Kanojen lopettaminen

[Pia]

Tsemppiä Mimi ja Nuki! Toivottavasti nämä jäivät viimeisiksi lopetuksiksi tälle syksylle. Tänään voi jo vähän hymyillä, mutta eilinen oli kyllä rankka. Olisi kyllä toivonut viinimarjamehua voimakkaampaa illalla. Aikuinen nainen joka vetistelee melkein koko päivän, ei sitä kehtaa tunnustaa muualla kuin täällä.

Toivottavasti Tomaatilla on vain jotain ohimenevää, ehkä matolääke sopisi näin syksyllä? (Mietin vain kun kirjoitit laihtumisesta ja apaattisuudesta... mutta kestääkö heikko kana lääkettä?) Minulla on kans epäilykseni eläinlääkäreiden suhteen... :/

Täällä pilkahtaa hieman sinistä taivastakin, ehkä syksy ja mieli tässä vielä piristyy

[Mimi30]

Onneksi on kaunis päivä tänään ja pirteitä kanasia, viiruja ja pupuja pihalla joita voi käydä lohduksi halaamassa ja ihmettelemässä..Tänäänkin oli kyllä paha hetki kun köröttelin keskimmäisen kanssa kaupunkiin ja jäin kuuntelemaan surullisia kappaleita iskelmältä mutta heti kun näki ihmisvilinää niin suru katosi taas hetkeksi, kyllä se tästä!

[Nuki]

Haa, madot! Eipä tullut mieleen, oon tässä jahkannut matolääkkeen ostoa mutta enpä jahkaa enää. Voipi olla että Tomaatin vaivat ratkeaa niinkin simppelisti Tänks, Pia!

[onnikas]

Meillä kanat ja kukot on lopetettu niin että on kääritty harsoon, ettei voi räpyttää siipiä. Sit pölkylle kyljelleen, toinen pitelee, toinen nakkaa vesurilla pään poikki. Kerrasta menee, ovat rauhallisia.

[Charlotta]

Hei! Voisiko joku kertoa ihan askel, askeleelta miten toimitaan ns."koti teurastamona". Eli mitä ja miten edetään kun kana laitetaan syöntikuntoon. Minkä ikäsenä jne.... Tyhmä kun olen....

[AnttiS]

oli pakko kommentoida ketjuun vaikken oikeastaan kasvattajana olekaan toiminut - lopettamisesta kyllä kokemusta.

Itse olen lopettanut erikokoisia lintuja lukuisia kertoja niskamurto-menetelmällä. Ei ehkäpä herkimmille soveltuva, mutta tehokas ja veretön. Ja veikkaisinpa että käytännössä aivan yhtä nopea kuin kaulan katkaisu kirveellä. Bonuksena se, ettei tällä menetelmällä hutki omille sormille vahingossakaan jos tuntuu että kirves ei oikein pysy hanskassa, eikä käytännössä tarvitse myöskään kamppailla linnun kanssa, mikäli yksilö on ns. kiinnipideltävä ja ei meinaa pysyä lankulla.
Tapahtuu käytännössä niin, että lintua napataan tiukalla pihtiotteella heti kallon takaa kaulasta kiinni, ja rivakasti pyöräytetään muutaman kerran ympäri. Lintu itsessään heilahtaa siis muutaman ympyrän ilmassa siivet hulmuten, mutta niska murtuu ja valo sammuu. Mitä rivakampi liike ja mitä tiukempi näppiote - sitä nopeampaa. Mitä pienempi lintu - sitä helpompaa. Metsäkanalinnut ja vesilinnut talttuvat tällä konstilla hienosti, tosin isoimpiin, kuten metsoon ja kanadanhanheen ei ole tullut kokeiltua.

Lisätietoa kys. lopetusmenetelmästä http://www.vetmed.helsinki.fi/hyvinvoin ... opetus.pdf - sivu 26.
Ohjeistuksessa mainitaan että niskamurron tekijän on osattava asiansa ja varoitetaan että väärin tehtynä tuottaa ylimääräistä kärsimystä, joka pitää kyllä paikkansa. On kuitenkin mielestäni nopea ja hyvin vähän säätämistä vaativa, kunhan tietää mitä tekee. Ehkäpä hyvä ottaa käyttöön ensimmäistä kertaa jonkin pienen yksilön lopetuksessa?

Tämä siis näin metsästäjän näkökulmasta. Ne kovasti varotut ja vältettävät, mutta silloin tällöin valitettavasti tapahtuvat haavoittamiset on saatettava loppuun ja tämä on loppujen lopuksi osoittautunut vuosien varrella aina nopeimmaksi ja parhaimmaksi tavaksi. Onko jollakulla siipikarjan kasvattajalla tästä ajatuksia suuntaan tai toiseen?

[kaisumaria]

Tänään tuli ensimmäinen omin käsin tapahtunut lopetus tehtyä. Emily, kaunis harmaa jättikochin, oli ilmeisesti Marekin vuoksi heikentynyt parissa päivässä jalattomaksi ja ei ollut lääkinnästä huolimatta piristynyt. Isäntä on vähän liian hentomielinen tollaiseen lopetukseen, kyllä ylimääräiset linnut ja ruoaksi tulevat kukkopojat onnistuu mutta noiden sairaiden suhteen on liian odottava. Otin siis kirveen ja muovipussin, kana pussiin, kaula ulos ja pölkylle. Yllättävän helppoa . Heti tuli itsevarmempi olo.
Nyt ei muuta sitten kun odottelemaan kevättä, toivottavasti saan sitten ostettua munia haudottavaksi.

[kochin-fani]

Mua pelottaa... Kukaan ei oo huolinut meidän kochikukkoja, ja ne on varmaan vaikea saada keskellä talvea mihinkään. Eli ois aika varmasti tiedossa, ja muutamat täällä jo tietääkin että oon vasta 12-v... Mummoni, jonka luona mun kanat asuvat, antaisi luvan olla lopetuksessa mukana mutta onkohan se ihan hyvä idea, vaikken kuulukaan niihin heikkohermoisimpiin. Äsken mietin asiaa, ja haluan että kukot ainakin tainnutetaan ennen kuin kirves heilahtaa... Ja pakkohan se on kai tainnuttaa, kun sellainen lakikin täältä lukemani mukaan tulee nyt ihan kohta voimaan.

[mokomaki]

kochin-fani sulla on kyllä harvinaisen, miten sen sanois...hyvät ajatukset ikäiseksesi tuossa lopetusasiassa tiiän vanhempiaki nuoria jokka ei millään hyväksy että kukkoja on pakko joskus lopettaa kun niitä tuossa harrastuksessa, varsin jos se vähän leviää käsiin niin ku on tapana niin kukkojahan tulee liikaa varsinki jos ite haluaa lisätä omila kanoila parvea.
Varmaan kannattaa kuunnella itteä, että tuntuuko että pystyy olemaan mukana lopetuksessa. Sen sanon että ensimmäinen kerta tuntuu yleensä aikusestaki pahalta, mutta seuraavat kerrat menee aina helpommin ja kun ajattelee että hyvin ovat saaneet elää
Itte voisin yhen, jos on jättikochineista kyse, niin ostaa mutta kun kaikki tahtoo olla tosi kaukana jättikochinia olen itelle ettiny

[Nuki]

Kurja tilanne, kochin-fani. Mä näin viime kesänä ekan kerran lopetuksen, ja olin positiivisesti yllättynyt ja helpottunut kun se olikin siistimpi juttu mitä pelkäsin. Lopetuksen hoitanut naapuri osasi hommansa eikä lintu ehtinyt tajuta tilannetta. Seuraavan lopetin itse naapurin mallin mukaan, ja vaikka kaikki meni yhtä hyvin, olin ihan hajalla loppupäivän. Jotenkin tuntui tosi pahalta omin käsin lopettaa eläin. Seuraavan lopetuksen hoiti taas naapuri ja se meni kivuttomasti myös mun osalta. Päätin, että koitan aina saada jonkun muun lopettamaan, haluan kyllä olla mukana. Jotenkin tuntuu, että oon eläimilleni velkaa sen, että oon paikalla rauhoittelemassa niitä niiden viimeisellä hetkellä. Onneksi kaikki mun linnut on kesyjä ja tottuneet sylissä oloon, saan ne lopetuspaikalle stressaamatta.
Käppänöitäkö sulla on? Minkä värisiä? Mulla saattais olla tarve semmoselle, täytyy vaan funtsia kyyti kun oot kaukana...

[Nuki]

Ääh, kyllä on kömpelöä tää puhelimella surffaus, vasta lähetettyäni viestin luin sun sigistä että sulla on jättejä...

[sannikki]

Meillä on kanat onneksi sen verran kesyjä, etteivät kiinniotosta kauhistu, lähinnä uteliaalta ovat näyttäneet kukkopojat viimeisellä matkallaan. Isäntä hoitaa homman kyllä suurella varmuudella ja rauhallisuudella, ei kukaan ole räpiköinyt paniikissa. Koko toimitus kestää linnun tuskattomaaan olotilaan valehtelematta n. 30sek. Tarpeet on aina valmiina, kirves terässä ja pölkky lähellä. Enemmän stressiä saatiin aikaan kun laitettiin columbine spraytä

Miedän molemmat lapset on nähneet teurastukset ja niistä on juteltu sitten, nuorempi on niin nuori ettei ymmärrä ja vanhempi täyttää 8v. Eka kerran hieman itki ja surku tuli, mutta ruokapöydässä syödessään ankan rintaa sanoi että parempi että itse syödään, kuin että menis vieraille ihmisille Nykyään tyttöä ei oikeestaan teurastus hetkauta, ruokaahan siinä tehdään. Eri asia on ne lemmikkikanat jotka on nimetty, niillä varmaan käytetään niska-nurin-taktiikkaa ja haudataan ne En mie pysty noita nimettyjä ihania itsekään syömään! Nimettömät kukkopojat on ihan eri asia...

[kochin-fani]

Nyt onkin parempia uutisia (toistaiseksi), me saatetaan nikkaroida kochineille entistä tilavampi "karsina" ja kattoo sit keväällä/kesällä jos sais paremmin myytyä Mutta kun pitäis saada parempi kukko Fiia-kanaselle, ja se pelkää noita kukkoveljiään jotka yrittää jatkuvasti polkee, ja Fiian valkea selkä oli syksyllä ihan likainen kun ne kukonrontit hyppi paskasilla koivilla sen selkään Ja nyt se kanaraukka viettää melkein kaiken aikansa orrella paossa, se käy sieltä munimassa nurkkaan ja sitä pitää ruokkia sinne orrelle Pelottaa että se kuolis nälkään, mutta pakkohan sen on välillä olla syöny kun ihan terveeltähän se joka tapauksessa näyttää

[sannikki]

kochin-fani sais olla enemmän kanoja jo yhdelle kukolle, saati jos niitä on enemmän. Kyllähän viriilit kukkopojat yhden kanan kiusana on ihan varmasti...

[kochin-fani]

Olen ajatellut ihan samaa... Sille vois laittaa ehkä pari maatiaista kanaseuraks, mutta nuo kukot on kyllä välillä niin raivostuttavia noita kanoja kohtaan, että tekis melkein mieli päästä niistä nopeasti eroon Elämä on. Ja haluaisin vähintään toisen noista kukoista pois heti, mutta kun ei taida tähän hätään olla kotia noille muualla kuin "paremmilla matomailla". Samalla sille kanalle erisukuisen kukon ja mahdollisesti kaverin, sekä edes jonkinnäköistä tolkkua tuohon hullun elämään...