Harakka on laskeutunut kotiplaneetalle.
Että osaa olla mahdottoman kaunis (eikun komea) kukko
Ja vielä kiltti kuin mikä. Ihmeissään matkaboksistaan minua katseli pää kallellaan, sain sitä rapsutella ihan vapaasti.
Sitten nälkä ja jano voittikin ja Harakka keskittyi ruokapuoleen.
Ja viiriäiskanat.
Tiedättekös mitä? Vain kaksi viirukukon kiekaisua kahteen tuntiin.
Ihana hiljaisuus
Nämä kauniit viiruneitoset eivät vielä ole sulo-kukon lähentelyille kovin lämmenneet, mutta kukko on silti onnesta ovaalina
Nämäkin viirukanat oikein rauhallisia ja kesyjä tapauksia.
Kanatipuset kuorsasivat koko matkan boksissaan ihan hiljaa.
Vasta täällä uuteen häkkiin päästyä alkoi piipitys.
Nälkä, jano, RUOKAA!, kaikkee jännää, muutenvaan piipitystä ja kauheaa vipellystä pitkin häkkiä.
Ruskea tipunen piti hurjaa mekkalaa ihan aikansa kuluksi
Siinä väliaikatietoja. Runoilen lisää, kunhan käyn kaupassa ja ihailen otuksia vielä lisää.
Kauniit kiitokset kaikille Harakan kuskaukseen osallistuneille tahoille
