutta en vois kuvitellakaan luottavani. Kanat kun menee nokkimaan tassuista niin se on sellainen hieman jännittynyt tilanne ja mieluummin puran tilanteen kun odotan mitä tapahtuu. Nyt tosin monena päivänä koira on tullut mun perässä ruokkimaan kanoja (oven sisäpuolelle sillä ei ole asiaa) ja sit kun on aikansa katsonut niin lähtee pois. Munia odottaa välipalakseen, on nää sen herkkua. Syö kaikki munat, jotka lapsilta vahingossa pihalle putoaa ja rikkoutuu.

[Ushva]

Meillä tuo vanhin koira tietää että munat tulee sieltä kanan peräpäästä ja monesti se seuraa pihalla tepastelevia kanoja kirsu niiden pyrstössä kiinni. Se tuijottaa kanoja samalla ilmeellä kuin niitä virikepalloja joihin laitettaan herkkuja sisälle ja kun pyörivät niin sieltä tipahtelee namipaloja.
Ja kun kesällä kanalan ovet on auki ja sieltä kuuluu se "multa tuli muna"-potpotus niin se kiirehtii heti kanalaan tarkistamaan tilanteen ja mielellään syömään munan. Mistä lie tajunnut tuon potpotuksen ja munan tulon yhteyden.
Nuoremmat koirat ei varmaan älyä että kanat niitä munia munii, mutta etsivät piilopesiä ja varsinkin hanhien ja ankkojen munat häviää kyllä äkkiä parempiin suihin.