Olen kymmenen vuotta aikoinaan pamppua kantanut työkseni ja joskus sitä joutunut käyttämäänkin joten en suinkaan ujostellut voiman käytössä. Kun lopputulos oli mikä oli, päätin jatkossa jättää eläinrääkkäyksen omalta osaltani yhteen kertaan. Katkaisen kaulan aina vesurilla. Pää irtoaa kertalaakista eikä yhdenkään perässä ole tarvinnut refleksien lakattua tarvinnut juosta.
Myös kalkkunat teurastan vesurilla. Kun olen oikeakätinen, otan linnun jaloista vasempaan käteen ja pidän hetken pää alaspäin. Kalkkunalla menee aika äkkiä veri päähän ja se rauhoittuu poikkeuksetta niin, että pään saa rauhassa asetella tukevalle pölkylle ja antaa vesurin heilahtaa. Pään irrottua silmät menevät kiinni yleensä viimeistään viidessä sekunnissa. Minua saa syyttää ihan vapaasti eläinrääkkäyksestä moisen lopetusmenetelmän takia mutta olen varma, että se on linnulle nopeampi ja tuskattomampi tapa kuin mahdollisesti epäonnistunut tainnutus, sen jälkeen paniikissa tehdyt uudet yritykset ja lopulta kaulan katkaisu kun ei muuten tainnu.
Ugh
ja kysyin että mistäs hän sen tietää. ”No niin iskä sen aina tekee” vastasi tyttö nauraen. Omaa herkkänahkaisuuttani häpeillen ja tyttöä ihaillen istahdin alas ja mietin kehtaanko kysyä lisää. Uskaltauduin sitten: ”Laittaakos sun isäs sen kanan kaulan jonku puun päälle ku se katkasee sen kaulan puukolla?” Tyttö katto ihan ku oisin hulluja puhunut ja sanoi ”Ei”. Kysyin sitten lisää: ”Ai sekö ihan ilmassa roikottaa ja sitten vauhdilla puukon kanssa sen kaulan katkasee?” Tyttö nyökkäs: ”Joo. Ja sitten se lentää ilman päätä ja mä yritän ottaa sitä kiinni!” ja hirnui päälle! ”Mä oon 38. Kuis vanha sä oot?” ”Kuusi ja puoli.” ”Aha.”
Ja päähäni on iskostettu: "Kaikilla on oikeus elää, ketään tai mitään ei saa tappaa". "Kanatarhuri" musta tuli sattuman kautta, muutama vuosi sitten vasta. 
tätä tapahtuu aina silloin tällöin