Käyttäjien esittelyjä vuodelta 2012

[pikkutipu]

Heips, kai tässä pitäisi ittensä esitelläkin, elikäs Kainuun perukoilla asustelen ja tuore kanapuuhastelija olen, muutama kuukausi ollaan siivekästä elämää vietetty Hirveesti paljon kauheesti tekisi lissää mieli, tällä hetkellä 3 munivaista, 2 nuorikkoa ja kukko. Ilmajokisia ja jättikocheja tykkäisin muutaman tuohon parveeni saada. Ja onpa jo suuret suunnitelmat isommille tiloillekin olemassa, onneksi työ haittaa harrastuksia, ettei mopo karkaa kovin pahasti lapasesta.

Suuret kiitokset kaikille viisauttaan jakaneille, on tämä vaan verraton tiedon ja opin lähde.

[Oliven]

Viime keväänä hankittiin kanoja. Jotta saisimme onnellisten kanojen munia, ihan vaan kotitarpeeseen.
Tiesin että oli tasan kahdenlaisia kanoja, valkoisia ja ruskeita.
Sitten löysin uuden maailman, jossa on kanoja joka lähtöön.
Tällä hetkellä on 10 tehotyttöä, onnellisia sellasia jotka kaakattavata vanhassa navetassa, sieltä lyötyy myös 3 tyrnäväläis leidiä ja piikkiöläinen kukko. Ensi sunnuntaina sapuu eksottinen araucanakukko ja tähtäimessä on vaaleansinisiä pääsiäsmunia vuonna 2014. Luutavasti kanaluku on kasvamassa.

Kun näita kanoja on niin monenlaisia

[Rühlar-fani]

Moikka, olen Itä-Suomalainen tyttö. Omistan kanin sekä yhden kanan nimeltä Aino. Avattaressani on savitaipalelainen kukkopoika Pumpernikkeli, joka harmikseni on kuollut ½ vuodenikäisenä . Minulla on ollut myös sekarotuinen Lurppa, sekarotuinen Täplä ja maatiainen Eetu. Kaikki ne ovat kuolleet... Mutta onneksi on Aino! Se on 4-vuotias maatiaisleghorn. Aino ei oikeastaan muuta haluaisi tehdä kuin syödä. Ja se on kesäisten tipujen "ilkeä kummitäti". Se menee aina motkottamaan aitauksessa oleville tipuille. Tykkään rühlar-kääpiöistä, mutten omista sellasta. Rekisteröidyin Munanettiin pari päivää sitten.

[korpimaan]

Tervehdys Porvoon takametsästä!
Olen jo muutaman vuoden hautonut kana-asiaa mielessäni ja keskustellut siitä mieheni kanssa. Ajatus hyvä, toteutus huono. Siispä olemme antaneet ajan kulua ja pihan valmistua rauhassa. Nyt on se hetki, jolloin päätimme että perheen lisäystä on hankittava! Eli kesällä kanat piipertävät pihassamme, piste.

Kanat on tuttuja lapsuudesta, ja saattaa olla että kun oikein muistelen niin kyllä niistä puhuttiin hevospuolen opiskeluiden yhteydessäkin... ne ovat sympaattisia ja niistä saa munia. Ja lihaa.
Aloittelevana aloittelijana olen kolunnut tätä aivan mahtavaa Munanettiä jo kolmatta vuorokautta, monet ketjut useampaan otteeseen lukeneena. Saattaa olla että aukaisen vielä oman kysymys hanani kun olen vatvonut lukemaani vielä hetken.

Klaanini tällä hetkellä kuuluu kolme koiraa, sekarotuinen ja kaksi valkoista paimenkoiraa, kolme kissaa ja terraariossa kenottaa vielä kaksi kesyhiirtä. Omakotitalomme on mitä idyllisimmällä paikalla, joskin hyvin kesken eräinen ikuisuus projekti... tänä vuonna meillä oli ensimmäistä kertaa kasvihuone ja rakastin sitä yli kaiken! Suuruuden hulluna oli todella työn ja vaivan takana takoa itselleen järkeä: ei, emme tarvitse heti toista yhtä iso kasvihuonetta...

Ensi vuodelle riittää touhua heti alkuunsa, onhan jo pian tomaattien esikasvatusten aika! Sen lisäksi on kanala siirrettävä lumen aikaa anoppilan pihasta meidän pihaan ja remontoitava. Siinä sivussa on maailmaan odotettavissa vielä pesueellinen koiranpentuja ja töissäkin on käytävä.

Toivotan itseni tervetulleeksi Munanetin ja siipiveikkojen ihmeelliseen maailmaan

[Tinja]

Hei!
Olen kanakuumeeni kourissa lueskellut munanettiä jo muutaman vuoden ja nyt vihdoinkin haaveesta on tullut totta!
Eläimet ovat aina olleet rakkaita ja iso osa elämää. Meillä oli maatila ja kanojakin, kun olin pieni, jotain niistä muistankin. Isoäiti kertoi, että tykkäsin viedä herkkuja kanoille ja olin usein kanalassa "käsi ojossa" odottamassa munia. Aika kuitenkin kului, eläinten pito maatilalla lopetettiin ja minä muutin kaupunkiin..

Reilu vuosi sitten pääsin muuttamaan omalle pikkutilalle. Kanoille ei vielä ollut tiloja ja otin aluksi muutaman viiriäisen. Meillä on myös kolme koiraa, maakilpikonna ja tarantella.
Tänä syksynä rakennettiin kanoille mökki ja jouluaaton aattona meille muutti pieni parvi sekarotuisia nuorikoita ja mille fleur- kukko. On ne vaan niin käsittämättömän ihania otuksia!
Kiitos vielä tästä mainiosta foorumista, hyödyllisestä tiedosta ja mukavasta ilmapiiristä. Täältä on löytynyt monet neuvot kanalan rakentamiseen, sisustamiseen ja täältähän ne kanatkin löytyivät!