Noo..22 ekaa elivuotta asuin kerrostalossa keskellä kaupunkia... jos tää mielenhäirö juontaakin siitä juurensa.. (
olin mä kesät kyllä möksällä ja maatilojen nurkissa elikoita "hoitamassa").. ensin se ilmeni kesäkukkien pakonomaisena kasvattamisena.. sillain opiskelukämpän ikkunalaudalla.. sitten laajeni viidakkotunnelmaan niin, että omakotitalon kaikki ikkuna (
siis ikkunat, kun pykättiin sellaiset hyllyköt roikkuun katosta, ja työnnettiin kaikki pöydäntapaisen ikkunoitten eteen) uppos sellaiseen vihreään viidakkoon(
lapset nimitti sen kukkakuumevaiheeksi, siementen plaraaminen alkoi tammikuussa, heti jouluhössötysten jälkeen), tähän vaiheeseen taudin kehittyminen vei noin 20 vuotta.. ja kun tontti kävi pieneksi niin piti hommata lisämaata.. ja sitten tuli ne
kaks ekaa kesäkanaa.. tän synrooman lopulliseen kehittymiseen totaaligrooniseen muotoon meni kaikkiaan vajaat 30 vuotta, ja nyt on homma kertakaikkiaan karannut käsistä. :smt026

:geek: .. mut kyllä oli taas kiva aamulla katella, kun kaarti viilettää pitkin maita ja mantuja... pahantekoon(
vuohet, niitä on ihan jokunen ja lisää tilataan näemmä koko ajan) Yritin siinä salaa päästä autoon, ettei pukit ehtis haisuttaan mun vaatteita( liian vähän mutsilla parfyymia, ei käy kuin noin luontaiset

)