^ne verisuoni-möykkymunat on joko myöhäsempiä(siirtäisin toisen kanan alle tai koneeseen), tai mahdollisesti keskenmenneitä, jos ei ole millään tavalla mahdollista että muut päässeet pesään munimaan. Kaks viikkoo haudotusta ei tahdo enää sitä möykkyä hahmottaa kun verisuonet on niin tiiviisti ja möykky niin iso. Liikettä ei aina näy, alkiokin lepää
Musta vois kans kokeilla nostaa kana tipuineen pois pesästä ruokapaikalle, jollon emo vois paremmin malttaa opettaa tipua syömään. Kuulostaa kyllä vähän reppanalta... Syksyllä mulla kuoli ainokainen ilmistipu 5 vrk vanhana. Oletin että on syöny, mutten oo siitä lainkaan niin varma. En koskaan nähny sen syövän.
Hyviä uutisia tai nyt ainakin näyttää siltä! Näin aamulla rääpäle tipun syövän sekä just äsken mentiin mieheni kanssa läpivalaiseen niitä munia uudelleen. Ta-daa yhdessä oli reikä sekä liikkuva nokka sisällä, samassa mitä eilen katselin! Ehkei tämä ihan pieleen menekään. Tiesin muutaman munan olevan "myöhempää" satoa, mutten näin montaa päivää uskonut väliä olevan. Voisiko olla niin, että tuo yksi oli hätäinen ja toiset vähän hitaita... Se yksi on varmaan jäänyt kesken. Emme jatkaneet läpivalaisuja tuon löydön jälkeen, vaan jätimme porukan rauhaan. Tarpeeksi rankka työ tulla maailmaan ilman meidän häiriöitä!
Arvatkaa olenko nyt tärinää täynnä. Aamua odotellen...
Iloitsin sitten osittain liian aikaisin, sillä aamulla eka tipumme oli kuolleena emon alla. Reppana taisi oppia syömisen liian myöhään. Ja nyt, kun minulla on vertailu kohde eli yöllä kuoriutunut uusi tipu, olin oikeastaan iloinen ettei kärsinyt enempää. Tämä just kuoriutunut oli heti melkein ½ isompi kooltaan ja aivan eri näköinen. Ei siis ollenkaan reppana. Ehkäpä siksi emokaan ei lopettanut haudontaa jne.
Mutta vielä kerran kiitos kaikille neuvoista läpivalaisuun ja muuhun. Olivat tosi tarpeen!
Meidän eka tipumme kuoli viime yön aikana. Ei ollut saanut oikein eväitä elämään, joten parempi niin. Samana yönä kuoriutun uusi tipu, jolla näyttää olevan evästä reilustikin. On oikein tomera musta- valkoinen tipunen. Laitan myöhemmin kuvia gallerian puolelle. Joten sellainen haikean iloinen on tämä ensimmäinen haudonta kokemuksemme tähän asti.
Pieni on Suomen maa, Perälässä me asumme. Muutimme jokunen vuosi sitten, joten tämä pohjalaisuutemme on vain silmälumetta. Mutta tervetuloa tutustumaan isäsi kotoseutuun, komiaa täällä on!
